Lue keskustelun säännöt.
Vanhemmat kasvattavat ruutulapsia
15.02.2019 |
Aamusta iltaan lapset ruutujen ääressä. Äiti tekee rauhassa omiaan, tai tuijottaa itsekin ruutua. Ei ole enää aitoa läsnäoloa, yhdessä tekemistä yms.
Kaiken maailman meriselityksiä ja puolusteluja miksi lapset istuvat ruutuja tuijottaen jo aamusta. Jotkut sitten ihmettelevät, kun aamuisin ei hommat suju ja aina tulee kiire.
Ruudut kiinni.
Kommentit (25)
He vasta outoja ovatkin jotka eivät ruutujen ääressä ole 24/7. Ulkoilevatkin ilman älylaitesovelluksia. Outoja ihmisiä. Tai ole instassa, facebookissa, tinderissä ja snäpissä. Luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyvanhemmat..
Ja sinä itse tietysti olet erinomainen poikkeama näistä nykyvanhemmista.
Milloin viimeksi olet nostanut pääsi ylös älylaitteestasi, katsonut ympärillesi, tutkaillut mitä ympäristössäsi tapahtuu?
Kyllä. He jotka eivät ole riippuvaisia älylaitteesta tai televisiosta ovat erinomaisia ihmisiä. He ovat läsnä, he keskittyvät ympäristöönsä, he ottavat muut huomioon, he keskustelevat kasvotusten eivätkä emojeilla somessa. Nämä ihmiset ovat äärimmäisen harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole tuosta huolestunut ollenkaan. Olen itsekin äärimmäinen ruutulapsi ollut, telkkaria paljon ja jostain 7-vuotiaasta asti tietokoneharrastus, pelejä, koodausta tms. Ei tästä ole itselleni mitään haittaa ollut. Hyötyä siinä, että koodauksesta tuli mulle hyväpalkkainen ammatti.
Niinpä niin. Pakkoruotsin kannattajissakin on vastaavanlaisia tarinoita. Joku on hullaantunut ruotsinkielestä ja päätynyt Ruotsiin töihin, joten ehdottomasti kaikkien kuuluu pakko-opiskella ruotsia.
Heh silloin 80-90-luvuilla sitä vasta katsottiinkin piirrettyjä ja pelattiin videopelejä! Harvassa perheessä oli "ruutuaika" käsitettä edes olemassa - toisin kuin nykyään.
Uskon että nykyään katsotaan paljon vähemmän lastenohjelmia, sillä vanhempia pelotellaan ja syyllistetään jatkuvasti aiheesta. Se mikä on lisääntynyt on pädien käyttö, ja sen myötä valitettavasti joissain perheissä jo 2-vuotiaat pelaavat. Myös vanhemmat viettävät enemmän aikaa kännykällä - mutta kyllä ennenkin kotiäidit "pakenivat" lapsia milloin kotitöihin, milloin lankapuhelimen äärelle. Naurattaa ajatuskin että v. 1995 joku äiti olisi ollut tietoisesti "läsnä" ja "emotionaalisesti saatavilla". Meno oli sitä, että lapset yksin ulos nyt ja jos itku tuli, niin sanottiin että lopeta kiukuttelu.
En ymmärrä mikä joukkodementia kaltaisiasi kirjoittajia vaivaa - jos todella ajattelette että ennen lapset saivat läsnäoloa vanhemmiltaan enemmän kuin nykypäivänä. Iseillä oli liian kiire alkoholiongelmien ja töidensä kanssa, ja äideillä puolestaan riitti töitä läheisriippuvuuksiensa kanssa. Oli tärkeämpää itkeä naapurille julmaa kohtaloaan kuin leikkiä sen taaperonsa kanssa hiekkalaatikolla.
Ja kyllä, kärjistin. Mutta tätä se oli useimmissa perheissä.
Ihmiset ovat ruudun ääressä 24/7.
En jaksa enää käydä edes illanistujaisissa, kun kukaan ei keskustele oikein mitään ja joka sekunti otettava selfie jonnekin somesovellukseen yms, jopa kesken keskustelun ja käsketään vielä odottamaan, että saa sen lärvinsä kuvattua ja miljoona hästägiä kirjoitettua.