Vanhemmat kasvattavat ruutulapsia

Ironista...

Ovatkohan nämä vanhemmat itsekin kasvaneet tv:n ääressä? Tv auki heti, kun saa silmät auki?

Miten nämä itse ovat töihin ehtineet ennen lapsia, kun tv on elämä?

Kysellään neuvoja ettei tulisi kiire ja lapset tekevät aamutoimet reippaasti, kun pirkkopetteri jää haaveilemaan tvn ääreen.

Tv kiinni. Sitä ei aamutoimiin tarvita.

Kyllä nykynaiset ovat sitten täysin pihalla kaikesta mitä lasten kasvatukseen tulee.

Omassa lapsuudessa tv aukesi vain viikonloppuaamuisin, ei arkiaamuisin, kun piti hoitoon tai kouluun lähteä. Eikä tullut ikinä kiire.

Tv on nykypäivän lapsenvahti ;)

Ei ole helppoa jakaa aikaa puhelimelle, läppärille ja telkkarille. Kokopäivätyö josta ei edes makseta. Lapsi onneksi oppii esimerkkiä antamalla. Terveisiä ruudun ääreltä.

Minusta on ihana kuunnella (siis ei katsella) arkiaamuina ylen aamutv:ta. Synmpaattisia juontajia ja yleissivistävää ohjelmaa. Lapset ovat yli kymmenvuotiaita.

Kun he olivat alle kouluikäisiä, emme omistaneet telkkaria.

Meillä on uusi TV tuonut paljon iloa ja tietoa, joten en peukuta aloittajaa. Ehkä tietyt lastenohjelmat voivat tuoda myös rytmiä ja iloa lapsen arkiaamuun. Harmittaa vähän, kun tuli hankittua tv vasta nyt!

Mä en ole tuosta huolestunut ollenkaan. Olen itsekin äärimmäinen ruutulapsi ollut, telkkaria paljon ja jostain 7-vuotiaasta asti tietokoneharrastus, pelejä, koodausta tms. Ei tästä ole itselleni mitään haittaa ollut. Hyötyä siinä, että koodauksesta tuli mulle hyväpalkkainen ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Kysellään neuvoja ettei tulisi kiire ja lapset tekevät aamutoimet reippaasti, kun pirkkopetteri jää haaveilemaan tvn ääreen.

Tv kiinni. Sitä ei aamutoimiin tarvita.

Kyllä nykynaiset ovat sitten täysin pihalla kaikesta mitä lasten kasvatukseen tulee.

Omassa lapsuudessa tv aukesi vain viikonloppuaamuisin, ei arkiaamuisin, kun piti hoitoon tai kouluun lähteä. Eikä tullut ikinä kiire.

Tuliko silloin vuonna keppi ja kivi arkiaamuisin ohjelmaa? Testikuva taisi olla iltapäivään asti?

Vierailija kirjoitti:

Kysellään neuvoja ettei tulisi kiire ja lapset tekevät aamutoimet reippaasti, kun pirkkopetteri jää haaveilemaan tvn ääreen.

Tv kiinni. Sitä ei aamutoimiin tarvita.

Kyllä nykynaiset ovat sitten täysin pihalla kaikesta mitä lasten kasvatukseen tulee.

Omassa lapsuudessa tv aukesi vain viikonloppuaamuisin, ei arkiaamuisin, kun piti hoitoon tai kouluun lähteä. Eikä tullut ikinä kiire.

Toista se on ollut teillä joilla lapsuudessa oli tv.

Minun lapsuudessani ei ollut kuin radio ja sieltäkin kuunneltiin vain kirkkomusiikkia.

Kouluun hiihdettiin kesät talvet, susia väisteltiin ja kiviä pestiin. Kerran vuodessa oli lihaa pöydässä perunan lisäksi. Ja aina tehtiin töitä. Ihan joka hetki. Nukkuessaankin.

Pilalle on mennyt nykynuoriso.

Mummona sanon, että omat lapset pelasi tietokonepelejä pienenä tosi paljon. Pelit oli tosin siihen aikaan täysin erilaisia, mutta mielenkiintoisia lapsista kyllä.

Täytyy sanoa, että lapsille siitä ei ainakaan ollut haittaa, kun katsoo heitä nyt aikuisina. Päin vastoin, sanoisin.

Vierailija kirjoitti:

Aamusta iltaan lapset ruutujen ääressä. Äiti tekee rauhassa omiaan, tai tuijottaa itsekin ruutua. Ei ole enää aitoa läsnäoloa, yhdessä tekemistä yms.

Kaiken maailman meriselityksiä ja puolusteluja miksi lapset istuvat ruutuja tuijottaen jo aamusta. Jotkut sitten ihmettelevät, kun aamuisin ei hommat suju ja aina tulee kiire.

Ruudut kiinni.

Mediaaani määärää mielenkiiinnnon.

Vierailija kirjoitti:

Mummona sanon, että omat lapset pelasi tietokonepelejä pienenä tosi paljon. Pelit oli tosin siihen aikaan täysin erilaisia, mutta mielenkiintoisia lapsista kyllä.

Täytyy sanoa, että lapsille siitä ei ainakaan ollut haittaa, kun katsoo heitä nyt aikuisina. Päin vastoin, sanoisin.

Samaa ikäluokkaa, lapset jo lähes nelikymppisiä. Mies oli elektroniikka-alalla joten meillä oli tietokoneita ennen kuin niistä tuli kodeissa valtavirtaa. Kouluissa puhkesi kauhea häly kun jossain vanhempainillassa kerroin, että lapset paljon pelaa tietokoneella ja tekee omia ohjelmia. Kauhean epäterveellistä, lapset menee pilalle! Pitäsii mennä ulos hiihtämään! 

Itse vähän kauhistuinkin, mutta mies oli ihan eri mieltä. Hänen mielestä kyseessä oli turha koohotus, joka johtuu uuden pelosta. Tarkemmin ajateltuani päädyin samalle kannalle, koska lapsissa ei näkynyt mitään merkkejä ongelmista. Koulu hoidettiin hyvin, lapset olivat iloisia ja terveitä jne. Kyllä ne melkoisia nörttejä olivatkin, 12-vuotiaana voittivat Assembly-messuilla harrastamansa koneen demokategoriankin. Eivät ulkoilleet, ei ollut kavereita, sen kun koodasivat ja lukivat kaikkea siihen liittyvää. 

Ei ainakaan näillä ole mitään ongelmia tullut tuosta koskaan. Molemmat on it-alalla ja niin opinnot kuin elämä sen jälkeen on mennyt mukavan tasaisesti, ilman isompia ongelmia. Eivät ole edes lihavia, vaikka eivät liikuntaihmisiä ole koskaan oikein olleet.

No niin mä muistan itsekin katselleeni paljon telkkaria 90-luvulla ja pelasin vuosituhannen vaihteessa paljon konsolipelejä. Ei ole mikään juuri nyt tapahtuva ilmiö. Tosin nyt on älypuhelimet koululaisillakin, niin siinä mielessä ovat ehkä enemmän ruudun ääressä. Mutta kotona ovat kaiketi yhtä paljon kuin 20 vuotta sitten.

Sitä en ymmärrä kun neuvoja kysellään ja mikään sitten ei käy kumminkaan, "mutta kun..."

Lopettaa kyselemisen ja elelee jatkossakin samalla tavalla kunnes lapset ovat muuttaneet kotoa pois. Kaaosaamuja 18 vuotta xD

Ja pahenee aina vain lapsen kasvaessa, teinin kanssa ollaankin jo kusessa ja ei tiedetä mitä tehdä, taas kysellään neuvoja jotka eivät kumminkaan kelpaa, "mutta kun...."

Ei ole enää aitoa läsnäoloa ja yhdessä tekemistä? Kyllä ei minunkaan isäni 80-luvulla leikkinyt työpäivän jälkeen barbeilla. Luki lehteä, katsoi telkkaria, kuunteli levyjään, otti torkut. Äiti laittoi ruokaa ja puuhaili omiaan. Sama kaava kaveriperheissä, mitä nyt isätkin joskus imuroi ja laittoi ruuan jos perheen äiti oli jumpassa.

Olen samaa mieltä ettei lapsia pidä tuupata ruudun ääreen jatkuvasti mutta tämä jatkuvan vanhemman läsnäolon vaatimus on naurettava. Parhaat leikit syntyy silloin kun vanhempi ei ole mukana sähläämässä - oli hän sitten laittamassa ruokaa tai roikkumassa vauva av:lla. Saatavilla pitää olla, pitää kysyä ja kuunnella, välillä puuhata jotain yhdessä, mutta rohkenen väittää että "nykyään" esimerkiksi siinä yhdessä tekemisessä ollaan ansioituneempia kuin minun lapsuudessa.

Just laittoi koululainen kaverin luota puhelimellaan kuvan. Olivat rakentaneet pihalle risumajan ja lumieläimiä. Vaikka molemmilla lapsilla on ne puhelimet peleineen käden ulottuvilla.

Paradoksaalista, että ollaan täällä ruudun äärellä viisastelemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kysellään neuvoja ettei tulisi kiire ja lapset tekevät aamutoimet reippaasti, kun pirkkopetteri jää haaveilemaan tvn ääreen.

Tv kiinni. Sitä ei aamutoimiin tarvita.

Kyllä nykynaiset ovat sitten täysin pihalla kaikesta mitä lasten kasvatukseen tulee.

Omassa lapsuudessa tv aukesi vain viikonloppuaamuisin, ei arkiaamuisin, kun piti hoitoon tai kouluun lähteä. Eikä tullut ikinä kiire.

NykyNAISET?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole enää aitoa läsnäoloa ja yhdessä tekemistä? Kyllä ei minunkaan isäni 80-luvulla leikkinyt työpäivän jälkeen barbeilla. Luki lehteä, katsoi telkkaria, kuunteli levyjään, otti torkut. Äiti laittoi ruokaa ja puuhaili omiaan. Sama kaava kaveriperheissä, mitä nyt isätkin joskus imuroi ja laittoi ruuan jos perheen äiti oli jumpassa.

Olen samaa mieltä ettei lapsia pidä tuupata ruudun ääreen jatkuvasti mutta tämä jatkuvan vanhemman läsnäolon vaatimus on naurettava. Parhaat leikit syntyy silloin kun vanhempi ei ole mukana sähläämässä - oli hän sitten laittamassa ruokaa tai roikkumassa vauva av:lla. Saatavilla pitää olla, pitää kysyä ja kuunnella, välillä puuhata jotain yhdessä, mutta rohkenen väittää että "nykyään" esimerkiksi siinä yhdessä tekemisessä ollaan ansioituneempia kuin minun lapsuudessa.

Olen täysin samaa mieltä.

Nykyvanhemmat..

Ja sinä itse tietysti olet erinomainen poikkeama näistä nykyvanhemmista.