Soluasunnon känppis oli hiihtolomalla 5pv matkoilla.

Mä asun soluasunnossa yhden kämppiksen kanssa. Meillä on onneksi omat, huoneen yhteydessä olevat kylpyhyuoneet. Jos kuulen, että kämppis on keittiössä, en mene keittiöön ja vastaavasti jos mä puuhaan siellä, niin hän ei tule samaan aikaan paikalle. Joskus vahingossa nähdään, kun toinen on tulossa kotiin/menossa kouluun samaanaikaan kun toinen puuhailee keittiössä. 

Ei meillä ole mitään yhteistä. Mä olen huomattavasti vanhempi, opiskellaan ihan eri aloja, toinen on kotoisin Lapista ja toinen pk-seudulta jne. Kuljetaan miten kuljetaan, ja joskus vahingossa tavataan ja moikataan. Näin on oikein hyvä. 

Känppis?

Känppä??

Tämän täytyy olla kirjoitusvirheprovo. Oletko se "isännöitsiä" toisesta ketjusta?

Ihmisillä on erilaiset ajatukset solukämppisten sosiaalisesta elämästä. Teillä on vaan eri mielikuvat, mitä yhteiselo on.

Ei mua solussa asuessa kiinnostanut kämppisten elämä muuten kuin siltä osin ettei ne ihan älämölöä koko ajan ja että pitävät kiinni siivousvuorostaan. Ohi kulkiessa sanottii moi tai huomenta. Ja siinä oli ihan tarpeeks.

Hän on kuitenkin vain känppis, eikä soluasunto ole mikään kinppakänppä. Omat elänät kunmallakin.

Vierailija kirjoitti:

Hän on kuitenkin vain känppis, eikä soluasunto ole mikään kinppakänppä. Omat elänät kunmallakin.

elämät*

Jotkut ystävystyvät kämppiksen kanssa, joskus vain eletään samassa asunnossa. Kunhan ei sotke, tullaan joten kuten toimeen ja on jonkinlainen lukurauha.

En ite ainakaan jokasesta menosta ilmottanu kämppikselle. Toki pidemmästä poissaolosta kerroin. Enkä erikseen käyny hänen vieraita tervehtimässä, jos keittiössä kohdattiin, niin toki tervehdin.

Minä olen asunut tuolla tavalla kämppisten kanssa, enkä osaa päättää oliko se ”piileskely” ahdistavampaa vai se että jos olisin yrittänyt viettää aikaa ja jutella joka välissä kämppiksen kanssa. Olen siis se socially awkward tapaus. Tosin olisin kyllä kertonut kämppikselle lomamatkoista ja muista poissaoloista, jotta hän saisi olla rauhassa miettimättä että milloinkahan minä ilmestyn paikalle, ja arvostaisin itsekin jos minua infottaisiin tuollaisista jutuista.

Minulle koti on rauhoittumisen paikka. En jaksa sosialisoida jos kämppis on kovin erilainen ja pyörii ihan eri kuvioissa elämässään jne. Työltä se tuntuu ainakin minulle. Kaverin tai vaikka samalla alalla olevan kanssa voikin olla hauskaa, rentoa ja sosiaalista kämppiselämää.

Muistan kyllä edelleen ikävällä ensimmäisenä opiskeluvuotenani solukämppään muuttamista puolittain pakon edessä. Introverttinä oli aika ikävää muuttaa vanhempien luota suoraan kahden ventovieraan kanssa yhteen, joista toinen väkisin yritti, että pitäis olla tuttavallisempia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kyllä edelleen ikävällä ensimmäisenä opiskeluvuotenani solukämppään muuttamista puolittain pakon edessä. Introverttinä oli aika ikävää muuttaa vanhempien luota suoraan kahden ventovieraan kanssa yhteen, joista toinen väkisin yritti, että pitäis olla tuttavallisempia.

Joo huh, nämä tyypit joille kämppisasuminen tarkoittaa yhteisöllisyyttä ja jatkuvaa sosiaalisuutta. -_- he tietenkin hengaavat jatkuvasti siinä keittiössä tai yhteisessä olohuoneessa, tai pitävät huoneensa ovea aina auki ja sitten aina muodostuu näitä awkward-hetkiä kun haluaisi vaan rauhassa laittaa ruokaa tai käydä vessassa, mutta sitten pitää jotain huikata tai yrittää jutustella, kun se hiljaisuuskin on niin ahdistavaa. Samoin kun hän kutsuu vieraita kylään niin tullaan koputtelemaan sen vetäytyvämmän kämppiksen ovelle ja kutsutaan mukaan illanviettoon, tai vaaditaan että tulee moikkaamaan hänen vieraitaan, viikonloppuisin ehdottelee kaikkea yhteistä tekemistä tai menoja. Argh!

Nyt joku tulee kitisemään että miksi ylipäätään olen hakeutunut kämppiselämään ja miksi en asu sitten yksin. No, esimerkiksi kimppakämppä on joillekin taloudellisen tilanteen takia välttämättömyys, tai muuten vaan ainoa tapa säästää palkasta enemmän kuin yksin asuessa.

mä olen elänyt 6vuotta erilaisissa kimppakämpissä. osasta tyyppejä tuli hyviä ystäviä ja meillä oli todella hauskaa. osa taas ei ollut kiinnostunut seurasta ja se oli ihan ok. mut mielestäni perussääntö on et sen verran pitää olla sosiaalinen et pystyy siel keittiös yhtäaikaa olemaan. ei siin montaa sanaa tartte vaihtaa tai avautua mut ihan - moi.mä meinasin tehdä ruokaa.mahtuuko keittiöön/ootko valmis tms keskustelu. pientä smalltalkkia ja sit voi vaan sanoo et meen syömään omaan huoneeseen. sille kämppikselle voi myös sanoo et mä en oo sosiaalinen ihminen ja viihdyn yksin. siin kohtaa ainakin itse olin ain et ok. mut sano jos kaipaat seuraa, tos mä oon. jos leivoin niin sanoin et saa ottaa jos maistuu. jos keitin kahvia ja tiesin et toinenkin sitä juo niin saatoin kysyä et otatko. mut ikin en ketään pakottanut mihinkään. 

ja mun kämppikset on olleet hyvin erilaisia kuin minä. eri ikäsiä, kokosia, seksuaalisia suuntauksia, maalaisia, kaupunkilaisia, pienä ja isoja, suomalaisia, ranskalaisia, itävaltalaisia, italialaisia, venäläisiä..... ja kaikkien kanssa se yhteinen sävel aina löytynyt ilman et tarttee luikkia pitkin nurkkia omassa kodissa.

Oh my god girl toi on niin cringeä onneks sä sentään slayyt🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Oh my god girl toi on niin cringeä onneks sä sentään slayyt🤣🤣

😔

Vaikka en muuten avaudukaan kämppikselleni elämästäni, niin olemme sopineet, että jos ollaan kauemmin poissa, niin ilmoitetaan paluupäivä ja jos tullaan sitä ennen takaisin, niin laitetaan viestiä siitäkin. Siltä varalta, että tulisi tilanne, että olisi syytäkin olla huolissaan tai olisi jotain asumiseen liittyvää ilmoitettavaa. Hänen ehdotus ja minulle sopii oikein hyvin.