Rehellisyys vai valkoinen valhe tässätilanteessa
Tilanne on niin, että kolmen pienen lapsen äitinä minulla on vapaa aikaa max. kerran kuukaudessa vuorokausi. Haluaisin silloin tehdä itselle tärkeitä asioita, urheilla ja olla ihan yksin. Ystäväni kuitenkin usein vaatii minut mukaan koska minulla ei ole paljoa aikaa niillekkään. (3eri ystävää) Tänään on taas se päivä, ja olin ajatellut olevani ihan yksin tekemättä mitään. Yksi ystävä soitti ja melkein vaati että pääsisi minun luokse yöksi ja otettaisiin vähän viiniä koska hänellä on hankalaa (oikeasti on) mutta en millään jaksaisi olla nyt hänelle terapeutti ja kuunnella huolia. Kun haluaisin oikeasti olla yksin.
Eli kertoisitko ystävälle rehellisesti että et nyt jaksa ottaa häntä yöksi ja kuunnella huolia koska haluaisit kerrankin olla yksin. (Jota ystävä ei ymmärrä koska hänellä ei ole lapsia ja on melkein aina yksin)
Vai voisitko sanoa valkoisen valheen, että sinulle tulikin muuta menoa ja et kerkeä näkemään ja pahoittelet tilannetta (josta ystävä loukkaantuu, mutta ei varmasti niin paljon kuin siitä että sanoisin että en jaksa)
Asiallisia vastauksia kiitos :)
Kommentit (21)
Riippuu ystävästä, mutta olen huomannut kantapään kautta että usein valkoinen valhe on totuutta parempi.
Eräs kaveri (ei mikään hyvä ystävä) toitottaa aina rehellisyyden tärkeyttä, mutta valehtelee itse paljon ja ottaa aina nokkiinsa jos puhun suoraan.
Viimeksi vastaavassa tilanteessa sanoin suoraan että tarvitsen rankan viikon jälkeen aikaa perheeni kanssa, ja kaverista ei ole kuulunut sen jälkeen. Ainoa kontakti häneen oli, kun valitti Facebookissa miten eräs ystävä laittoi taas oman elämänsä hänen edelleen ja miten hänen täytyy alkaa karsia kavereitaan.
Lähetin viestin ja kysyin pahoittiko mielensä ja tarkoittiko tällä postauksella minua, ja vastasi ettei tietenkään tarkoittanut vaan erästä toista samana päivänä.
Itse sanoisin suoraan, etten jaksa nyt tavata ketään. Jos loukkaantuu niin se on hänen oma häpeänsä.
Riitelemään ei kannata ruveta. Jos kyseessä on oikeasti ystävä niin kyllä hän ymmärtää, että tarvitset itsekin lepoa.
Sanoisin varmaan, että olo tuntuu kipeältä enkä jaksa nähdä. Tulisi huono omatunto joka tapauksessa enkä nauttisi siitä vapaapäivästäni kuitenkaan. Joten loppujen lopuksi varmaan päätyisin näkemään ystävääni. Kinkkinen juttu ja varsinkin, jos haluaa, että niitä ystäviä on vielä jäljellä lasten kasvaessa ja vapaa-ajan lisääntyessä.
Itsellä ystävyyssuhteet ja ystävät ovat niin hyviä ja avoimia, että puolin ja toisin ollaan voitu sanoa, että nyt ei jaksa. Joskus peruttu jo sovittujakin menoja. Itse myös ajattelen, että en edes haluaisi läheiseksi ystäväksi ihmistä, jonka kanssa ei voi puhua suoraan. Jos joku hieman etäisempi, niin valkoinen valhe lienee helpompi.
Kerrot asian niin, ettei tarvitse valehdella. Kerro, että olet jo suunnitellut muuta ohjelmaa etkä halua muuttaa sitä. Jos hän kysyy tarkemmin, niin sanot, ettet halua puhua siitä tarkemmin, koska se on henkilökohtainen asia.
Tosi vaikea kysymys. Ehkä, ystävästä riippuen, kallistuisin sanomaan rehellisesti mutta hieman liioitellen että olen pahoillani mutta olen aivan loppu ja burn outin partaalla ja mun on pakko levätä kun kerrankin saan.
Oletko yh? Etkö pääsisi ystäväsi kanssa vaikka viinilasilliselle joku ilta kun lapset jo nukkuu? Jos ehdottaisit sitä sen sijaan?
Sinä tunnet ystäväsi paremmin kuin kukaan tällä palstalla. Toimi pienimmän vahingon periaatteen mukaisesti. Jos valkoinen valhe on tässä kohtaa ystävyytenne kannalta parempi, kerro sellainen. Jos ystäväsi ymmärtää tarpeesi olla yksin, kerro se rehellisesti. Ja voithan sinä sanoa niinkin, että olit jo suunnitellut itsellesi oman ohjelman, josta et nyt voi tai halua luopua. Sehän on ihan totta, mutta voi tuntua paremmalta kuin "haluan nyt vaan olla keskenäni".
Sano, että olisi mukavaa nähdä jossain vaiheessa, mutta tänään sinun on pakko olla yksin, koska olet niin uupunut perhe-elämästä.
t. Tässä tilanteessa
Tai sanot vaan, että nyt ei oikein sovi, katsotaan paremmalla kerralla. Älä selitä mitään
Aito ystävä kestää ja ymmärtää totuuden. Yhdellekään ystävälle en joudu valehtelemaan.
Sanoisin, että nyt on ollut sen verran rankka viikko, ettei pysty eikä kykene, kun kaipaa omaa lepoa. Ja sopisko vaikka sitten seuraavalla viikolla. Hyvä ystävä ymmärtää aina.
Minulla on ystävinäni vain ihmisiä, joille voin kertoa totuuden silloin, kun en jaksa heitä tavata.
Sanoisin suoraan, koska valkoiset valheet voi huomata ja silloin voi vain itse arvata mikä on oikea syy.
Olen oppinut sen, että voi vedota kiireisiin tai menoihin, vaikka se meno olisi sitten yöpuku päällä Netflixin katsomista. Toki totuudenkin voi kertoa mutta yleensä valkoiset valheet on sitä varten, kun ei haluta loukata toista.
Mä sanon suoraan etten jaksa. Se on niin usein toistuva syy, etten jaksaisi joka kerta selittää muutakaan. Sellaista kaveria en jaksaisi pitääkään, joka ei ymmärtäisi. Ja jos kaverin mielestä tapaamme liian harvoin, niin meidän ei ehkä välttämättä kannata olla kavereita.
Ei todellisille ystäville valehdella. Asiat sanotaan, niin kun ne on. Niin hyvässä kun pahassa.
Ei kellään ole nuin kiireellistä elämää, ja jos on, niin elämanhallinta kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Olen oppinut sen, että voi vedota kiireisiin tai menoihin, vaikka se meno olisi sitten yöpuku päällä Netflixin katsomista. Toki totuudenkin voi kertoa mutta yleensä valkoiset valheet on sitä varten, kun ei haluta loukata toista.
Suurempi loukkaus se valehteleminen on jos kiinni jää.
Ja kysyn tätä siksi koska en haluaisi valehdella mutta en haluaisi myöskään käyttää aikaani riitelyyn. Ja jos jäänkin kiinni valheesta, tulee hirveä sota.