Lue keskustelun säännöt.
Lapsuus oli paras 90 -luvulla.
21.02.2019 |
90 -luvulla ja osin vielä seuraavalla vuosikymmenellä lapsuuden viettäminen oli parasta. Sai mennä melko vapaasti kavereiden kanssa. Pikku asioista ei tehty isoa numeroa. Oltiin paljon ulkona ja kavereiden kanssa. Järjestelmä ei yliholhonnut, koulussa ei nipotettu turhasta ja tehty huoli-ilmoituksia naurettavista syistä. Lapsen annettiin itsenäistyä, eikä kasvatettu heistä avuttomia, aloitekyvyttömiä, turhasta kitiseviä vätyksiä.
Kommentit (16)
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Tämä on täysin totta. Olen tuolloin syntynyt ja olen todella kiitollinen, että sain kasvaa sellaisena aikana. Olin 16 vuotiaana itsenäisempi kuin tämän päivän 20 vuotiaat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Tämä on täysin totta. Olen tuolloin syntynyt ja olen todella kiitollinen, että sain kasvaa sellaisena aikana. Olin 16 vuotiaana itsenäisempi kuin tämän päivän 20 vuotiaat.
Yhä useampi tämän päivän holhottu nuori ei itsenäisty koskaan. Vanhempien holhouksesta hän siirtyy sosiaalityöntekijän holhoukseen. Nuorten työpajasta sitten kuntouttavaan työtoimintaan. Yhdessä sossun tätin kanssa tehdään aktivointisuunnitelmia ja opetellaan kättelemään, harjoitellaan heräämistä, syömistä ruoan laittoa, peseytymistä, viranomaisasiointia ja elämänrytmiä.
Juu. Kyllä lama-aika oli ihanaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kyllä lama-aika oli ihanaa aikaa.
Ihan ok. Meillä oli neljä lasta. Valmistuin ammattiin 1992 ja ostettiin halvalla lamahintaan talo 1995, maksoi 50 tuhatta, nyt arvo on yli 200 tuhatta. Rahaa riitti hyvin talon maksamiseen, pari kertaa vuodessa perheen kanssa matkusteluun ym. Ja lapset ovat puhuneet jälkikäteen, että silloin oli vielä hyvä olla lapsi. Heillä on nyt omia lapsia ja kiroavat tätä holhous- ja kyttäyssysteemiä, jossa lasten kasvattaminen oma-aloitteiseksi on melkein kiellettyä.
Mä olen syntynyt 1977 ja koen että lapsuus ja nuoruus oli hyvää aikaa. Parikymppisenäkin oli kivaa.
Nyt taas elämä on ihan hirveää.
Onko muita samanikäisiä jotka kokevat näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Äitini on kertonut, kuinka koululaisten piti viedä maitoa koululle. Ja matkaa oli kuusi kilometriä. Joten sanoisin, että tilanne oli hieman parempi lapsille vähän myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Juu. Kyllä lama-aika oli ihanaa aikaa.
Mä en kokenut lama-aikaa niin hirveänä. Ei silloin kokenut koskaan mitään kilpailua tai ehkä tämä johtuu siitä, että omilla vanhemmillani meni silloin kohtuullisesti.
Ei ollut myöskään mitään lannistamisen kulttuuria vaan sitä uskalsi mitä vain. Uskalsi unelmoida. Lähteä au-pairiksi, hakea töitä pelkästään kävelemällä sisään kahvilaan ja sanoa "moi mä olen ***** ja voisinko tulla tänne kesätöihin.
Nykyisin on työpaikkakiusaamista, perheiden piinaamista kaikilla huolilla ja työpaikkojen hakeminen on tehty ihan somepelleilyksi. Kaikki spontaanius on niin poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssa kiitollinen 90-luvun lapsi. En ainakaan itse kokenut lama-aikaa, vaikka asuimmekin kerrostalolähiössä. Vapaata ja huoletonta oli, eikä juurikaan pikkuasioista nipotettu. Oli monia asioita jotka ei nykypäivänä onnistuisi.
Niin kyllä oli <3 Asuttiin uudessa kerrostalolähiössä, oli paljon kavereita naapurissa ja niiden kanssa touhuttiin. Rahaa ei paljoa ollut, mutta se näkyi lähinnä siinä että ruuaksi oli usein vaan perunaa ja ruskeakastiketta sipulilla (ei ollut rahaa lihaan).
En tajunnutkaan kuinka erilaista tulee olemaan näiden omien lasten kanssa. Hyvässä ja pahassa toki. Meillä esim. on aina hyvin ruokaa kaapissa vaikka tulot on pienet. Mutta lasten kasvatus onkin sitten sellaista hienosäätöä ja suorittamista välillä että huh. Vaikka koitan tallata omaa polkuani siinäkin... kyllä se paine tulee kaikenlaisista neuvola ja vasukeskusteluista vähintään missä sun perheen asioita tongitaan ja kirjataan urakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin jo 15 vuotiaana au-pairiksi kahdeksi kuukaudeksi kesälomalla. Syksyllä täytin 16. Nykyisin olis sossut varmasti puuttuneet siihen eikä musta olis tullut niin rohkeaa.
Mua ei myöskään lannistettu kotona vaan uskalsin hakea ja päästä yliopistoon. Ei ollut turhia ryhmätöitä vaan sitä vaan piti itse lukea kirjat ja läpäistä tentit. Opiskelu vielä 2000 luvun alussa ja puolivälissä oli kivaa.
Silti noin vuodesta 2011 olen kokenut elämän lannistavan pahenevassa määrin niin että viimeiset kaksi vuotta on ollut ihan syvältä.
Työelämästä tuli vuosi vuodelta ilkeämpää ja itsekkäämpää. Jos vielä kärsi vaikeassa parisuhteessa ja haki apua niin sai sitten vielä sosiaalipuolen kriisiyttämään elämää vielä lisää. :-(
Vierailija kirjoitti:
Niin kyllä oli <3 Asuttiin uudessa kerrostalolähiössä, oli paljon kavereita naapurissa ja niiden kanssa touhuttiin. Rahaa ei paljoa ollut, mutta se näkyi lähinnä siinä että ruuaksi oli usein vaan perunaa ja ruskeakastiketta sipulilla (ei ollut rahaa lihaan).
En tajunnutkaan kuinka erilaista tulee olemaan näiden omien lasten kanssa. Hyvässä ja pahassa toki. Meillä esim. on aina hyvin ruokaa kaapissa vaikka tulot on pienet. Mutta lasten kasvatus onkin sitten sellaista hienosäätöä ja suorittamista välillä että huh. Vaikka koitan tallata omaa polkuani siinäkin... kyllä se paine tulee kaikenlaisista neuvola ja vasukeskusteluista vähintään missä sun perheen asioita tongitaan ja kirjataan urakalla.
Heh. Voimavarakyselyssä selvitetään, saako nainen orgasmin ja onko seksiä tarpeeksi. Jos seksielämää ei ole riittävän nopeasti synnytyksen jälkeen tai ei ollenkaan, tai se on neuvolan arvion mukaan huonotasoista, lähetetään vanhemmat lastensuojelun uhalla seksi- ja parisuhdeterapiaan. Myös pariskunnan vuoropuhelun ja työnjaon määrä selvitetään. Kuukausittain pitää raportoida, mitä kehittävää ja uutta on lasten kanssa harjoiteltu sekä toimittaa video- ja kuvamateriaalia kodista, päivittäisistä aterioista. 2020 sossut pääsevät myös seuraamaan pankkitilitietoja, joista saa paljon arvokasta materiaalia rahan käytöstä ja elämäntavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Äitini on kertonut, kuinka koululaisten piti viedä maitoa koululle. Ja matkaa oli kuusi kilometriä. Joten sanoisin, että tilanne oli hieman parempi lapsille vähän myöhemmin.
Oli mullakin 60 -luvulla ekalla luokalla viiden kilometrin kävelymatka koululle, ei ollut koulutaksia yli kolmen kilometrin matkalle kuten nyt. Pidän omaa systeemiäni parempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luku oli vieläkin parempaa. Ei vaadittu vanhempainiltoihin osallistumista, ei leipomisia koululle/toisille vanhemmille, saati pitäisi tutustua muiden lasten vanhempiin.
Erittäin vapaata ja edesauttoi itsenäistymistä, eikä huudeltu aina vanhempia apuun.
Äitini on kertonut, kuinka koululaisten piti viedä maitoa koululle. Ja matkaa oli kuusi kilometriä. Joten sanoisin, että tilanne oli hieman parempi lapsille vähän myöhemmin.
Mikä tuossa on huonompaa? Omakin koulumatkani oli samanverran, käveltiin kesät/talvet. Hiihtopäivinä hiihdettiin, katuja pitkin - ei mitään latuja ollut. Eikä kyyditetty kouluun, vaikka auto perheessä olikin. Kuten tänä päivänä, lapset kuskataan autolla kouluun, vaikka matkaa olisi pari kilsaa.
Eikä tuo maidon vienti ole myös opettavaistakin? 1930-luvulla vietiin marjoja joka syksy ja oma äitini kertoi, että yksi vuorollaan meni koululle aamulla aiemmin, lämmittämään puilla koulua.
Juuri muisteltiin työkaverin kanssa omia lapsuuksiamme 90-luvulla. Parhaat naurut sai juurikin niistä tapauksista kun "valvonta" oli niin sanotusti pettänyt.