Lue keskustelun säännöt.
Nostaa vihaksi olla aina se ulkopuolinen
24.02.2019 |
Ärsyttää ja ketuttaa se kun muut alkavat tutustuakseen kertomaan että ovat käyneet niin ja niin mo ta kertaa ulkomailla ja miten hauskaa oli sillä ja sillä festarilla, koen itseni ulkopuoliseksi ja syrjityksi. Tuntuu ettei minua oteta ryhmätyöhön mukaan koska minulla ei ole samoja kokemuksia ja elämyksiä kuin muilla. Jätetään huomiotta ja ignoorataan, eivätkä he edes huomaa tekevänsä sitä. Ja se vasta ottaakin päähän. Joskus olen ajatellut että on aika mennä köydenjatkoksi sillä en kestä, mutta olen niin säälittävä etten pysty sitäkään tekemään. Ahdistaa.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinnittele vain tuo opiskeluaikasi loppuun. Yksilöllisyyden aika koittaa myöhemmin. Työelämässä ei festareilla käynneillä ole enää mitään merkitystä, kun ryhmätyötä tehdään. Kaikilla on silloin sama tavoite ja sama uhka: tulos tai ulos.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ihan käsitä mitä tekemistä on ryhmätyöllä ja festareilla ellei se ryhmätyö liity festareihin?
Tämä . Yleensä ryhmätöissä keskitytään asiaan, eikä kehuskeluun. Onko tämä peruskoulussa?
Nykyaika on kamalaa! Minun nuoruudessani festareille pääsi ilman mitään ryhmätöitä, nykyisin näköjään täytyy etukäteen tutustua festariväkeen ja väkisin vääntää jotain papereita, jotta saa lipun.
Yritä ap löytää jotkut vaikka vähän pienemmän festarit, joille ei ole tuollaisia pääsyvaatimuksia.
No miksi sinä et käy festareilla jos se mielestäsi on tärkeää? Tai ulkomsilla. Ei ne muutaman päivän reissut niin kalliita ole. Tallinnaankin pääsee muutamalla kympillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua. Opiskellessa kysyin lähimpänä istumavalta, että ollaanko pari tai muutamalta, että tehdäänkö porukassa. Se oli ihan random, joka kaveriksi sattui. Muutama oli, jotka tunsivat toisensa entuudestaan, mutta muuten ihan randomilla mentiin. Siinä se juttu varmaan oli. Itse totuin ala-asteella, ettei minua haluttu ryhmään, koska en ollut suosittu, vaikka tein hommat hyvin. Yläasteella sitten tuli näitä kavereita, jotka olivat esim. ainoa tyttö jostain pienestä kyläkoulusta ja se ainoa kaveri oli heillä vuotta ylemmällä tai alemmalla luokalla.
Opiskeluaikaan sitten opin, että heti hommaan käsiksi, enkä jää odottamaan, pyytääkö joku minua ryhmään. Tässä se juju on, pitää itse olla omatoiminen ja pyytää sitä yksinään haahuilevan näköistä kaveriksi. Aika usein siinä luokassa on se joku muukin, joka ei ole päässyt "porukkaan mukaan", kun ei biletä tms. ja näitä on aina enemmän kuin yksi. Huomatkaa ne muut yksinäiset, älkääkä pyrkikö niiden päällepäsmäreiden seuraan. Onko näissä kyse siitä, että ei haluta itsekään olla osa jämäryhmää, vaan pitäisi päästä ns. mukaparempaan ryhmään? Ei ne äänekkäimmät niitä parhaita töitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Mä en nyt ihan käsitä mitä tekemistä on ryhmätyöllä ja festareilla ellei se ryhmätyö liity festareihin?
Rryhmäytyminen on sinulle ennestään tunematon käsite? Yleensä ryhmässä ihmiset pyrkivät tutustumaan toisiinsa ja löytämään niitä yhdistäviä asioita ja kokemuksia. Se on perus psykologiaa, ryhmä pyrkii hitsautumaa tiiviimmin yhteen. Minulla on samoja kokemuksia. Ryhmätyönä meidän piti tehdä myynnin raportti, jäin ulkopuoliseksi ryhmästä koska olin ainoa jolla ei ollut kännimuistoja ruotsin laivalta. Olin nokkimisjärjestyksessä siis pohjimmaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua. Opiskellessa kysyin lähimpänä istumavalta, että ollaanko pari tai muutamalta, että tehdäänkö porukassa. Se oli ihan random, joka kaveriksi sattui. Muutama oli, jotka tunsivat toisensa entuudestaan, mutta muuten ihan randomilla mentiin. Siinä se juttu varmaan oli. Itse totuin ala-asteella, ettei minua haluttu ryhmään, koska en ollut suosittu, vaikka tein hommat hyvin. Yläasteella sitten tuli näitä kavereita, jotka olivat esim. ainoa tyttö jostain pienestä kyläkoulusta ja se ainoa kaveri oli heillä vuotta ylemmällä tai alemmalla luokalla.
Opiskeluaikaan sitten opin, että heti hommaan käsiksi, enkä jää odottamaan, pyytääkö joku minua ryhmään. Tässä se juju on, pitää itse olla omatoiminen ja pyytää sitä yksinään haahuilevan näköistä kaveriksi. Aika usein siinä luokassa on se joku muukin, joka ei ole päässyt "porukkaan mukaan", kun ei biletä tms. ja näitä on aina enemmän kuin yksi. Huomatkaa ne muut yksinäiset, älkääkä pyrkikö niiden päällepäsmäreiden seuraan. Onko näissä kyse siitä, että ei haluta itsekään olla osa jämäryhmää, vaan pitäisi päästä ns. mukaparempaan ryhmään? Ei ne äänekkäimmät niitä parhaita töitä tee.
Juuri näin. Kirpaseehan se huomata olevansa se, jota ei pyydetä ja vaatii luonnetta rohkeana itse etsiä ensimmäisenä itselleen se pari tai ryhmä. Lainaamani kirjoittaja on Ap mielestäni ratkaissut esittämäsi ongelman hyvällä tavalla sekä henkisessä mielessä, että käytännön tasolla. Voisiko yllä olevassa tarinassa olla jotain, josta voisit oppia?
Tuskin kukaan muu mitään ajatteli sinusta, mutta sinä ITSE koit sen niin ja vedit itse itsesi sivuun. Näin se menee ap:kin. Ihmisillä on omituisia salaliittoteorioita ja monet pohdiskelevat sitä, että mitä muut ajattelevat. Eivät ne mitään ajattele. Tästä on hauskin esimerkki Simpson-jakso, jossa Marge pohtii tuntikaupalla, että mitä Homer hänestä ajattelee. No mitä Home ajattelee? DONITSIA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että kerrankin joku ekstrovertti saa kunnolla nokilleen, antaa syyn iloita ja olla kiitollinen siitä että on introvertti. Minulle tuollaiset ryhmätyöt ovat yhtä painajaista. Haluan olla yksin.
Minulla sama ongelma. Injoan ryhmäytymistä, en löydä itsestäni koskaan tekijää joka yhdistäisi minua muun ryhmän kanssa. Jään ulkopuoliseksi teinoä sitten millaisia sirkkustemppuja tahansa sen eteen että voisin olla osa ryhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On oikeasti kiusallista olla ryhmässä johon ei kuulu ja ahdistavaa yrittää olla väkisin siinä mukana. Kyllä sen huomaa jos on selkeästi ulkopuolinen.
Näkymätön ninni.
Mä en nyt ihan käsitä mitä tekemistä on ryhmätyöllä ja festareilla ellei se ryhmätyö liity festareihin?