Onneton parisuhdetta, mutten uskalla erota kun pelkään jävääni yksin

Vierailija kirjoitti:

Suhde on ollut onneton jo 6 vuotta. Olemme molemmat tyytymättömiä, muttemme uskalla päättää suhdetta. Minä pelkään jääväni yksin loppuelämäkseni. Miehen motiiveja suhteessa roikkumiseen en tiedä. Varmaankin taloudelliset seikat ratkaisevat.

Jos olisin 23-vuotias, en epäröisi hetkeäkään. Nyt olen 33-vuotias, eikä uuden kumppanin saaminen ole enää itsestäänselvyys. Lapsetkin pitäisi tehdä yksin, koska todennäköisyys saada uusi kumppani ajoissa on lähes olematon. Vielä vaikeampaa, jos rinnalle sattuisi löytymään sopiva nainen.

Kuitenkin on paha olla kokoajan. Meillä on todella riitaisaa, emme tee mitään yhdessä ja keskusteluyhteytemme on olematon. En tiedä mitä tehdä, että saisin rohkeutta ja voimaa lähteä.

Kohtalotovereita?

Jos lapsia ei ole niin erotkaa. Ehditte vielä molemmat löytää sopivat kumppanit.

Sä ehdit vielä löytämään kumppanin

Pahoittelut kirjoitusvirheistä. Ap

Kiirehtisin eron kanssa, jos suhde ei miellytä. Turhaan hukkaatte toistenne aikaa! Varmasti sopiva kumppani vielä löytyy, tsemmpiä!

Yrittäkää tosissaan ja erotkaa sen jälkeen, jos ongelmat eivät ratkea

Kiitos kannustuksesta, mutten usko löytäväni kumppania, jolle kelpaisi tällaisena kuin olen. Kilpailu on kovaa, ja vain parhaat voivat voittaa. Pitäisi muokata itseä niin paljon, että viimeistään siinä menettäisin mahdollisuuteni löytää uuden kumppanin ajoissa (perheen perustamisen näkökulmasta).

Tämä todella masentaa ja ahdistaa minua. Tuntuu, että elämä menee hukkaan tässä suhteessa. Toisaalta tuntuu, että se menisi vielä enemmän hukkaan viettäessäni koko loppuelämän yksin.

Ap

No mikä on tulevaisuus jos jatkatte yhdessä? Onko se parempi kuin yksinolo?

Erotkaa hyvänen aika nyt äkkiä! Kun ei ole lapsia, niin olisin lähtenyt jo aikaa sitten. Itse elän paskassa liitossa lasten vuoksi. Heti, kun lapset ovat isompia, niin se on kiitos ja hei. Vaikkakin olen sinua vanhempi ja tuskin uutta enää saan, niin silti. Mielummin vapautuneesti yksin mitä tällä tavoin yksin parisuhteessa.

Eroa, kannattaa, olet nuori, ettet kadu niin kuin minä.

Lapsia ei ole pakko tehdä, mutta tuollainen tilanne vaan pahenee, niin että lähde äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

No mikä on tulevaisuus jos jatkatte yhdessä? Onko se parempi kuin yksinolo?

Olen menettänyt paljon asioita ja ihmisiä elämässäni. Mieheni on veljeni lisäksi ainoa ihminen, jonka olen tuntenut pitkään ja joka on ollut läsnä elämässäni pitempää kuin muutaman vuoden. Usea läheinen ihminen (vanhemmat ja ystäviä) on menehtynyt. Tässä yksi syy, miksi olen takertunut suhteeseen. En tiedä kestänkö enempää "pysyvien ihmisten ja asioiden" menetyksiä.

Toisaalta suhteen vuoksi olen joutunut luopumaan paljosta. En ole saanut lapsia, enkä välttämättä tässä suhteessa niitä edes saisi. En enää muista millaista on, kun on kumppani, jonka kanssa on hyvä olla.

Haaveilen kumppanista, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Kumppanista, jonka kanssa saamme parhaat puolet esiin toisistamme. Kumppanista, jonka kanssa suunnitella elämää eteenpäin. Kumppanista, jonka kanssa matkustaa, retkeillä, laittaa ruokaa, käydä kävelyllä..

Ei ole takeita, että voisin saada näitä asioita vaikka eroaisin, ja jos onnistuisinkin joskus löytämään uuden kumppanin.

Ap