Introvertti töissä
Aloitin.juuri uuden työn pitkän työttömyyden jälkeen. Samankaltaista toimistohommaa kuin aiemminkin. Huomaan vain olevani entistä eristäytyneempi. On avokonttori ilman sermejä, ahdistun. On puhelinkontakteja, sama juttu. Syömässä käyn yksin. Miten te muut pärjäätte? Onko vanhuus tulossa? Koko ajan poissa mukavuusalueelta vai töiden vaihto?
Kommentit (12)
Vastamelukuulokkeet korville, jos suinkin mahdollista.
Etätyömahdollisuus? Itse introverttina inhoan avokonttoreita, koska en pysty keskittymään sermittömän avokonttorin hölinässä. Olisipa elänyt sen ajan kun toimistotyöitä tekevillä oli oma huone tai edes toisen kanssa jaettu huone, oman työuran aikana olen saanut nauttia "parhaimmillaan" vain nimetystä työpisteestä avokonttorissa, nykyisin ei ole enää sitäkään.
Et ole introvertti, vaan epäsosiaalinen.
Meillä ei ole edes kaikille paikkoja. Eli voi käydä niin että kun tulet töihin, paikat on täynnä ja joutuu seisomaan käytävällä.
Yksin syöminen, yksin työmatka, huiliaikaa illalla kotona edes muutamana päivänä viikossa.
Nyt kun talossa on isompi lapsi, tuntuu että pää räjähtää, ja kaikki muut omat menot ja kavereiden näkemiset ja sukulaiset on jääneet minimiin. Eli työ ja perhe imee multa kaikki mehut, enempää ei vain jaksa. Jotenkin kuvittelin että jo koululaisena tuo muksu olisi välillä jossain omissa menoissa, mutta ei, samanlainen kotihiiri kuin vanhempansa ja vielä kymmenisen vuotta tarvii jaksaa.
Yhtenä henkireikänä lähden ari nertaa vuodedda pitkäksi vkl mökille, ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole edes kaikille paikkoja. Eli voi käydä niin että kun tulet töihin, paikat on täynnä ja joutuu seisomaan käytävällä.
Meille kaikille ei ole edes työpaikkoja. Eli voi käydä niin, että kun menet töihin, niin työpaikkoja ei ole ja joutuu lähtemään kotiin.
Kokeile jos olisit introverttinä röissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole edes kaikille paikkoja. Eli voi käydä niin että kun tulet töihin, paikat on täynnä ja joutuu seisomaan käytävällä.
Meille kaikille ei ole edes työpaikkoja. Eli voi käydä niin, että kun menet töihin, niin työpaikkoja ei ole ja joutuu lähtemään kotiin.
No jösses. Tiedän. Olin 2v työttömänä. Pohdin vain jaksamistani ja kai ihminen voi vähän valittaakin?
Yrität olla ajattelematta niitä muita, opettele olemaan ”itsekäs” eli ajattelet vaan itseäsi jos tilassa on muita, tällä tavalla itse pääsin eroon ahdistuksesta/ siitä että ajattelin liikaa mitä muut ajattelee.
Minäkin olen introvertti mutta se ei haittaa koska olen työpaikalla tekemässä töitä enkä seurustelemassa. Minun annetaan olla täysin rauhassa koska minulla on niin vahva suojamuuri ettei se houkuta ”paikalle” ketään. Onhan se nyt helvetti jos ei ihminen saa olla sellainen kuin on. Sillon varsinkin kun siitä ei ole haittaa muille. Ja työni hoidan.
Yksin syöminen on henkireikä.