”Köyhyys aiheuttaa lapsille toksista stressiä”

Tosi surullista. Tää on jännä homma, koska tiedän myös perheitä, joissa kumpikin vanhempi on työtön (tai työtön yh) ja silti lapsilla on ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet. Onnellisia lapsia.

Miksi siis jotkut lapset elävät noin stressaavassa köyhyydessä? Onko syy se, että vanhemmat käyttää rahat väärin? Esim pidetään väkisin omistusasuntoa ja vanhoja autonromuja, vaikka keskustan vuokra-asuntoon saisi asumistuen, autosta voisi lupua ja sitä kautta saada leveämmän leivän?

Näissä tuntemissani köyhissä "hyvissä" perheissä yhteistä on se, että vanhemmat tekee kaiken ruuan itse, metsästää tarjouksia ja koluaa kirppiksiä. Kaikilla lapsilla on joka talvi sopivat sukset ja luistimet, koska perhe on bongaillut niitä kirppiksiltä.

Yhteiskunnan tuet on kaikille samat, mutta jotkut elää äärimmäisessä köyhyydessä ja toiset ihan kohtuullista elämää.

Jos ei ole veli alkoholi ja tupakka kuvioissa mukana, niin on varmaan parempi tilanne ja pienempi stressi.

Mutta kyllä niissäkin perheissä, joissa on ns. hyviä köyhiä, lapset tietävät, ettei esim. matkusteluun tai harrastuksiin ole varaa kuten kavereilla. Se kyllä syö niin lasta kuin vanhempaa.

Ruoan metsästys ja kirppiksillä rajaaminen on myös stressaavaa, kun aina ei löydä tarvittavaa, eikä uuteen ole varaa. Raskasta elämää, jonka täytyy heijastua hyvinvointiin.

Taas toksinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole veli alkoholi ja tupakka kuvioissa mukana, niin on varmaan parempi tilanne ja pienempi stressi.

Mutta kyllä niissäkin perheissä, joissa on ns. hyviä köyhiä, lapset tietävät, ettei esim. matkusteluun tai harrastuksiin ole varaa kuten kavereilla. Se kyllä syö niin lasta kuin vanhempaa.

Ruoan metsästys ja kirppiksillä rajaaminen on myös stressaavaa, kun aina ei löydä tarvittavaa, eikä uuteen ole varaa. Raskasta elämää, jonka täytyy heijastua hyvinvointiin.

Mä oon tällaisesta "hyvien köyhien perheestä" (tosin kombossa oli mukana vielä vaikea sairaus) ja mulle kaikkein vaikeimpia kokemuksia on ollut yksinäisyys. Nuhjaiset vaatteet ja matkustelemattomuuden yms. vielä kestää, mutta vaikeinta on ollut löytää oma paikka lähiyhteisössä, esim. koulussa, myöhemmin työelämässä ja opiskelussa, kun kavereita ei oikein ole.

Se miksi köyhällä lapsella ei ole kavereita, on varmaankin miljoonan taalan kysymys. Kyllä uskon sinänsä siihen, että köyhä, sottainen, kiusattu ym. lapsi voi saada kavereita, kun on vaan sosiaalisesti tarpeeksi taitava ja itsevarma. Mutta se oma sosiaalinen asema yhteisössä vaikuttaa näihinkin ominaisuuksiin, kuten siihen miten avoimesti ja reippaasti osaa lähestyä muita.

Minä olen tosi hämmentynyt tuosta köyhyydestä. Palstallakin paljon kehutaan, että miksi sitä töitä tekisi, kun elää leveästi tuillakin. Mikä siis on fakta?

Näinhän se on, vaikka köyhät kilpaa huutavat miten lapselle riittää kirpparivaatteet ja matka mummolaan, kun muilla on ne muodissa olevat merkit ja ulkomaan matkat. Kyllä lapsi huomaa ettei saa samaa kuin muut. Enkä tarkoita että kaikki pitäisi aina saada, eikä kirpparivaatteissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos ihan kaikilla muilla on ne merkkifarkut kun ne on muotia ja itse ei niitä saa, niin kyllä se harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosi hämmentynyt tuosta köyhyydestä. Palstallakin paljon kehutaan, että miksi sitä töitä tekisi, kun elää leveästi tuillakin. Mikä siis on fakta?

Ainakin tuolla Apua Avustus ry:n fb -sivulla ilmoittelevat köyhät kärsivät pääasiassa elämänhallinnan ongelmista.  Minulle ei esim. aukene millä logiikalla kannattaa alkaa esim. opiskella samaan aikaan kun puoliso on pitkällä sairaslomalla ja kukaan ei tuo siten palkkaa kotiin. Toinen kysymys on rahankäytöstä. On osamaksuerää ja jonninjoutavia ElisaViihteitä, joita maksellaan kiivaasti ja sitten huomataan, että lapselle ei ole rahaa ruokaan.  Sitten tullaan ihmettelemään kun toimeentulotukea tuli vain 18 euroa tässä kuussa kertomatta, että sitä muuta tuloa oli sitten niin paljon, että oikeutta enempään toimeentulotukeen ei tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, vaikka köyhät kilpaa huutavat miten lapselle riittää kirpparivaatteet ja matka mummolaan, kun muilla on ne muodissa olevat merkit ja ulkomaan matkat. Kyllä lapsi huomaa ettei saa samaa kuin muut. Enkä tarkoita että kaikki pitäisi aina saada, eikä kirpparivaatteissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos ihan kaikilla muilla on ne merkkifarkut kun ne on muotia ja itse ei niitä saa, niin kyllä se harmittaa.

Eikös köyhät asu siellä missä muutkin köyhät. Ei siinä viitekehyksessä voi itseään köyhäksi tuntea. Eri asia, kun köyhä asuu Kauniaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullista. Tää on jännä homma, koska tiedän myös perheitä, joissa kumpikin vanhempi on työtön (tai työtön yh) ja silti lapsilla on ruokaa pöydässä ja puhtaat vaatteet. Onnellisia lapsia.

Miksi siis jotkut lapset elävät noin stressaavassa köyhyydessä? Onko syy se, että vanhemmat käyttää rahat väärin? Esim pidetään väkisin omistusasuntoa ja vanhoja autonromuja, vaikka keskustan vuokra-asuntoon saisi asumistuen, autosta voisi lupua ja sitä kautta saada leveämmän leivän?

Näissä tuntemissani köyhissä "hyvissä" perheissä yhteistä on se, että vanhemmat tekee kaiken ruuan itse, metsästää tarjouksia ja koluaa kirppiksiä. Kaikilla lapsilla on joka talvi sopivat sukset ja luistimet, koska perhe on bongaillut niitä kirppiksiltä.

Yhteiskunnan tuet on kaikille samat, mutta jotkut elää äärimmäisessä köyhyydessä ja toiset ihan kohtuullista elämää.

Miten yksinkertainen voi ihminen olla?! Luuletko, etteivät lapset noissa perheissä haluaisi harrastaa lätkää tai lähteä kavereiden kanssa hampurilaiselle tai kertoa loman jälkeen koulussa ulkomaanmatkasta? Luuletko, etteivät he mieti, kehtaako kertoa lukiohaaveista, kun lukio maksaa 2500 euroa? Eikö noita hyviä köyhiä muka stressaa se, kun jo toukokuussa pitää alkaa miettiä, mistä saa sukset lapselle seuraavaksi talveksi? Eikö ole tuskaista, kun ei koskaan voi vain mennä kauppaan ja ostaa, vaan pitää koluta koko ajan kirpputoreja ja toivoa, että oikeat tavarat tulevat vastaan? Eivätkö he jännitä, jos vaikka pesukone sattuisi rikkoutumaan? Eivätkö lapset aisti vanhempien jatkuvaa painetta, kun joka kauppareissulla pitää laskea senttejä? Lapset oppivat siihen, että ikinä ei kehtaa mitään pyytää. Joulupukki ei tuo samanlaisia lahjoja hänelle kuin kavereille. Tulevaisuus ei näyttäydy mahdollisuuksien kultamaana vaan miinakenttänä, jolla lopullinen epäonnistuminen uhkaa.

Köyhyys tutkimustenkin mukaan tyhmentää ja masentaa. Köyhien perheiden lapset ei käy vierailuilla, juhli tai järjestä juhlia tai sosialisoi välttämättä niin paljon tai yhtään - kuin muiden. Tai sitten kun nämä asiat tehdään ahdistuksen vallassa (ei ole rahaa, koti on nuhjuinen, hävettää työttömyys), niin sosiaalisiin toimiin yhdistyy ahdistus ja velvollisuus - eikä ilo ja onni. Kyllä ilon ja odotuksen erottaa väsymyksestä ja huolesta pienikin lapsi. Lapsi on kodin tunteiden peili.

Lapsen sosiaaliset taidot pienenee suhteessa huolehtimiseen, joka suurenee. Synttärikutsu kaverilta kouraisee mahaa, tieto että lahjaan ei ole varaa. Se että äidille kertoo kutsusta, aiheuttaa mahakipua, eikä iloa vatsanpohjassa. Äiti ei sano, että "voi miten kivaa!" ja hymyile, vaan "....aijaa" ja vaipuu ajatuksiin. Sitten se nuhjuinen lahja kirpparilta, sen näkee kun saaja tai joku muu mulkaisee sitä. Ei sen jälkeen enää kutsuta, tai sitten ei enää kerrota että kutsu tuli. Koulussa synttärisankari luettelee kaikkien muiden lahjat, paitsi sinun.

Sosiaalisuuden ja kavereidensaannin pohja valetaan jo tosi pienenä. En tosin usko, että normaaleissa oloissa kasvaneet voivat tätä ymmärtää. Ei kai heidän pidäkään.

Terv köyhän perheen lapsi 87

Suomeksi voisi sanoa ihan vaan "myrkyllinen". Tai tässä tapauksessa sopisi paremmin vaikka "vahingollinen", "haitallinen" tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tosi hämmentynyt tuosta köyhyydestä. Palstallakin paljon kehutaan, että miksi sitä töitä tekisi, kun elää leveästi tuillakin. Mikä siis on fakta?

Ainakin tuolla Apua Avustus ry:n fb -sivulla ilmoittelevat köyhät kärsivät pääasiassa elämänhallinnan ongelmista.  Minulle ei esim. aukene millä logiikalla kannattaa alkaa esim. opiskella samaan aikaan kun puoliso on pitkällä sairaslomalla ja kukaan ei tuo siten palkkaa kotiin. Toinen kysymys on rahankäytöstä. On osamaksuerää ja jonninjoutavia ElisaViihteitä, joita maksellaan kiivaasti ja sitten huomataan, että lapselle ei ole rahaa ruokaan.  Sitten tullaan ihmettelemään kun toimeentulotukea tuli vain 18 euroa tässä kuussa kertomatta, että sitä muuta tuloa oli sitten niin paljon, että oikeutta enempään toimeentulotukeen ei tullut. 

-Opiskelu on ainut varma keino parantaa tuloja tulevaisuudessa. Opiskella saa työttömyystuella. Opiskelijalla on paljon enemmän joustoa elämässä, jolloin puolisosta ja lapsista pystyy huolehtimaan ilman ulkopuolista (lue: maksaa) tukea. Opiskelu kertoo, että elämässä on motivaatioita ja tavoitteita parempaan. Hieno juttu!

-ElisaViihde. En tiedä mikä on tai mitä maksaa, mutta varmasti se on halvempi kuin leffaliput ja sarjaboksit, ja saa lapsille mieleistä katsottavaa. Sairas puolisokin saa jotain sisältöä elämään.

-Minulla on yliopistokoulutus ja kohtalaisen haastava työ, ja silti olen kompastellut tukijärjestelmän kanssa ja saanut siltä turpaan. Minulla vain on tulotasoltaan ok tukiverkkoja, joilta saa apua kun näin käy. Ihan yhtä tyhmältä minä olisin tuossa ryhmässä vaikuttanut, vaikka en koe että elämänhallinnassani olisi ensimmäistäkään ongelmaa. Minun ei vain tarvinnut, sillä minulla on tukiverkkoja.

En tässä puolustele ketään, mutta ihan vaan kun sanoit että et ymmärrä mitään logiikkaa noiden takana. Minä ymmärrän jotain.

Moneenkos väliin toksisen voisi lisätä artikkeleissa. Toksinen työryhmä, toksinen tutkimus, toksinen yliopisto, toksinen artikkeli, toksinen johtopäätös, toksisia köyhiä, toksinen toksistuttaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on, vaikka köyhät kilpaa huutavat miten lapselle riittää kirpparivaatteet ja matka mummolaan, kun muilla on ne muodissa olevat merkit ja ulkomaan matkat. Kyllä lapsi huomaa ettei saa samaa kuin muut. Enkä tarkoita että kaikki pitäisi aina saada, eikä kirpparivaatteissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta jos ihan kaikilla muilla on ne merkkifarkut kun ne on muotia ja itse ei niitä saa, niin kyllä se harmittaa.

Eikös köyhät asu siellä missä muutkin köyhät. Ei siinä viitekehyksessä voi itseään köyhäksi tuntea. Eri asia, kun köyhä asuu Kauniaisissa.

Veikkaat että ihan vaikka perus Forssan kouluissa ei sekoitu ne köyhät ja paremmin toimeentulevat? Ei niitä erotella mihinkään eri kouluihin. Asuinpaikka (omakotialue ja vuokralähiö) toki voi olla eri, mutta välimatkaa on muutama kilometri.