Koetko tekeväsi tärkeää työtä?
Mitä tapahtuisi jos kukaan ei tekisi työtä jota sinä teet? Onko työsi jotenkin yhteiskunnallisesti tai globaalisti merkittävä? Onko se merkittävä yksittäisille ihmisille? Koetko auttavasti ihmisiä työnteollasi? Onko tämä merkityksellisyys yleensäkkään tärkeä sinulle? Koetko että muut ihmiset arvostavat työtäsi ja näkevät sen välttämättömyyden?
Mainittakoon että kaikki työt ovat tärkeitä. Mikä tahansa työ tuo leivän tekijänsä pöytään. Työntekijälle työ on elanto ja mielekästä puuhaa päiviin. Se ehkäisee syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Nyt kuitenkin puhutaan töistä jotka ovat merkityksellisiä myös muille.
Nyt sinulla on mahdollisuus päästä joko kiillottamaan sädekehääsi, tai kertomaan oma näkemyksesi aliarvostetusta alasta, jonka koet ansaitsevan lisää arvostusta.
Pidetään keskustelu asiallisena ja positiivisena.
Kommentit (20)
En koe työtä merkityksellisenä, koska tuntuu että ainoa tavoite on tuoda osakkaille rahaa. Ala sinällään on spesifi ja vaatii osaamista mitä tavan ihminen ei ehkä tulisi ajatelleeksikaan. Työskentelen turvallisuusalalla asiantuntijatehtävissä.
Välillä (aika usein) haaveilen että voisin tehdä oikeasti tärkeää työtä ja auttaa muita tai tuoda hyvää mieltä (esim joku harrastuskurssien veto). Toistaiseksi sinnittelen palkan takia.
Vierailija kirjoitti:
En koe työtä merkityksellisenä, koska tuntuu että ainoa tavoite on tuoda osakkaille rahaa. Ala sinällään on spesifi ja vaatii osaamista mitä tavan ihminen ei ehkä tulisi ajatelleeksikaan. Työskentelen turvallisuusalalla asiantuntijatehtävissä.
Välillä (aika usein) haaveilen että voisin tehdä oikeasti tärkeää työtä ja auttaa muita tai tuoda hyvää mieltä (esim joku harrastuskurssien veto). Toistaiseksi sinnittelen palkan takia.
Etkö koe turvallisuusalalla parantavasi yleistä turvallisuutta? Asiantuntijana teet sitä varmaankin välillisesti, mutta silti :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
En koe työtä merkityksellisenä, koska tuntuu että ainoa tavoite on tuoda osakkaille rahaa. Ala sinällään on spesifi ja vaatii osaamista mitä tavan ihminen ei ehkä tulisi ajatelleeksikaan. Työskentelen turvallisuusalalla asiantuntijatehtävissä.
Välillä (aika usein) haaveilen että voisin tehdä oikeasti tärkeää työtä ja auttaa muita tai tuoda hyvää mieltä (esim joku harrastuskurssien veto). Toistaiseksi sinnittelen palkan takia.
Voit lahjoittaa osan palkastasi hyväntekeväisyyteen jos tahdot auttaa muita. Moni tarvitsee eniten rahaa, muu apu on toissijaista.
Olen tuotekehityksessä lääketieteellisen tekniikan alalla. Voisin kuvitella, että asiakas loppupelissä "pelastaa henkiä" laitteella, jota olen ollut kehittämässä. Toisaalta, jos minua ja työnantajaani ei olisi, voisi asiakas hankkia, aina kilpailijan laitteen.
Olen vartija. Helposti sanoisin etten tee tärkeää työtä. Ei meistä kukaan yksittäinen tee mutta sillä että ihmiset tietää meidän olemassa olosta on merkitystä.
Ei, ihmiset ei arvosta, osa ei oikeastaan edes tiedä mitä kaikkea tämän nimikkeen alla tehdään. Minä pidän työstäni, sillä ei sinänsä ole väliä miten turhana muut työtäni pitävät.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuotekehityksessä lääketieteellisen tekniikan alalla. Voisin kuvitella, että asiakas loppupelissä "pelastaa henkiä" laitteella, jota olen ollut kehittämässä. Toisaalta, jos minua ja työnantajaani ei olisi, voisi asiakas hankkia, aina kilpailijan laitteen.
Kilpailu kehittää ihan joka alaa. Ei se kilpailija jaksaisi kehittää laitteita samaan tahtiin jos olisi ainoa toimija alalla.
Olen siivooja, ja tunnen tekeväni erittäin tärkeää työtä.
Työni on yksittäisille ihmisille tärkeää. Toki tilallani olisi joku muu, jos minä en olisi "pelipaikalla." Mutta kyllä työni on tärkeää, vaikka sitä ei välillä itse tiedostakaan kun väsymys ja ärtymys painavat.
Olen sairaanhoitaja. Teen mielestäni tärkeää työtä.
Mää ohojelmoin ohojelmija. Ei oo kovin tährellistä.
Työskentelen seurakunnalla taloushallintotehtävissä, enkä koe tekeväni tärkeää tai en ainakaan välttämätöntä työtä. En pidä kirkkoa samalla tavalla välttämättömänä laitoksena kuin esimerkiksi poliisia, sairaalaa, ruokakauppaa tai jätehuoltoa. En usko, että kenenkään henki tai terveys vaarantuisi siitä, vaikka minun työni pyyhkäistäisiin pois maailmankartalta.
Koen. Autan ihmisiä ja helpotan heidän työtaakkaansa.
Olen oikeastaan aina tuntenut tekeväni tärkeää työtä, alasta ja palkasta huolimatta. No palkat eivät ole olleet kummoisia mutta työ ollut antoisaa.
Minun työtäni ei pitäisi olla olemassa.
Olen lastenhoitajana ja koen tekeväni merkityksellistä työtä. Joka vuosi olen omalla työlläni saanut ainakin yhden lapsen taitoja kehitettyä. Oli ne sitten sosiaalisia, emotionaalisia tai kognitiivisia taitoja.
Valmistuin aikoinani organisaatioiden henkilöstön kehittämisen alalle ja täytyy sanoa, että päiväkotityö antaa monin verroin enemmän henkistä tyydytystä vaikka palkka onkin yli kaksi kertaa huonompi.
Teen tärkeää työtä. Työni on kotona asuvien senioreiden auttamista. Koska olen yrittäjä, niin asiakassuhteet ovat pitkiä ja asiakkaani ovat minulle enemmänkin ystäviä, sillä joillekin olen se ainoa ihminen, joka heidän luonaan käy säännöllisesti. He tietävät, että en jätä heitä pulaan, autan kaikessa luottamuksella ja tulen vaikka sunnuntaina, jos heistä se on tärkeää. Myös joidenkin senioreiden kaukana asuvat sukulaiset tietävät, että he voivat soittaa minulle, jos heille tulee huoli vanhuksesta.
Tunnen joka ikinen tunti tekeväni hyvin tärkeää työtä ja siksi tästä työstäni pidänkin. Ikinä ei tule samanlaista päivää vastaan.
Autan ihmisiä työkseni ja näen sen konkreettisesti koko ajan. Jos vaikka alkutilanteessa menen huoneeseen, jossa makaa vuoteessa ihminen huonossa, kivuliaaksi käyneessä asennossa, ja hänellä on kova jano ja ulosteet allaan, niin huoneesta poistuessaan voi sanoa heipat ihmiselle, jolla on parempi olla, puhtaat vaatteet ja joka tuoksuu puhtaalta. Toivottavasti olen osannut ilahduttaa häntä muutenkin.
Koen työni merkittävänä juuri yksittäisille ihmisille, vaikka onhan se tietysti tavallaan myös yhteiskunnallisesti merkittävää. En koe tarvetta miettiä työni laajempia merkityksiä, koska minulle onni on juuri niissä pienissä asioissa, joissa voin helpottaa toisen oloa joka ikinen päivä. On mukavaa saada työstä rahaa, sillä miten muutenkaan eläisin, mutta työ on minulle ihmisenä todella tärkeä tapa toteuttaa omaa itseäni ja elämän tarkoitusta.
Toisinaan kohtaa ihmisiä, jotka vaikuttavat säälivän minua ammatinvalintani vuoksi. Aivan kuin minun olisi pakko tehdä tätä työtä, aivan kuin en olisi tätä itse omasta halustani valinnut. Mutta onhan alalla niitäkin ihmisiä, joille auttaminen ei vaikuta olevan kutsumus, ja heille työn voi uskoa olevan todella raskasta.
Olen terveyskeskuslääkäri. Ilman minua moni lapsiperhe joutuisi hoitamaan itsestään paranevat flunssansa kotona.
Olen labrahoitaja, ja ilman meitä lääkärien työ olisi suurelta osalta arvailua.
Jos kukaan ei tekisi töitäni, niin kukaan ei saisi elinsiirtoja ja usemmat potilaista kuolisivat.
Hop