Hoitajat, jotka työskentelette yksin: pelkäättekö väkivaltaa?
Itse teen yövuoroa yksin eräässä hoitokodissa, jossa on mielenterveys- ja päihdeongelmaisia asukkaita. Koskaan ei tiedä mitä yövuoro tuo tullessaan, paljon on tapahtunut vuosien aikana. Täytyy sanoa suoraan että pelkään työssäni, koska riski väkivaltaan on yllättävän korkea ja ketään ei tunnu kiinnostavan esimerkiksi palkata toista yökköä kaveriksi.
Tykkään työstäni muuten, mutta en kestä sitä väkivallan uhkaa. Onko terveydenhuollossa edes olemassa alaa, jossa siitä ei tarvitsisi kärsiä?
Kommentit (4)
Itse työskentelen päihdeongelmaisten parissa, otan esim. huumeseuloja. Ei väkivallan uhka ole mitenkään jatkuvasti läsnä, mutta kyllä se säännöllisesti mielessä käy. Onneksi vielä ei ole mitään sattunut. "Koputtaa puuta"
Varmaan toimistosihteeri. Toinen juttu sitten on, että miten sinne pääsee duuniin.
En kauheasti, koska uskon pääseväni vielä karkuun nopeammin kuin hoitamani sairaat, vanhahkot ihmiset. Pidän myös "pakoreitin" takanani aina auki, mahdollisuuksien mukaan.
Mut on yksi iso mies uhannut tappaa, kuristaa, lähti tulemaan kohtikin. Yhden hoitajan päälle oli käynytkin.
Eilen illalla (olen kotihoidossa) myös pelotti yksin mennä pimeään taloon syrjäkujalle tapaamaan täysin tuntematonta miestä, jonka vointi piti käydä päivystyksen käskystä tarkistamassa.
Mutta yleisesti en pelkää. Osastolla olin enemmän mustelmilla ja naarmuilla, kuinkotihoidossa, dementikot osaavat olla tosi arvaamattomia, vaikka aika hyvin osaankin heidän kanssaan pelata. Ihan kaikkea ei pysty ennakoimaan.
Up.