Voiko hautajaiset jättää järjestämättä jos haluaa säästää perintöä?
Kommentit (40)
Oletpa törkeä perinnön kyttääjä. Perinnöttömäksi sinut tehdä pitäisi. Kyllä nyt hautajaiset järjestää pitää tai vainaja taivaasta hyvällä ei katso sinua. Uskoo ken mihin tahtoo mutta seuraamuksia olla voi jos sooloilemaan alkaa.
No ei pidä. Itse en ole järjestänyt vanhemmilleni hautajaisia, eivät olleet uskovaisia, ja itse näin halusivat. Miksi tuhlata rahaa turhanpäiväisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ohjeet olen miehelleni kuolemani varalta antanut, toivon että hän todellakin noudattaa niitä sikäli kun kuolen. Ei lehti-ilmoa, ei muistotilaisuutta, ei kukkia, ei hössötystä. Niilläkin rahoilla hän ja lapset voivat vaikka matkustaa erääseen tiettyyn paikkaan jossa käymme joka vuosi pari kolme kertaa, ja jota me kaikki rakastamme.
Hyvin moni ajattelee samalla tavalla.Pakolliset kuviot vaan ,ja edullinen valkea arkku polttoon +uurna.
Vainaja on haudattava tai tuhkattava, eli arkku on hankittava. Muun hautajaissälän voi jättää tekemättä. Perunkirjoituksen voi tehdä itse.
Minut saa tuhkata vaikka paperikääreessä ja tuhkat vetää vaikka vessasta alas. Turhuutta maksaa yhtään enemmän kuin on aivan pakko.
Mä en tajua mikä niissä hautajaisissa maksaa?
Jätkä poltetaan jonkun lautakasan sisällä. jos sen ostaisi ikeasta, niin sen arkun saisi alle satasella.
Juodaan kotona kahvit sukulaisten kanssa, maksetaan polttelijan liksa, niin oikea hinta hautajaisille olisi 200e.
Sinccis
Minä en ole koskaan ymmärtänyt hautajaisia. Ihmiset maksavat itsensä kipeäksi arkusta, ja järjestetään syöminkejä jne. Polttoon kaikki pahviarkussa. Mieluummin pitäisi muistaa ihmistä, kun hän elää.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa törkeä perinnön kyttääjä. Perinnöttömäksi sinut tehdä pitäisi. Kyllä nyt hautajaiset järjestää pitää tai vainaja taivaasta hyvällä ei katso sinua. Uskoo ken mihin tahtoo mutta seuraamuksia olla voi jos sooloilemaan alkaa.
Vainaja taivaasta tai toiselta puolelta ei tiedä mitä tapahtuu. Mutta tosi törkeää jättää hautajaiset järjestämättä perinnön takia, tosiaan sais jäädä ilman perintöä.
IHAN ERI ASIA jos joku itse eläissään sanoo ettei halua hautajaisia!!
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ohjeet olen miehelleni kuolemani varalta antanut, toivon että hän todellakin noudattaa niitä sikäli kun kuolen. Ei lehti-ilmoa, ei muistotilaisuutta, ei kukkia, ei hössötystä. Niilläkin rahoilla hän ja lapset voivat vaikka matkustaa erääseen tiettyyn paikkaan jossa käymme joka vuosi pari kolme kertaa, ja jota me kaikki rakastamme.
Miten liittyy tähän?
Vierailija kirjoitti:
Onko lehti-ilmoitus pakollinen?
Ei ole pakollinen. Tiedän useita joista ei ole ilmoitettu missään. Jos on eronnut kirkosta ja silti siunattu niin ei näy kirkollisissa ilmoituksissakaan.
Moni sukulainen on sanonut, että on antanut jälkipolville ohjeet, ettei hautajaisia eikä ilmoitusta lehteen. Tuhkaus.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt hautajaisia. Ihmiset maksavat itsensä kipeäksi arkusta, ja järjestetään syöminkejä jne. Polttoon kaikki pahviarkussa. Mieluummin pitäisi muistaa ihmistä, kun hän elää.
Meikäläisellä systeemillä se ei pala kun kostuu, joten pahvi ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset ohjeet olen miehelleni kuolemani varalta antanut, toivon että hän todellakin noudattaa niitä sikäli kun kuolen. Ei lehti-ilmoa, ei muistotilaisuutta, ei kukkia, ei hössötystä. Niilläkin rahoilla hän ja lapset voivat vaikka matkustaa erääseen tiettyyn paikkaan jossa käymme joka vuosi pari kolme kertaa, ja jota me kaikki rakastamme.
Hyvin moni ajattelee samalla tavalla.Pakolliset kuviot vaan ,ja edullinen valkea arkku polttoon +uurna.
Arkun saa tehdä itse raakalaudasta, samoin uurnan, jättää vain linnunpöntöstä lentoreiän pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan ymmärtänyt hautajaisia. Ihmiset maksavat itsensä kipeäksi arkusta, ja järjestetään syöminkejä jne. Polttoon kaikki pahviarkussa. Mieluummin pitäisi muistaa ihmistä, kun hän elää.
e
Meikäläisellä systeemillä se ei pala kun kostuu, joten pahvi ei kelpaa.
Eikö hieno arkku voisi olla kuin kakkukupu eli uudelleenkäytettävä kuori? Alla voisi sitten olla vaikka puinen alusta, jolla ruumis olisi pussissa. Jos polttohautaus vaatii puuta, voisi kuoren poiston jälkeen alustalle lisätä vähän halkoja.
Itse olen lapsilleni sanonut että minulle kelpaa halvin arkku.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/201809062201185119
Itse asun Virossa, Tallinnassa, ja olen antanut ohjeet että minut tuhkataan Pärnamäen krematosiossa laina-arkussa. Ylläolevassa jutussa selviää miten. Tuhkat haluan siroteltavan märäämääni paikkaan täällä. Mitään kissanristiäisiä ei saa pitää. Jos haluavat juokoot kahvit mutta mitään tekopyhää volinakuoroa en halua. Sanomme sanottavamme ja olemme läsnä toinen toisillemme elämässä, tässä ja nyt.
Olen edelleen suomen kansalainen mutta mitään siteitä Suomeen ei ole ja sinne en halua edes kuolemani jälkeen. Jos siis todella halvalla haluaa päästä, se on mahdollista myös suomalaisille vaikka eivät täällä asuisikaan. Mukaan vain lääkärin lupa hautaamiselle.
Ei se tuhkaaminenkaan mitään halpaa ole, koska vainajan kuljetus krematoriopaikkakunnalle maksaa. Arkku maksaa. Uurna maksaa myös. Krematorio laskuttaa myös tuhkausmaksun. Ja jos uurna lasketaan esim. jo olemassa olevaan sukuhautaan, maksaa haudan avaus (kuopan tekeminen).
Arkkuhautaus vainajan kuolinpaikkakunnalle taitaa tulla edullisemmaksi, jos on olemassa oleva hautapaikka.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua mikä niissä hautajaisissa maksaa?
Jätkä poltetaan jonkun lautakasan sisällä. jos sen ostaisi ikeasta, niin sen arkun saisi alle satasella.
Juodaan kotona kahvit sukulaisten kanssa, maksetaan polttelijan liksa, niin oikea hinta hautajaisille olisi 200e.
Sinccis
Ja paljonko hinta nyt on?
mutta jos vainajalla on hautajaistestamentti, haluaan kaikista kalleiman arkun ja suuri kukkakoristeen
Ystävä kielsi hautajaistestamentissa järjestämästä hautajaisia ja ostamasta hautakiveä. Tuhkat piti heittää suvun maille. Kavereiden kanssa pidettiin pieni muisteluhetki.
Tuollaiset ohjeet olen miehelleni kuolemani varalta antanut, toivon että hän todellakin noudattaa niitä sikäli kun kuolen. Ei lehti-ilmoa, ei muistotilaisuutta, ei kukkia, ei hössötystä. Niilläkin rahoilla hän ja lapset voivat vaikka matkustaa erääseen tiettyyn paikkaan jossa käymme joka vuosi pari kolme kertaa, ja jota me kaikki rakastamme.