Jään aina ilman

Elämäni on mennyt niin että seuraan vierestä kuinka toisille järjestetään yllätysjuhlia, kosintoja, polttareita, romanttisia yllätyksiä ja vaikka mitä... Itse olen se joka on mukana järjestämässä muille yllätyksiä. Kerroin miehelleni suhteen alkuvaiheessa miten paljon arvostaisin jos edes kosintahetki olisi etukäteen mietitty asia mihin olisi edes hieman panostettu. Mies sanoi ymmärtävänsä... Lopulta menimme naimisiin yhteisestä päätöksestä kahdestaan maistraatissa ilman tuttuja todistajia. Ei siis kosintaa, ei polttareita, ei häitä... Ei mitään. Ja tämä näin koska mies ei halunnut.

Ymmärrän toki ettei elämä ole pelkkää juhlaa ja yllätyksiä, mutta ihmettelen miksi se olen aina minä joka jää paitsi näistä asioista. Ystäväpiirissäni järjestimme synttäreitä ja polttareita yms. yhteen väliin jatkuvasti, mutta minun kohdallani ei koskaan. Järjestin itse omat 30-vuotisjuhlat mihin kaverini tulivat kääntymään ja koko ajan puhuivat vain lapsistaan tai tulevasta äitienpäivästä (se oli seuraavana viikonloppuna). Minulle ei oltu ostettu edes lahjaa... Muille kaveripiirin tyypeille hommattiin 30-vuotislahjaksi jotain vähän arvokkaampaa muistoksi virstanpylväästä.

Olen ilmeisestikin epäonnistunut ihmissuhteissani. Ystäväni eivät halua ilahduttaa ja huomioida minua eikä edes oma mieheni halunnut tehdä jotain mikä saisi minut iloiseksi. En olisi kaivannut muuta kuin vaikka polvistumisen omassa olohuoneessa ja yhden ruusun. Kuinka vaikeaa sellainen on järjestää? Ihan vain että toinen ilahtuisi? Itse olisin järjestänyt aivan ihanan kosinnan miehelle, mutta hän kielsi minulta tämän. Hän sanoi suhteen alussa että miehen tulee kosia, eikä hän ikinä suostuisi naisen kosintaan.

Osaatteko sanoa mikä vika minussa on kun kukaan ei halua panostaa minun kohdallani ollenkaan? Minut kyllä muistetaan silloin kun tarvitaan jotain tai avuksi johonkin...