Nauttiiko joku oikeasti lomailusta pienten lasten kanssa?
Yhtä tappelua. Oli kyllä virhe ottaa pienin pois päiväkodista ja itselle vapaata töistä. Koululaiset olisi pärjänneet hyvin kotona keskenään ja itse olisi voinut olla töissä. Älytöntä, mutta nautin olla töissä. En jaksa tätä lasten tappelua.
Ikäeroa kuitenkin sen verran, että tekeminen on rajallista, kun pienintä pitää vahtia koko ajan.
Kommentit (21)
Nautin. Ja se vääntäminen on kasvattajan tehtävä. Muuten lapsesi ei koskaan opi, mikä on oikein ja mikä väärin.
Kyllä nautin. Meillä kaikki arvostaa yhteistä lomaa. Sama yhdistelmä, kaksi koululaista ja yksi pienempi päiväkotilainen. Ei lähdetä mihinkään reissuun ja mies on töissä. Keksitään kyllä jotain tekemistä ja nautitaan siitä, että on rennompaa.
Joo, kaksi päiväkotilaista ja käyty vaikka missä heidän kanssaan. Niin ulkomailla kuin lemmikkisikoja katsomassa. Riittävällä tekemisellä kaikki sujuu.
Kyllä mä nautin kahden päiväkoti-ikäisen kanssa. Ei tehdä mitään erikoista; ollaan kotona, ulkona ja kirjastossa, kirpparilla, kaupareissussa lähinnä. Mutta jos lomamatkalle lähdetään, niin tekee kyllä kokoajan mieli palata kotiin.
Nautin. Harvinaista herkkua että saa heräillä rauhassa, syödä hitaan aamiaisen ja puuhailla ilman suorituspaineita. Joo, välillä väännetään mutta kuuluu osaksi kasvamista. Nautin kyllä töistäkin, ei siinä mitään.
Kyllä nautin. Meillä ei lapset ole koskaan tapelleet.
No ei tietenkään nauti, mutta lasten takia niin on tehtävä. Ei lapsia kannata missään tynnyrissä kasvattaa.
Lapset ovat osa perhettä. Eli tietenkin nautin heidän seurastaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä....Kommenttisi kuvastaa hyvin nykyvanhempien ajatusmaailmaa. Siksi meillä on päiväkodit ja koulut täynnä lapsia, joita ei ole kunnolla kasvatettu. Ei huvita, ei jaksa vääntää samoista asioista...
Ehkä sä et nauti lomastasi mutta lapsellesi tekee hyvää olla pois päiväkodista, josta viettää suurimman osan hereillä oloajastaan.
Taas tämä "itsekeskeiset nykyvanhemmat" -myytti. Ihan kuin joskus aiemmin olisi ollut aika, jolloin vanhemmuutta olisi toteutettu nykyistä paremmin. Nykyvanhemmat, joita usein parjataan itsekkyydestä, ovat monin tavoin tietoisempia kasvattajina kuin omat vanhempansa tai heitä edeltäneet sukupolvet. Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta ajassa taaksepäin, kun vauvojen huudattaminen oli normaalia. Lapsia ei otettu syliin, koska sellainen oli turhaa hemmottelua. Kylässä lasten tuli istua hiljaa ja selkä suorana pöydässä vierailun ajan. Lomia, jos sellaiseen ylellisyyteen oli vanhemmilla mahdollisuus, ei varmasti vietetty "lasten ehdoilla".
Suomessa ei koskaan ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria. Lapset ovat olleet maaseudulla oman onnensa nojassa äitien ahertaessa navetassa, ja kaupungissa isoäidin tai naapurintytön hoidossa tai nykynäkökulmasta vankilaa muistuttavassa lastentarhassa äidin ollessa töissä. Äitiyslomat olivat vielä 60-luvulla vain muutaman viikon mittaisia ja työpäivät huomattavasti nykyistä pidempiä. Koulussa oli jo nuorillakin oppilailla aamu- ja iltavuoro ja koulua käytiin lauantaisin. Iltapäivähoitoa ei ollut, vaan lapset pyörivät pihoilla nk. avainkaulalapsina.
Todellakin nautin. Koko ens viikko lasten kanssa ilman mitään erikoista ohjelmaa, hiihdetään, uidaan ja ulkoillaan, leikitään sisällä. Ei ohjelmaa, ei stressiä.
Lapset 5 ja 7v, saattavat vähän tapella, mutta pääasiassa osaavat olla nätisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä....Kommenttisi kuvastaa hyvin nykyvanhempien ajatusmaailmaa. Siksi meillä on päiväkodit ja koulut täynnä lapsia, joita ei ole kunnolla kasvatettu. Ei huvita, ei jaksa vääntää samoista asioista...
Ehkä sä et nauti lomastasi mutta lapsellesi tekee hyvää olla pois päiväkodista, josta viettää suurimman osan hereillä oloajastaan.
Taas tämä "itsekeskeiset nykyvanhemmat" -myytti. Ihan kuin joskus aiemmin olisi ollut aika, jolloin vanhemmuutta olisi toteutettu nykyistä paremmin. Nykyvanhemmat, joita usein parjataan itsekkyydestä, ovat monin tavoin tietoisempia kasvattajina kuin omat vanhempansa tai heitä edeltäneet sukupolvet. Ei tarvitse mennä kuin 50 vuotta ajassa taaksepäin, kun vauvojen huudattaminen oli normaalia. Lapsia ei otettu syliin, koska sellainen oli turhaa hemmottelua. Kylässä lasten tuli istua hiljaa ja selkä suorana pöydässä vierailun ajan. Lomia, jos sellaiseen ylellisyyteen oli vanhemmilla mahdollisuus, ei varmasti vietetty "lasten ehdoilla".
Suomessa ei koskaan ole ollut mitään kotiäiti- tai kotirouvakulttuuria. Lapset ovat olleet maaseudulla oman onnensa nojassa äitien ahertaessa navetassa, ja kaupungissa isoäidin tai naapurintytön hoidossa tai nykynäkökulmasta vankilaa muistuttavassa lastentarhassa äidin ollessa töissä. Äitiyslomat olivat vielä 60-luvulla vain muutaman viikon mittaisia ja työpäivät huomattavasti nykyistä pidempiä. Koulussa oli jo nuorillakin oppilailla aamu- ja iltavuoro ja koulua käytiin lauantaisin. Iltapäivähoitoa ei ollut, vaan lapset pyörivät pihoilla nk. avainkaulalapsina.
Totta moni sana mutta kyllä tämä "oman onnen ja hyvinvoinnin" tavoittelu on nykyajan ilmiö vanhemmuudessa ja haittapuolia siitä on nähtävissä, kun astut päiväkoti- tai koulumaailmaan. Jos ennen lapset elivät luokassa kurissa ja nuhteessa, niin nyt ollaan sitten toisessa ääripäässä. Ei hyvä kumpikaan.
Minä nautin.
Käyn usein lasten kanssa esim Tukholman risteilyllä ja Tukholmassa sitten vaikka Junibacenissa tms. Vaimo ei tykkää yhtään, jääkin sitten usein kotiin. Välillä on vähän tappelua/kinaa, mutta niiden merkit oppii tuntemaan etukäteen, jolloin niihin voi varautua. Karkkia ei kannata ylenmäärin antaa, sokerit kun laskee tulee känkkäränkkä varmasti.
Kyllä mä nautin.
Onhan se riitely ja mellastus aivan helvettiä välillä, mutta on niitä hyviä hetkiä myös. Kannattaa toimia niin että on enemmän sitä hyvää, ja myös kiinnittää se oma huomio siihen enemmän.
Nautin! Kohta taas 3v:n kanssa laskemaan ja illalla sit luistelu/hiihto. Ihan parasta:)
Vierailija kirjoitti:
Yhtä tappelua. Oli kyllä virhe ottaa pienin pois päiväkodista ja itselle vapaata töistä. Koululaiset olisi pärjänneet hyvin kotona keskenään ja itse olisi voinut olla töissä. Älytöntä, mutta nautin olla töissä. En jaksa tätä lasten tappelua.
Ikäeroa kuitenkin sen verran, että tekeminen on rajallista, kun pienintä pitää vahtia koko ajan.
Syyt ja seuraukset voivat löytyä omasta lapsuudesta, jäänyt kenties kesken.
En nauti. Ei siinä ole mitään lomaa. Täytyy olla kyllä hiukan tärähtänyt tai sellainen, jolla ei ole lainkaan omaa elämää, jos nauttii.
Jos rahallisesti olisi mahdollista niin olisin kaiket päivät kotona lasten kanssa. Nautin niistä lomista kun saadaan olla yhdessä koko perhe.
Vierailija kirjoitti:
En nauti. Ei siinä ole mitään lomaa. Täytyy olla kyllä hiukan tärähtänyt tai sellainen, jolla ei ole lainkaan omaa elämää, jos nauttii.
Lomaa omasta elämästä, omista valinnoista?
Nautin todella paljon. Se lapsen into ja välittömyys uusien asioiden ja tekemisten edessä. Harmi kun lapsi on jo aikuinen, niin ei ole ikinä enää tuollaista mahdollisuuttta :(
Minä, minä, minä....Kommenttisi kuvastaa hyvin nykyvanhempien ajatusmaailmaa. Siksi meillä on päiväkodit ja koulut täynnä lapsia, joita ei ole kunnolla kasvatettu. Ei huvita, ei jaksa vääntää samoista asioista...
Ehkä sä et nauti lomastasi mutta lapsellesi tekee hyvää olla pois päiväkodista, josta viettää suurimman osan hereillä oloajastaan.