Siis mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää, että kuinka joku kieltäytyy tanssimasta vanhoja!
Mä tanssin vanhat viime vuonna, oon siis tämän vuoden abi. Voin ihan rehellisesti sanoo, että se oli ihan parhaita ja ikimuistoisimpia päiviä koko lukion ajalta ja myös korkealla koko elämän osalta. Nuo on sellaisia kerran elämässä tapahtumia. Siks mä en todellakaan voi ymmärtää, että kuinka joku tyttö tai poika kieltäytyy tanssimasta vanhoja. Mun mielestä se on vielä oudompaa, ja myös töykeää ja itsekästä, jos toinen pyytää tanssipariksi ja sitten kieltäytyy. Siinä pahimmassa tapauksessa pilataan sen toisenkin unelma ja mahdollisuus tanssia vanhojentanssit.
Mulla oli todellakin selvillä jo vuosia ennen itse tanssipäivää, että tulen todellakin tanssimaan vanhojentanssit!
Kommentit (34)
Mua ei onneksi kukaan pyytänyt edes :D Olin raskaana enkä kokenut mukavaksi sitä että olisin tanssinut. Ja onneksi en tanssinutkaan, koska vauva syntyi lopulta muutenkin etuajassa keskosena. Mulla oli supistuksia ilman fyysistä rasitustakin.
Mä tanssin omani 25 vuotta sitten pakotettuna. Edelleen ärsyttää se, että en vielä silloin ymmärtänyt, että pakko ei ole suinkaan aina pakko.
Kun monet eivät mene sinne lukioon vanhojentanssien tai penkkaririehan vuoksi vaan ihan vaan oppimisen ja jatko-opiskeluvalmiuksien vuoksi!
Niin ne ihmiset ovat erilaisia. Minä taas en tanssinut vanhoja, olen siis toisen vuoden lukiolainen.
Ja miksi ihmeessä ei voisi kieltäytyä, jos joku pyytää pariksi ja ei halua tanssia? Ei siinä mitään "pilata toisen unelmaa", voihan se pyytäjä sitten pyytää jotain toista.
Mulla olisi ollut vanhojen tanssit v. 2001 - Luojan kiitos pidin pääni enkä mennyt. Typerämpää rahanmenoa saa lukio- ja opiskeluajoista hakea. Ikimuistoinen ilta, juu.
Kaikkia ei pyydetä pariksi.Toiset ovat ujoja eivätkä kehtaa pyytää ketään.Jotkut eivät halua tanssia /eivät osaa.Sinä varmaankin olet niitä porukan suunapäänä olevia ja ihmettelet siinä.Hyvä että ihmettelet siinä kun et tajua toisten ajatuksia etkä osaa asettua muiden asemaan.
En koskaan tanssinut enkä koe, että olisin jäänyt jostain paitsi.
Minä en tanssinu, ei ollu paria eikä kukaan pyytänytkään.. olisin joutunut tanssimaan yksin ja vaihtelemaan muiden parejen kanssa niinkuin pari muuta ketkä tanssivat parin puuttumisesta huolimatta, mielestäni olis ollu nöyryyttävää ja koko touhu ei silloin muutenkaan kiinnostanut.
Nyt kun miettii niin olisihan se kiva olla hienossa mekossa jne. En kuitenkaan kadu mitään, silloin ei kiinnostanut eikä tosiaan ollut sitä paria ja mieluiten tanssisin oman seurustelukumppanin kanssa.
Kyllä tansseihin pääsee myöhemminkin elämässä jos haluaa.
Huono, tosi huono.
Terveisin en todellakaan tanssinut
No, kun vähän aikuistut, niin huomaat että elämässä tulee olemaan paljon merkittävämpiä päiviä kuin yhdet lukiotanssit.
En tykkää olla esillä, en tykkää tanssia, en tykkää ihmispaljoudesta, en tykkää laittautua, meikata tai muuta vastaavaa. Nautin ihmistem seurasta pienellä porukalla, mielellään kaksin. Ihmispaljous on uuvuttavaa, ja ahdistun. Käytän tanssimekkoon kuluneet rahat matkusteluun, Filippiineille ens keväänä.
Ei kaikki halua isoa rumbaa.. minä en kertakaikkiaan jaksa sitä, ja siitä jäisi vain huonoja muistoja ja stressiä.. olen onnellinen, että se on ollut sinulle ikimuistoinen ja tärkeä päivä. :)
Vuonna 1989 jätin välistä enkä ole sekuntiakaan katunut.
Aika kapeakatseinen aloitus. Minä en tanssinut aikoinaan vanhoja enkä ole katunut päivääkään, päinvastoin. Olin kuitenkin mielelläni katsojan roolissa valokuvaamassa, kun kaverit tanssahtelivat kauniissa puvuissaan. (Pari)tanssit ovat mulle jo ajatuksen tasolla ahdistavia. Yläasteellakin itkin ennen pakollisia itsenäisyyspäivätanssiaisia. Onneksi lukiossa moinen oli täysin vapaaehtoista.
Minun ennalta sovittu parini ihastui toiseen tyttöön. Tunsin itseni niin huonoksi, etten halunnut mennä näyttäytymään tyttöparin kanssa.
(Juu ei sen pitäisi vaikuttaa, mutta kyllä ne tyttöparit hienoissa asuissa näyttää loosereilta)
Hah hah, vai että elämän merkittävimpiä päiviä sellainen, että on päässyt lukion kakkosluokan kevätpuolelle! Voi luoja, kyllä elämä opettaa vielä ja paljon!
Olin niin ujo ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta vielä lukioikäisenä, etten uskaltanut ja kehdannut osallistua vanhojen tanssiin.
Kas kun en ole pätkääkään musikaalinen, en osaa tanssia kuin häthätää valssia, joten miksi olisin mennyt? Jos tanssiminen olisi vapaaehtoista, niin kuin sen pitäisi olla, useampi saattasi osallistuakin. Koko juttua pitäisi kyllä kehittää monipuolisempaan suuntaan, kaikkien "vanhojen" juhlaksi.
Mielestäni naurettavaa pelleilyä joten en tanssinut.
Osalla kieltäytymisen syynä voi olla huono rahatilanne. Tuurilla voi löytää itselleen puvun edullisesti käytettynä. Pukua voi joutua siltikin muokkaamaan itselle sopivaksi, joka lisää kustannuksia jos omat taidot eivät riitä muutostöihin. Toki säästää voi tekemällä itse kampauksen ja meikin mutta kustannuksilta ei siltikään välty.
Muutenkin jokaisen oma asia, jos ei tansseihin osallistu.
https://www.iltalehti.fi/pinnalla/a/0a7fea81-728d-424e-9c08-619fc37ee4ea
Tuossa linkissä yhden lukiolaisen kustannukset. Mielestäni tosin joku suihkurusketus ja ripsien pidennys on turha menoerä ja koruissakin olisi voinut säästää. Hintavaa touhua yhden päivän takia, vaan enpä ole minäkään kieltämässä lapsiltani vanhojen tansseja. Kaikessa ei tarvitse mennä kalleimman kautta.
Kuule, elämä tulee kyllä opettamaan sulle, että ihmisiä on erilaisia, ja toisia ei vain kiinnosta samat asiat kuin sinua. Niillä on ihan yhtä suuri oikeus kieltäytyä tanssimasta kuin sinulla on oikeus tanssia, eikä siinä ole mitään sen suurempaa ymmärtämistä tai hyväksymistä.