En ikinä laittaisi enää lapsiani kunnalliseen päivähoitoon

Kaupunki on OULU! Toki jossain toisessa kunnassa voi olla paremmin. Mutta oululaiset varokaa ja katsokaa ketkä lapsianne hoitaa! Ap

Olen kuullut paljon juttuja siitä miten ne virikelapset saa erilaista hoitoa kuin töissäkäyvien lapset.

Minun lapseni oli hyvässä päivässä, mutta huomasin itseänikin kohtaan selkeän asennemuutoksen, kun selvisi, että en suinkaan ole kotirouva, vaikka kotiin päiväkodilta palasinkin. Teen kotona töitä.

Päiväkodissa, ei päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi himskatti. Ihan sairasta touhua. Tyttö oli aikoinaan vuoden virikehoidossa ja siinä sain valitettavasti nähdä kaiken. Ensinnäkin kohtelu on jo niin ynseää ja ilkeää sekä lapsia että aikuisia kohtaan. Toisekseen kun se homma ei vaan toimi, hoidon taso on tosi surkeaa. Liikaa lapsia ja suurin osa näistä henkilöistä jotka heitä hoitaa aivan väärällä alalla. Osalla jopa pahoja mt-ongelmia..

Meidän tapaus on niin räikeä, että siitä on kylläkin lähtenyt jo kantelu aluehallintavirastolle. Mutta nyt ainakin tiedän.

Älkää laittako lapsianne kaupungin päiväkodeille!

Kaupungin päiväkoteja käyttävät kiittävät että et laita lastasi sinne virikepaikalle ja vie samalla hoitopaikkaa sellaisilta vanhemmilta jotka käyvät töissä/opiskelevat. Käsittämätöntä että he ehkä joutuvat kuskaamaan lapsensa toiselle puolelle kaupunkia koska lähipäiväkoti täynnä kotona olevien vanhempien virikelapsia...

Onko tämä nyt joku yritys puolustaa yksityisiä päiväkoteja kohujen keskellä...? Itselläni on hyvät kokemukset kunnallisista, vaikka onhan niissäkin huonoja.

Huonoja löytyy kaikista mutta lähtökohtaisesti hoito on tasokkaampaa kunnallisilla kuin yksityisillä. Omani on yksityisellä, mutta tämä johtuu vain siitä että tunnen henkilökunnan ja tiedän että on hyvä paikka. Muuten en olisi yksityiselle lastani laittanut.

Meillä on käynyt huono tuuri, ja se lähin kunnallinen päiväkoti (matkaa ei olisi kuin 450m) on aika ala-arvoinen paikka. Ei ole ollut aina, mutta touhu siellä lähti alamäkeen suurin piirtein siinä vaiheessa, kun silloin nuorin lapsemme oli viisivuotias. Hoitajia alkoi vaihtua, ja  neljänä kertana viidestä ei iltapäivisin enää ollut sitä omaa hoitajaa kertomassa mistään mitään. Tuli sääntöjä, että syödessä ei saa puhua ollenkaan, tavaroita alkoi kadota ja lapsille tulla eripuraa keskenään johon ei puututtu ollenkaan monen vanhemman pyynnöstä huolimatta. 

Ryhmät oli isoja, ja jo muutaman vuoden oli ollut sellainen tyyli, että koskaan et keväällä tiennyt, missä ryhmässä ja kenen kanssa lapsi syksyllä jatkaa. Hoitajat vaihtuivat muutenkin usein, mutta aivan varmasti syksyllä. Tiedon kulku alkoi takkuilla, ja ihan selvästi kaikesta huomasi että ilmapiiri oli muuttunut jäätäväksi. Syytä en osaa sanoa. Sinnittelimme eskarivuoden, mutta vannoin että jos meille kolmas tulisi, hän ei jalallaan astuisi tuohon päiväkotiin. Ja onneksi päätin niin, juuri eilen ystävä kertoi itku kurkussa lapsensa kohtelusta ja yhdessä sitten mietittiin, että miten tästä eteenpäin. 

Nyt kolmas ja viimeinen lapsemme on pienessä yksityisessä päiväkodissa, vähän hankalan matkan päässä. Mutta hoito on tavallisen hyvää, ruoka taivaallista ja lapsi viihtyy. 

Paikkakunta on Lahti.