Lue keskustelun säännöt.
Selviytyjät ja uhriutujat
04.03.2019 |
Tämä on huono jako ihmisten välillä, koska jokaisella ihmisellä liittyy vaikeiden kokemusten kanssa elämiseen monenlaisia tunteita. Vasta hyvin pitkällä aikavälillä selviää se millä tavoin jokin tapahtuma on ihmisen elämään kokonaisuudessaan vaikuttanut.
Alkuun kaikki voi esimerkiksi onnettomuuden jälkeen vaikuttaa jopa oikein hyvältä, mutta myöhemmin voi tulla jotain sellaista, joka osoittaa, ettei aiemmasta kokemuksesta sittenkään ole toipunut niin hyvin kuin on aiemmin luullut.
Kukaan ei myöskään pärjää loputtomiin yksin. Autetaan toinen toisiamme jaksamaan eteenpäin!
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että niitä henkisiä romahduksia tulee myös niille jotka ovat olleet onnettomuuksissa tms. En sitten tiedä että jos jotakin ihmistä on aina elämä potkinut päähän; siellä voi olla huono lapsuus, elämän rankat kokemukset ja toki myös omia virheitä. Miksei niistä kokemuksista saa tuntea huonoa oloa? Ei kaikki pääse läpi harmaan kiven vaikka kuinka olisivat vahvoja ja selviytyjiä. Ei ole mitään takeita että pääsee läpi harmaan kiven. Minusta ihmisellä on oikeus myös uhriutua. Ei loppuelämäksi mutta kyllä sekin tunne on luonnollinen. Jos koko elämä on vain takapakkia niin miksi pitäisi olla että 'jee jee, mahtavaa ja upeaa'? Voi olla ettei päivä paista risukasaan vaikka kuinka olisi selviytyjä. Toisilla on enemmän mahdollisuuksia olla selviytyjä jos on turvaverkot kunnossa. Entäpä ne jotka ovat ypöyksin eivätkä saa mistään tukea vaikeilla hetkillä?
Heille jäävät traumat kannettavakseen. Vaikeat kokemukset on mahdollista käsitellä kunnolla vasta silloin, kun elämässä asiat ovat paremmalla tolalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väittäisin että niitä henkisiä romahduksia tulee myös niille jotka ovat olleet onnettomuuksissa tms. En sitten tiedä että jos jotakin ihmistä on aina elämä potkinut päähän; siellä voi olla huono lapsuus, elämän rankat kokemukset ja toki myös omia virheitä. Miksei niistä kokemuksista saa tuntea huonoa oloa? Ei kaikki pääse läpi harmaan kiven vaikka kuinka olisivat vahvoja ja selviytyjiä. Ei ole mitään takeita että pääsee läpi harmaan kiven. Minusta ihmisellä on oikeus myös uhriutua. Ei loppuelämäksi mutta kyllä sekin tunne on luonnollinen. Jos koko elämä on vain takapakkia niin miksi pitäisi olla että 'jee jee, mahtavaa ja upeaa'? Voi olla ettei päivä paista risukasaan vaikka kuinka olisi selviytyjä. Toisilla on enemmän mahdollisuuksia olla selviytyjä jos on turvaverkot kunnossa. Entäpä ne jotka ovat ypöyksin eivätkä saa mistään tukea vaikeilla hetkillä?
Heille jäävät traumat kannettavakseen. Vaikeat kokemukset on mahdollista käsitellä kunnolla vasta silloin, kun elämässä asiat ovat paremmalla tolalla.
Tästä syystä onkin hassua, että joku kokee hänellä olevan oikeus mollata ihmistä vaikka sen takia, että hän vuosikymmeniä myöhemmin puhuu vaikka koulukiusaamisesta tai vaikeasta lapsuudesta. Ehkä jollain on oikeasti ollut niin paljon työtä päivittäisen selviämisen kanssa, että hän vasta hyvin pitkän ajan päästä kykenee aloittamaan näiden kokemusten käsittelemisen.
Väittäisin että niitä henkisiä romahduksia tulee myös niille jotka ovat olleet onnettomuuksissa tms. En sitten tiedä että jos jotakin ihmistä on aina elämä potkinut päähän; siellä voi olla huono lapsuus, elämän rankat kokemukset ja toki myös omia virheitä. Miksei niistä kokemuksista saa tuntea huonoa oloa? Ei kaikki pääse läpi harmaan kiven vaikka kuinka olisivat vahvoja ja selviytyjiä. Ei ole mitään takeita että pääsee läpi harmaan kiven. Minusta ihmisellä on oikeus myös uhriutua. Ei loppuelämäksi mutta kyllä sekin tunne on luonnollinen. Jos koko elämä on vain takapakkia niin miksi pitäisi olla että 'jee jee, mahtavaa ja upeaa'? Voi olla ettei päivä paista risukasaan vaikka kuinka olisi selviytyjä. Toisilla on enemmän mahdollisuuksia olla selviytyjä jos on turvaverkot kunnossa. Entäpä ne jotka ovat ypöyksin eivätkä saa mistään tukea vaikeilla hetkillä?