Pidättekö taiteellisia tai musikaalisia ihmisiä viehättävinä?

Ei riipu siitä asiasta.

En. Koko perhe ollut musikaalinen ja taiteellinen. Olen suvun musta lammas kun en halua esiintyä ja laulaa. Muusikkomiestä en ottaisi mistään hinnasta.

Kaveripiirissä on molempia. Ihan ovat kivoja, mutta pidemmän päälle rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissä on molempia. Ihan ovat kivoja, mutta pidemmän päälle rasittavia.

Millä tavalla rasittavia? Voiko todella yleistää?

Vierailija kirjoitti:

En. Koko perhe ollut musikaalinen ja taiteellinen. Olen suvun musta lammas kun en halua esiintyä ja laulaa. Muusikkomiestä en ottaisi mistään hinnasta.

Miksi et ottaisi? Uteliaisuudesta kysyn.

Pidän, koen usein että ollaan samankaltaisella "abstraktilla" aaltopituudella.

Miehenikin on sellainen.

Yleisesti ottaen kyllä, mutta toki heistäkin varmasti löytyy rasittavia ja epämiellyttäviä yksilöitä niinkuin kaikista ihmisryhmistä. Rakastan itse taidetta ja ennen kaikkea musiikkia ja etenkin musiikki on isossa osassa elämässäni, joten samankaltaiset ihmiset vetävät puoleensa. Mies on muusikko ja kyllä koen, että se oli yksi ensimmäisistä asioista joihin hänestä ihastuin.

Minua ylipäätään viehättää se, että jollakin on suuri intohimo jotakin instrumenttia kohtaan ja hän on nähnyt paljon vaivaa siihen, että oppii miten käyttää sitä. Intohimo soittamista kohtaan ja itsensä ilmaisu sitä kautta on minusta kaunis asia.

Osalla taiteilijoista on vahvana narsistisuus ja ego kerrostalon kokoinen. Arvostan lahjakkaita mutta vähäeleisiä ihmisiä. 

Viihdyn oikein hyvin, kun suvussa on niitä paljon. Luovia hommia itsekin teen. Pidän myös viehättävinä, mutta kovin läheiseen tuttavuuteen pitäis olla melko kunnollinen versio (kaikki meidän porukoista ei oo, valitettavasti).

Kyllä, on erittäin viehättävää olla kosketuksissa toisen sisäisen maailmaan taiteen kautta, jos ihminen muutenkin kiinnostaa.

Ulkoisesti - kuvataiteilijat ovat usein ulkomuodoltaan vähän liikaa ja hieman epäsiistejä. Muusikot sen sijaan pukeutuvat aika yksinkertaisesti ja vähän ehkä feminiinisesti makuuni. Tyyliin mustat farkut, kapeat kengät ja lyhyt tavallinen tai pitkä tukka, ei treenattu vartalo tulee ekana mieleen. Tämä on ihan ok ja kertoo hyvää siitä, että ensisijassa mielenkiinnon kohteet on muualla kuin oman ulkomuodon hionnassa. Oikeasti pidän ehkä eniten sellaisesta ulkonäöstä, mikä kertoo ekstroverttiydestä ja lievästä snobiudesta (värien käyttö, ns. statement pieces, trendien seuraus). Tässä oli nyt törkeää yleistämistä mun mielipiteessä, mutta siinä :D

Kyllä. Oikeastaan en voi edes kuvitella pitkää suhdetta ihmisen kanssa, joka ei vähintäänkin ole kiinnostunut ja ymmärrä taidetta tai musiikkia. Ei ole pakko olla harrastaja tai elämäntaiteilijafriikki tietenkään, mutta jos on niin yksioikoinen ja sulkeutunut mekanistinen maailmankuva ja mieli, ettei saa luovista ilmaisutavoista mitään irti, ei koe niiden kauneutta ja tunteita samalla tavoin tai lainkaan, niin en usko että siitä pidemmällä tähtäimellä voi tulla mitään. Jos itse ilmaisen syvimmät tunteeni sydänverestä kokoonkeitetyllä runolla tai sävelmällä ja toinen toljottaa tonnin seteli -ilmeellä takaisin kunnes palaa johonkin askareisiinsa mitään sanomatta, niin ei siinä paljoa tehtävissä liene.