Lue keskustelun säännöt.
Olen lahjakas epäonnistuja - mistä etsiä Kultaista Keskitietä?
01.03.2019 |
Olen aina ollut hyvä kaikessa. Mitä ikinä päätän oppia, opin. Minun odotettiin tuovan kuun taivaalta ja suuntaamaan suoraan menestykseen kaikilla elämänalueilla, kunhan vain keksisin mitä haluaisin.
Nyt 26-vuotiaana viimeisetkin toivonrippeet ovat karisseet läheisteni mielistä. 11-vuotiaana sairastuin masennukseen, joka muuttui alle vuodessa psykoottiseksi masennukseksi. Se meni kuitenkin ohi ja koko suku huokaisi helpotuksesta. Vaan jo seuraavana vuonna sama toistui, mutta sillä kertaa paremman kauden alkaessa ei kukaan enää ollut helpottunut ja pian lääkäri vahvisti pelot oikeiksi: sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ajan kuluessa on käynyt selväksi että yhden sukupolven yli levänneenä tämä sairaus iski kerralla täydellä teholla. Mielialani käyvät läpi koko vaihteluvälin psykoottisesta masennuksesta psykoottiseen maniaan. Normaalit kaudet mitataan viikoissa, ei enää vuosiin kuukausissa. Nykyään tavalliseksi ajatellaan kaikki lievempi; lievä-keskivaikea masennus, lievempi sekamuotoinen ja hypomania.
Lääkityksestä on apua, se pitää hyvin poissa maniat ja vaikeammat masennukset. Vahvempi lääkitys vetää sängyn pohjalle ja ainoa aktiviteetti mitä jaksan, on tuijotella ulos ikkunasta. Olen tyytyväinen nykyiseen olooni ja viimein oppinut luottamaan siihen, että voin aina luottaa siihen, ettei yksikään äärimmäisenkään vahva tunne kestä ikuisesti.
Kaikki nämä vuodet olen epätoivoisesti yrittänyt puskea eteenpäin. Muutan elämässäni KAIKEN minkä uskon auttavan. En juo alkoholia, en polta, harrastan liikuntaa säännöllisesti, syön terveellisesti, näen perhettä sekä kavereitani, luen, meditoin, joogaan jne. Mutta vaikka tekisin mitä, en yksinkertaisesti tunne kykenevän suoriutumaan elämästä kuten aikuisen ihmisen kuuluisi. Töissä kasaan valtavasti ylitöitä tai keksin jonkin stressin aiheen, enkä osaa hidastaa. Pian joudun jäämään sairauslomalle tai lopetan koska tiedän epäonnistuneeni.
Olen kokeillut vaikka mitä, cv:stä löytyy mainintoja mm. seuraavista: feissaus, myynti, asiakaspalvelu, henkilökotainen avustaja, toimistotyöntekijä, promoottori, myyjä, tapahtumajärjestäjä, siivooja jne. Edes siivoojana en selviä yli 3 kuukautta, yritttänyt olen useamman kerran. Opiskelusta nautin, mutta mitään en koskaan saa valmiiksi. Ala on väärä, mutta vaihtaminen ei auta, koska vaikka saisinkin opiskeltua tutkinnon, miten ihmeessä selviän työelämästä?
Opiskelun kanssa on jonkin verran toivoa, sillä voin itse järjestää aikatauluni. Muiden aikataulujen noudattaminen johtaa katastrofiin. Kehitän valtavan stressin milloin mistäkin ja olen kyllä aina siellä missä pitää, mutta lopetan nukkumisen, mikä johtaa hypomaniaan ja nopeaan romahdukseen.
Tiedän että minulla olisi paljon annettavaa. Mutta en löydä mitään kanavaa miten toteuttaa itseäni, en tiedä miten voisin hyödyntää kykyjäni, sillä en yksinkertaisesti kykene normaaliin työaikaan tai aikatauluihin. Enkä edes tiedä mitä haluaisin tehdä, haluaisin vain tuottaa jonkinlaista arvoa tähän maailmaan, olla hyödyksi muille.
En suostu luovuttamaan vielä. Onko kenelläkään vinkkejä mistä voisin lähteä etsimään sitä Kultaista Keskitietä?
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa jokseenkin tutulta. Missäpäin asut?
Vierailija kirjoitti:
"En juo alkoholia, en polta, harrastan liikuntaa säännöllisesti, syön terveellisesti, näen perhettä sekä kavereitani, luen, meditoin, joogaan jne. Mutta vaikka tekisin mitä, en yksinkertaisesti tunne kykenevän suoriutumaan elämästä kuten aikuisen ihmisen kuuluisi. Töissä kasaan valtavasti ylitöitä tai keksin jonkin stressin aiheen, enkä osaa hidastaa."
Suoriudut paremmin kuin suurin osa aikuisista ihmisistä. Useimmat juovat alkoholia, syövät epäterveellisesti, eivät lue, eivät meditoi, eivät joogaa, jotkut polttavat. Olet kehitellyt itsestästi aivan vääränlaisen kuvan. Minä en ole ollut koskaan töissä, en kehitä itseäni mitenkään, en ole seurustellut koskaan, asun muovimattoyksiössä ja säästän kympin kuussa työttömyystuista pahan päivän varalle.
M38
Useimmilla juominen yms. ei aiheuta päätymistä täydelliseen katastrofiin... Mutta muuten olet kyllä oikeassa, koen todennäköisesti suhteettoman suurta syyllisyyttä tilanteestani. Tsemppiä muovimattoyksiöön, täällä upgreidataan ensi vuonna laminaatteihin, ehkä pian sielläkin!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläke?
Välttelen. En ole ollut edes kuntoutustuella. 1-2 kertaa vuodessa aloitan uuden työn ja jotain opintopisteitä kasaan myös vuosittain. Näiden avulla olen vielä rämpinyt eteenpäin. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa jokseenkin tutulta. Missäpäin asut?
Helsingissä. :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 2. tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö, en käytä päihteitä ja olen kiinnostunut terveydestä, sekä ravitsemuksesta.
Mutta minullakin on aina ollut ongelmia päämäärien kanssa. Rakastan oppia uutta ja olen hyvin utelias, vaihdan jatkuvasti mielenkiinnon kohteita. Muutaman viimevuoden aikana olen perehtynyt 3-4 erilaiseen opiskeluvaihtoehtoon, työpaikkoihin ja tälläkin hetkellä minulla on päämäärä erään uuden mielenkiinnon kohteen suhteen. Tosin nyt, kaksivuotisen terapian myötä olen ehkä onnustunut kehittämään itsetuntoani ja kärsivällisyyttäni sen verran että kykenen tavoittelemaan päämärää pienin askelin. Jopa vain ihan omaksi ilokseni jos niikseen tulee.
Jos hoitotasapaino ei ole kunnossa, puuttuu vankka pohja jolle rakentaa. Vaikka kaksisuuntainen mielialahäiriö on juurikin sitä, persoonallisuudesta erillinen MIELIALAhäiriö, huonolla hoitotasapainolla on välillisä vaikutuksia myös muihin osa-alueisiin.
En ole kuitenkaan oikeastaan koskaan ollut työttömänä ja viimeiset 10 vuotta on mennyt samassa työpaikassa. Ehdotettu työkyvytömyyseläke ja toimettomuus olisi minusta jotain ihan kamalaa. Ilmeisesti myös ap:n mielestä.
Jos vain mitenkään mahdollista, suosittelen terapiaa. Tai määrittele itsesi downshiftaajaksi hah!, eriytä työ/työkyvyttömyys/tulo ja pidä mieli virkeänä erilaisilla mielenkiinnnon kohteilla? Yhteiskunnallista vaikuttamista? Jotain epäkaupallista? Saisit vahvistettua tunnetta että olet arvokas, sillä taas olisi toivottavasti kokonaisvaltaisia vaikutuksia.
En tiedä onko tämä sinun voimavaroilla miten mahdollista, vaikea kuvitella miten monimutkainen tilanne on sinulle. Muista kuitenkin että ei ole olemassa yhtä ainoaa määritelmää kuinka aikuisen ihmisen kuuluisi elää ja olla.
"En juo alkoholia, en polta, harrastan liikuntaa säännöllisesti, syön terveellisesti, näen perhettä sekä kavereitani, luen, meditoin, joogaan jne. Mutta vaikka tekisin mitä, en yksinkertaisesti tunne kykenevän suoriutumaan elämästä kuten aikuisen ihmisen kuuluisi. Töissä kasaan valtavasti ylitöitä tai keksin jonkin stressin aiheen, enkä osaa hidastaa."
Suoriudut paremmin kuin suurin osa aikuisista ihmisistä. Useimmat juovat alkoholia, syövät epäterveellisesti, eivät lue, eivät meditoi, eivät joogaa, jotkut polttavat. Olet kehitellyt itsestästi aivan vääränlaisen kuvan. Minä en ole ollut koskaan töissä, en kehitä itseäni mitenkään, en ole seurustellut koskaan, asun muovimattoyksiössä ja säästän kympin kuussa työttömyystuista pahan päivän varalle.
M38