Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko kahden järkevän ja analyyttisen insinöörin liitosta yhtään mitään?
02.03.2019 |
Olen tähän asti tapaillut vain rentoja duunarimiehiä ja olen lopun kyllästynyt heidän tyhmyyteensä ja renttumaisuuteensa. Nyt päätin lopultakin nostaa rimaa ja tapailen tällä hetkellä hyvin älykästä dippainssiä, joka on aikaisempien miesten vastakohta. Itsekin olen insinööri ja meissä on kovin paljon samanlaisia ominaisuuksia. Pidän sitä hyvänä asiana, mutta samalla mietin ollaankohan molemmat liiankin analyyttisiä, pikkutarkkoja, harkitsevia ja säntillisiä siihen, että saataisiin muodostettua rento ja rakkaudentäyteinen suhde.
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee. Niin tylsä ja kaavoihin kangistunut, harmaa ja tasapaksu parisuhde. Höystettynä maailman surkeimmilla vitseillä ja periksiantamattomalla minä minä minä tiedän nämä asiat asenteella.
Boring.
Tiesin yhden DI-DI-suhteen. En tiedä miksi meni poikki, mutta nainen alkoi jännäilemään ja mies yritti kaikin keinoin saada naisen takaisin. Fiksuja ja elämänhallinnaltaan kunnollisia molemmat ennen eroa
Miten tämä parisuhde eroaisi jostain muusta parisuhteesta?
Sun kannattaa analysoida asiaa, tehdä pilkuntarkkoja huomioita, harkita asiaa ja tehdä sitten säntillinen päätös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteinen arvomaailma on vahva pohja suhteelle. Analyyttisyys ei aina tarkoita kangistuneisuutta. Älykkäillä on usein myös mielikuvitusta keskiveetojamppoja enemmän.
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee. Niin tylsä ja kaavoihin kangistunut, harmaa ja tasapaksu parisuhde. Höystettynä maailman surkeimmilla vitseillä ja periksiantamattomalla minä minä minä tiedän nämä asiat asenteella.
Boring.
Mistä tiedät? Oletko ollut vastaavassa suhteessa?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulet surulliseksi ja katkeraksi. Sen lisäksi kuolet tylsyyteen.
Me olemme mieheni kanssa DI-D pariskunta, joka on ollut 13 vuotta yhdessä ja vieläkin menee hyvin. Kumpikaan meistä ei ole kuitenkaan niin analyyttisiä, että olisi tullut mieleen pohtia parisuhteen onnistumisedellytyksiä ap:n tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulet surulliseksi ja katkeraksi. Sen lisäksi kuolet tylsyyteen.
Tulin aikaisemmassa pitkässä suhteessani surulliseksi ja katkeraksi ja meinasin kuolla tylsyyteen, kun mies vain huiteli omissa menoissaan. Ajattalen, että insinöörimiehen kanssa meillä saattaisi olla enemmän yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja samankaltaisen ajatusmaailman takia ymmärrämme paremmin toisiamme ja sitä kautta saattaisi muodostua parempi parisuhde. ap
No eihän kaikki dippainssit sentään samanlaisia ole. Mutta jos teistä ei kummastakaan löydy tippaakaan tunteellisuutta ja impulsiivisuutta niin voihan se johtaa vähän tylsään elämään. On siinä joku perä, että vastakohdat täydentää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin. Insinöörismies haluaa iloisen, yksinkertaisen ja pullantuoksuisen naisen tekemään kaiken emotionaalisen työn puolestaan.
Tämä mies tietää, etten ole pullantuoksuinen nainen ja haluaa silti minut. ap
Yllättävää. Yritin joskus seurustella insinöörin kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen itse humanisti (opiskelin vieraita kieliä) ja olin tämän miehen mielestä liian pisteliäs, liian sanavalmis ja liian kyseenalaistava. Etenkään tuota viimeksimainittua hän ei tuntunut sietävän. Olimme liian erilaisia (minä taiteellisempi ja mielikuvituksellisempi, hän puolestaan ööö... insinöörimäisempi) ja toisaalta niin samanlaisia (molemmat introvertteja, pikkutarkkoja, tunnollisia), että riitoja, väärinymmärryksiä ja yhteentörmäyksiä tuli jatkuvasti.
Ei hän tainnut itsekään tietää mitä halusi, mutta joku pullantuoksuinen, myötäilevä ja iloluontoinen olisi kai sopinut hänelle paremmin. Voihan toki olla, että sinun miehesi on toista maata.
- 8
Olen DI ja olen ollut mies-DI:n (tosin ajattelen häntä usein "vain" puolisona) kanssa suhteessa & naimissa kohta 30 vuottta. Jos tästä jotain on tullut niin kaksi lasta ja kaksi yhdessä maksettua asuntolainaa nyt ainakin. Lisäksi tietysti ihan normaalia parisuhde-elämää.
En usko, että mieheni olisi parisuhteessa kovin toisenlainen, jos hänellä olisi joku toinen koulutus. Olimme nuoria teekkareita kun tapasimme, eikä siihen aikaan ollut tapana analysoida syvällisesti toisen koulutuksen vaikutusta parisuhteeseen. Ihan ok on mennyt.
Vierailija kirjoitti:
No eihän kaikki dippainssit sentään samanlaisia ole. Mutta jos teistä ei kummastakaan löydy tippaakaan tunteellisuutta ja impulsiivisuutta niin voihan se johtaa vähän tylsään elämään. On siinä joku perä, että vastakohdat täydentää.
Tuo kuulostaa oikeastaan erittäin hyvältä omiin korviini. Pidän turvallisesta ja tasapainoisesta elämästä. Jonkun mielestä sitä voisi sanoa myös tylsäksi. Omaa vastakohtaani olen jo kokeillut, enkä sellaista vuoristorataa kestä. ap
Ap et vieläkään osaa trollata naisena.
Tulee mieleen rillit huurussa Amy ja Sheldon.
Lähes kaikki tuntemani naispuoliset DI:t ovat naimisissa DI:n kanssa, niin minäkin (jo yli 25 vuotta onnellisesti naimisissa). En ymmärrä, miksi suhde ei voisi onnistua. Ainoana uhkana näen sen, että on hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten eri käytännön asiat pitäisi hoitaa, ja molemilla mielestään järkipohjaiset perustelut omalle näkemykselleen.
Löytyykö palstalta insinööri-pariskuntia? ap