Downshiftaus

Onko täällä muita asiasta kiinnostuneita ja olisiko vinkkejä miten tällainen onnistuisi helpoiten?

Ap

Mun mielestä kotikuntosali ei kuulosta kovin downshiftatulta, mutta kai se joillekin sitä on. 

Tiiän yhen, se on outo, ei käy suihkussa mutta on miljonääri ja asustelee perintökämpässä. Eli heöpoiten pystyy down shiftaamaan ku perii jonku rikkaan.

Facebookissa on erilaisia minimalismiryhmiä joissa perheet asuvat pienissa asunnoissa, jopa asuntoautoissa. Kannattaa liittyä niihin vaikka downsiftaus ja minimalismi ei aina liitykään toisiinsa.

Ryhmissä on tosiaan perheitä jotka asuvat niin että vanhemmat olohuoneessa ja lapset omassa huoneessa. On myös erilaisia ratkaisuja että olohuoneesta saa sängyn päiväksi piiloon tai jotkut nukkuvat jopa patjoilla/futoneilla jotka saa päiväksi pois.

Itse olen minimalisti koska haluan että aikaa jää harrastuksiin, en halua kuluttaa aikaa raatamiseen jotaa minulla olisi mahdollisuus shoppailla. Itsellänikin on sali kotona, nimittäin olohuoneentilalla on tanssisali ja harrastushuone. 

Myös blogeja ja vloggaajia on, esim. minimalismi.net tulee ulkomuistista mieleen.

Joo minimalismi kelpais mullw myös, en halua matkustella tai muutakaan välttämättä. Toki jos pääsisi tilanteeseen jossa pääomatulot mahdollistaisivat senkin niin mikä ettei. Ensisijainen tavoite olisi että olisi varaa olla tekemättä töitä. Siinä mielessä turvallinen ala että sijaisia tarvitaan paljon.

Ap

Siis turvallinen siinä mielessä, jos yhtäkkiä vaikka osinkoa ei maksetakkaan niin pääsee töihin suht helposti.

Ap

26v. on liian nuori downshiftaamaan. Mieti asiaa uudelleen 20 vuoden päästä.

Downshiftaan tälläkin hetkellä päivän vanha kakkapökäle kalsareissani, Hyh mikä haiso

Olen tehnyt jo useamman vuoden pelkkää osa-aikatyötä. Palkkaa tulee nettona vähän alle tonni kuussa, mutta se riittää elämiseen enkä haaveile enää tekeväni enempää töitä. Asumme vaimon kanssa kahdestaan edullisessa aso-kaksiossa ja elämiseen menevät kulut on muutenkin niin pienet, että rahaa on jopa jäänyt säästöön. Tottakai olisi kiva jos olisi varaa joihinkin arvokkaampiin juttuihin, kuten matkusteluun tai omaan autoon, mutta en silti pidä niitä niin tärkeinä, että olisin valmis luopumaan kaikesta tästä vapaa-ajasta.

M33

Vierailija kirjoitti:

26v. on liian nuori downshiftaamaan. Mieti asiaa uudelleen 20 vuoden päästä.

Miksi olen liian nuori?

Ap

Enkä siis juuri nyt ole downshiftaamassa vaan siinä vaiheessa kun talous sen sallii.

Ap

No jaa... Downshiftaus kuulostaa siltä, että on varaa luopua isosta omakotitalosta, joka on jo maksettu. Se myydään, ostetaan maakunnan laitamilta vähän pienempi talo, vaimolle heppa hoidettavaksi, käydään tekemässä hyvällä palkalla keikkaa alalla, jolla on kannukset ja maine jo hankittu. Ansiotulot ehkä pienenevät ja ehkä vähän elellään niilläkin rahoilla, jotka saatiin siitä myydystä isosta talosta. Elitistinen meininki siis. Lifestyle-lehti tulee tekemään jutun uudesta, luonnonläheisestä elämästä.

Toinen asia on sitten pistää elämän arvot uusiksi: tyytyä vähään. Muuttaa pois Ruuhka-Suomesta ja todeta, että syrjäseudulla on tarjolla pienipalkkaisia töitä, mutta työpäivä ei välttämättä lyhene. Toisaalta, asuminen voi olla oikein huomattavasti halvempaa. Bussi ei tosin kulje, ja jos kulkeekin, siinä ei kelpaa viidenkympin hintainen kuukausikortti. On siis ostettava auto: jokunen satku kuukaudessa siitäkin tulee menoja.

Voi olla, että pitäää vanhan neljän huoneen ja keittiön sijasta tyytyä kaksioon, mutta katso: sellaisessakin ihminen pärjää. Siitäkin lohkeaa vielä toinen huone lapselle ja toinen äitille. Se ei ole mikään hyvän elämän ehto, että on olohuone ja sen lisäksi kaikille oma huoneensa. Kuntosali nyt ei sellaiseen mahdu, mutta jos saa rivitalonpätkän Siipyystä, niin eiköhän niille kuntoiluvälineille jokin paikka löydy. Kulttuuritarjontaa siellä Siipyyssä ei varmaan vallan hanakasti ole, ja itse asiassa se elämäntyylilehdessä hehkutettu hevosen omistaminenkin on vaivalloista ja vielä hiton kallistakin. Mutta harrastajateatteri voi ehkä löytyäkin, tai Martat. Hiukan voi olla nurkkakuntaista, mutta arvelisin, että nuori äiti lapsen kanssa otetaan paremmin vastaan kuin syrjäytynyt poikamies.

Anteeksi inhorealismini, minä olen asunut syrjäseudulla vaatimatonta elämää eläen. Monilla on sellainen käsitys, että kun muutetaan Toijalan pohjoispuolelle, tuntiliksa säilyy, mutta elinkustannukset peitetään, vaikka työtunnit puolittuisivat. Näin on enintään jossain määrin. Ja jos asuminen onkin halvempaa, niin uudeksi kustannuksesi tulee kulkeminen. Toistaiseksi maaseudulla on pakko omistaa auto, ellei ole jonkin alan guru, jonka luokse asiakkaat ovat valmiit matkustamaan, ja tuovat vielä päivittäisostokset tullessaan.

Olen puhunut tällä palstalla omasta elämästäni monesti: minä en downshiftannut. Minun oli pakko hillitä elämänmenoa, kun terveys ei kestänyt edes sitä, minkä muut katsovat jokseenkin normaalisti. Kun nyt olen kokeillut tätä vaatimatonta elämää kymmenkunta vuotta, en missään tapauksessa vaihtaisi entiseen. Jatkuvasti kovenevat, ulkopuoliset pakotteet omien, sinällään aika tavanomaisten tavoitteiden saavuttamiseksi, tekivät selvää ensin psyykestäni ja sitten myös ruumiillisesta terveydestäni. Se ei ole sen arvoista. Asustelen puolisoni kanssa vaatimattomasti, eikä meillä ole varaa ulkomaanlomiin tai sen sellaiseen. Kun kauas ei pääse, olen vähä vähältä oppinut näkemään arvon sillä, minkä aikanaan ohitti huomaamattaan huippunopeaa prätkää ajaen. Mutta ihan vapaa valinta tämä ei ollut.

Joo itellä tulanne se, että tiedän etten tule työelämässä ainakaan täysipäiväisesti kovin pitkään terveydentilani takia mikä pahenee koko ajan. Kyseessä stressistä paheneva tauti joka voisi jopa kokonaan parantua vapaalla elämällä, omasta rauhasta, rytmistä ja urheilulla. En sitten tiedä voiko saada mitään tukia jos esim minimaalisilla osinkotuloilla elää?

Ap

Tilanne siis*

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joo itellä tulanne se, että tiedän etten tule työelämässä ainakaan täysipäiväisesti kovin pitkään terveydentilani takia mikä pahenee koko ajan. Kyseessä stressistä paheneva tauti joka voisi jopa kokonaan parantua vapaalla elämällä, omasta rauhasta, rytmistä ja urheilulla. En sitten tiedä voiko saada mitään tukia jos esim minimaalisilla osinkotuloilla elää?

Ap

Olemme siis tuossa mielessä samanlaisessa elämäntilanteessa. En niin perustanut muutaman vuoden takaisesta erityisherkkyyskohinasta, mutta karu tosiasia on, että minä olen herkkä. Se, mikä muille on kannustava stressitaso, aiheuttaa minussa jopa aika voimakkaita somaattisia oireita.

Kiusallista tässä on se, että paras taitoni on kirjoittaminen. Ja sille saralle on maistereita koulutettu viime vuosikymmeninä tuhatmäärin liikaa. Olen joutunut tekemään töitä, joihin en oikein sopeudu. Tietenkin on mukava, että ylipäätään olen pystynyt työhön. Näen sillä arvon. Olen nyt ollut jonkin aikaa sairaslomalla, eikä tämä kivaa ole. Haluan osallistua ja olla toisille ihmisille avuksi ja hyödyksi. Olen naimisissa, mutta vaimoni tekee pitkiä päiviä vaativassa työssään. Olen siis myös yksinäinen.

Sitä en tiedä, mitä tukia osinkotuloja nauttiva voi saada. Sossun asiakkaaksi jos joutuu, niin sieltä voi tulla määräys myydä omistuksensa ja palata sitten asiaan. Työkkäri saattaa katsoa, että jos omistaa merkittävän osuuden yrityksestä - vaikka se yritys olisi pienikin - niin on mahdollisuus työllistyä siinä yrityksessä. Minun ihannetilanteeni olisi jonkin hyvin erikoisen alan yrittäjyys: jokin sellainen, että pystyisin päättämään, teenkö päivässä viisi vai seitsemän tuntia töitä, eivätkä asiakkaat kaikkoaisi, vaikka sanoisin, että keskeneräiset hommat hoidettuani vähennän työntekoa joksikin aikaa. Ehkä minun pitäisi olla kirjailija. Tosin Suomessa ei ole monta kirjailijaa, jotka sillä kirjailemisella elättäisi itsensä. Se ainoa tuntemani kirjailija, asemansa jo vakiinnuttanut, kertoi, että hänen tulonsa tulevat kolmesta lähteestä, joista kukin on suunnilleen yhtä suuri: kirjojen myyntitulot ja julkaisupalkkiot, esitelmöinnistä tulevat tulot ja kilometrikorvaukset.

Joo itse pystyisin tosiaan tekemään keikkaa (työssäni tienaa noin17e/h eli päivästä saa reilun satasen, joten jo 4 työpäivää riittäisi kuukaudessa kattamaan ruokakulut.) Jos saisi asumistukea niin pärjäisin sillä ihan mukavasti kuukauden, osinkotulojen lisäksi. Lisäksi säästössä on rahaa ja keikkaa voi aina tarpeen vaatiessa tehdä enemmänkin. Lopun aikaa haluaisin treenata, syödä, lukea, kutoa ja tehdä palapelejä. 😄

Ap

Ehkä muutaman vuoden jälkeen kun lapsi on isompi, voisi harkita parisuhdetta samanhenkisen miehen kanssa, jos sellainen tarve tulisi. Tällä hetkellä olisin täysin tyytyväinen elämään itsekseni/lapseni kanssa.

Ap

Ajatuksena ehkä kuulostaa kivalta mutya kyllä se tylsäksi kävisi pitkän päälle. Kannattaa etsiä mielekäs työ.

Suomessa on helppo downshiftata mainion sosiaaliturvan ansiosta. Hassua, ettei useampi ihminen käytä asiaa hyväkseen. Mielummin raadetaan töissä huonolla palkalla, joka tuhlataan turhuuksiin.

Olen tavallaan tosi sosiaalinen, mutta toisaalta nautin suunnattomasti yksinolosta. Sosiaaliset kontaktit saisin täytettyä somessa ja lapsen kanssa. Voisin myös deittailla kevyesti lapsettomilla viikoilla.

Ap