Pystyttekö syömään sipulia?
Minä en voi syödä sipulia. Sain aikanaan kammon sipulia kohtaan. Äitini teki aina lihapullat niin, että hän pilkkoi lihapullataikinaan sipulit sormenpään kokoisiksi paloiksi. Eiväthän ne kypsyneet paistettaessa lihapullia. Perunamuusin hän samaten pilasi jättikokoisilla sipulinpaloilla. Minulla oli jo lapsena sipulin kanssa sellainen ongelma, että jos söin vähänkään sipulia, niin "söin" sitä vielä seuraavana päivänäkin.
Ainut sipuliruoka, jota pystyn syömään ja josta pidän on pitkään ja hartaasti haudutettu sipulikeitto. Tarkoitan siis vähintään tunnin haudutusta kannen alla. En ymmärrä, miksi suomalaiset vain kiehauttavat sipulit. Kun niitä hauduttaa pitkään, kitkeryys katoaa ja sipulikeitostakin tulee makeaa.
Kommentit (19)
Pystyn, jos on pakko. En kuitenkaan tykkää.
Syön vaikka raakana. Te olette nössöjä siiviläkurkkuja.
Sipuli on hyvää, mutta lähinnä kypsennettynä. Sipuli tuo ruoan makuun syvyyttä. Ei ole sipulitraumojakaan, äitini on aina pilkkonut sipulin hienoksi.
Raakana pystyn syömään vain punasipulia ja muita makeita sipuleja. Väkevä raaka sipuli aiheuttaa minulle huimausta. Saman tekee voimakas chili. Omituinen juttu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ensimmäinen vaihe lähes mitä tahansa kokatessani on kuoria muutama sipuli ja hauduttaa ne pannulla. Ihanampaa tuoksua ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Syön vaikka raakana. Te olette nössöjä siiviläkurkkuja.
Juu, tiedän. =D
Sipuli on kasviskunnan kruunaamaton kuningas. Ylivoimainen raaka-aine, joka sopii aivan kaikkeen ruokaan kaurapuurosta pirtelöön. Sipulin ainesosasisällössä olisi vain yksi sana: parhautta. Sipuli on se syy, miksi voisin harkita kasvisruokavaliota.
On suuri harmi jos joku traumaattinen kokemus tai toistaitoinen tunari on pilannut sipulin suuhunsopivuuden. Kyllä sitäkin pitää osata käsitellä oikein kulloisenkin ruoan mukaan. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä avautua universumin harmonialle, joka kietoutuu ätyteläisen umamisena sipulin sisäkkäisiin kerroksiin kuin atomi konsanaan. Opettelua, opettelua vaan!
Olen ap. Minulle sipuli ei vain sovi. Jos syön vahänkin raakaa sipulia tai huonosti kypsennettyä, niin syön sitä todellakin sitten vielä seuraavanakin päivänä. Ilmeisesti kyseessä on jokin vatsahappoihin liittyvä juttu. Ehkä lapsenakin oli jotain sellaista ja äidin tapa pilkkoa sipulit isoiksi paloiksi vielä vahvisti asiaa.
Sipuli, valkosipuli ja purjosipuli on suolan ja pippurin jälkeen tärkein aromi ja maku ruoanlaitossa. Sipulin saa pehmeyttä kuullottamalla sitä miedossa lämmössä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ap. Minulle sipuli ei vain sovi. Jos syön vahänkin raakaa sipulia tai huonosti kypsennettyä, niin syön sitä todellakin sitten vielä seuraavanakin päivänä. Ilmeisesti kyseessä on jokin vatsahappoihin liittyvä juttu. Ehkä lapsenakin oli jotain sellaista ja äidin tapa pilkkoa sipulit isoiksi paloiksi vielä vahvisti asiaa.
Ei sipulia kannata raakana syödäkään. Pieru pärisee tuntikausia ainakin minulla. Kypsennetyllä sipulilla ei ole samaa vaikutusta.
Rakastan kypsennettyä sipulia. Paistettua, haudutettua, keitettyä. Kun teen esim lihamurekkeen laitan vuokaan molemmille puolille kokonaisia sipuleita ja sipaisen niitten päälle vähän soijaa ja siirappia. Haudutan uunissa pehmeän kuultaviksi ja makeiksi. Nam 😋
Rakastan sipulia kaikissa muodoissaan. Jos täytyisi valita vain yksi 'vihannes' loppuelämäksi, niin sipuli olisi siellä melko kärkipäässä.
Muuten AP kun mainitsit että 'söit sipulia vielä seuraavana päivänä', niin tuo saattaa olla joku ihan oikea ruoansulatushäiriö. Eräällä ystävälläni on juuri sellainen, ettei pysty syömään sipulia eikä tomaattia, ilman että märehtii niitä vuorokauden, eli ei mene vaan pötsistä läpi, yleensä tulee lopulta yläkautta ulos. Tietenkään tuo nyt ei voi johtua mistään lapsuusajan sipulitraumoista, tosin ehkäpä ne traumat johtuvat tuosta ruoansulatusongelmasta (olettaen siis että sinulla sellainen on).
En pysty. Ei ole traumaattisia kokemuksia ja äitikin pilkkoi pyöryköihin sipulin ihan pieneksi, mutta vatsa ei vain kestä. Kypsennettykin sipuli turvottaa, myös purjosipuli ja punasipuli, ja todellakin röyhtäyttää vielä seuraavana päivänä.
Sipulisattumat ovat parasta.
Sipuli tosin pierettää aikalailla.
Raaka sipuli se vasta pierettääkin.
Mutta kyllä maailmaan kaasua mahtuu, PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT.
Onneksi ei ole itselle tullut tätä traumaa, vanhemmilla oli tapana "piilottaa" aina se sipuli ruokiin, ettei sitä huomannut syövänsä. Nyt aikuisena sitä menee kaikissa muodoissa.
Söisin raakana jos pystyisin. Tulee hirveät tuskat mahaan jos syön raakana. Kypsennettynä voin syödä. Hyvää on.
Onneksi minä ja vaimo emme kumpikaan pysty syömään sipulia missään muodossa. Olisi mukavaa ostaa joskus esim. perunasalaattia valmiina, mutta se pirun sipuli. Kreikkalainen salaatti maistuisi silloin tällöin iltapalana, mutta siinä on sitä punasipulia. Miksi sipulia pitää tunkea joka ruokaan? Tomaattisessa salaatissa ei maistu tomaatti vaan sipuli. Rakastamme basilikaa, mutta eipä sitä löydy valmiista salaateista tai lounasbuffoista tomaattien mausteena.
Sipuli on parasta. Laitan sitä kaikkeen mahdolliseen ruokaan. Syön myös raakana, esim salaateissa. Tomaatti ja raaka sipuli on myös ihana yhdistelmä.
Siirapilla paistettu sipuli on mun herkku.
Ainoa ongelma on vaan se, että vatsa ottaa hirveät ilmavaivat...
Kohtalotoveri. En pysty. Mutta en MITÄÄN missä on sipulia, varsinkin jos nimi on sipulikeitto. Samat traumat mulla, en ymmärrä miten en pysty vieläkään syömään, monet oppivat kyllä myöhemmin.