Mitä voi tehdä hankalan alaisen kanssa?

Anna potkut.

keskustele hänen kanssaan siitä mikä hänestä on hyvää työntekoa.

jos olet hyvä johtaja osaat johtaa myös hankalia ihmisiä. kaikkien kanssa ei ole kivaa.

Lakkaa suostumasta kaikkiin, kohtuuttomiin vaatimuksiin ja ala sen sijaan vaatia häneltä sitä samaa kun muiltakin. Osoita, että oletat työn tehtäväksi hyvin ja ajoissa. Ole johtaja, kun kerran sellaiseksi ryhdyit.

Tämä on todella monen uuden johtajan ongelma, varsinkin niiden, jotka on rekrytty johtamaan entistä omaa tiimiään. Sitä kuvittelee ja toivoo, että pitäisi tai edes voisi olla kaikkien kaveri, tai edes jonkun kaveri, ja että nyt kun tietää, mitä työntekijät on halunneet, niin voisi olla hyvä johtaja vastaamalla kaikkiin niihin odotuksiin, joita ennen itselläkin johtoa kohtaan oli.

Muttei oikeasti voi. Johto on johtoa ja sen tehtävä on olla ikävän kritiikin kohteena, vaatia työtä ja palkita siitä suhteessa suoritukseen. Sä et enää voi olla kaveri, eikä ne sun tiimiläist enää pidä sua sellaisena, vaikka miten toivoisit tai miten yrittäisit. Sille ei voi mitään, eikä kuulukaan voida, se on vain hyväksyttävä. Äläkä silti sure sitä määräänsä enempää, vaikka se tuntuu ilkeältä ja yksinäiseltä ja pettymykseltä ja omalta epäonnistumiselta. Tämä on osa sun kasvua seuraaviin haasteisiin.

Kehityskeskustelun paikka. Peiliin katsomista molemmilta.

Näytätkö ärsyyntymisen, annatko mielekkäitä tehtäviä, onko ideat järkeviä, onko työntekijä turhautunut, työ liian helppoa?

Mitä mielestäsi pitäisi tehdä? Helpointa on antaa olla, haaste on saada kaikki kuntoon.

Nussia ja esim. fistata.

Potkujen antaminen ei ole vaihtoehto meillä. Hän on ihan vakituisessa työsuhteessa, eikä irtisanomisen syyksi taida riittää "todella tympeä persoona".

Keskustele hänen kanssaan, mikä on hyvää työntekoa? Siis johtajan hyvää työntekoa - mitä hän toivoisi minulta? - vai että käyttäytyykö itse omasta mielestään hyvin (voin sanoa, että käyttäytyy ja että omasta mielestään on aivan erinomainen kaikissa valinnoissaan ja tavassaan elää). 

Ihan karmeaa, että yksi ainoa ihminen voi murentaa rennon ja positiivisen työilmapiirin muutamassa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa suostumasta kaikkiin, kohtuuttomiin vaatimuksiin ja ala sen sijaan vaatia häneltä sitä samaa kun muiltakin. Osoita, että oletat työn tehtäväksi hyvin ja ajoissa. Ole johtaja, kun kerran sellaiseksi ryhdyit.

Tämä on todella monen uuden johtajan ongelma, varsinkin niiden, jotka on rekrytty johtamaan entistä omaa tiimiään. Sitä kuvittelee ja toivoo, että pitäisi tai edes voisi olla kaikkien kaveri, tai edes jonkun kaveri, ja että nyt kun tietää, mitä työntekijät on halunneet, niin voisi olla hyvä johtaja vastaamalla kaikkiin niihin odotuksiin, joita ennen itselläkin johtoa kohtaan oli.

Muttei oikeasti voi. Johto on johtoa ja sen tehtävä on olla ikävän kritiikin kohteena, vaatia työtä ja palkita siitä suhteessa suoritukseen. Sä et enää voi olla kaveri, eikä ne sun tiimiläist enää pidä sua sellaisena, vaikka miten toivoisit tai miten yrittäisit. Sille ei voi mitään, eikä kuulukaan voida, se on vain hyväksyttävä. Äläkä silti sure sitä määräänsä enempää, vaikka se tuntuu ilkeältä ja yksinäiseltä ja pettymykseltä ja omalta epäonnistumiselta. Tämä on osa sun kasvua seuraaviin haasteisiin.

Kiitos! Mä jään pureskelemaan tätä. Ehkä sanomassasi on vähän perää. Toisaalta mä työskentelen todella matalahierarkisella alalla, jossa pomot ja alaiset kaveeraa ja kaljoittelee ilman sen kummempaa skismaa. Ja ihmettelen myös, miten osa tuosta porukasta on niin rentoa ja mukavaa ja välitöntä ja ollaan kavereita, ja sitten yksi jaksaa olla tällainen tympeys. AP

Mä taas olen kokemuksesta huomannut, että vastaavilla henkilöillä on kritiikissään yleensä siemen. Niinpä olen ottanut nämä hankalat tapaukset mukaan eri projekteihin, ja antanut heille vastuuta ja valtaa. Kyllä ne mielipiteet on siitä muuttuneet, ja työteho parantunut. Esimiehelle tämä on henkisesti kuluttavaa, mutta sitähän se esimiehen homma on.

Ja kun on tullut vastaan niitä, jotka haukkuvat ja pimahtavat päin naamaa, niin olen kiittänyt heitä suorasta palautteesta. Se on parempi kuin jatkuva selän takana juoruilu.

Ja joskus jollekkin ei vain mikään ole hyvä, vaikka mitä tekisit. Silloin voi sanoa suoraan, että tässä työyhteisössä emme näemmä voi enempää hyväksesi tehdä. Olisiko aika katsoa mitä muualla on tarjottavana?

Konkreettiset kolme neuvoa:

Jatka kannustavaa, ystävällistä ja positiivista johtamislinjaasi. Älä näytä ärsyyntymistäsi, vaikka kuinka sapettaisi. Manu sen jo sanoi: Ei kannata provosoitua, kun provosoidaan. Älä päästä ihon alle.

Kun seuraavan kerran hän kyseenalaistaa jonkun ratkaisusi, kysy ystävällisen kiinnostuneena, miten hän ratkaisisi asian, mikä idea hänellä on? Näillä kuvailemasi kaltaisilla ihmisillä ei ole ikinä omia ratkaisuehdotuksia tai ideoita, joten kun muutaman kerran toistat tätä, hän lopettaa kyseenalaistamisen, koska joutuu tilanteessa itse huonoon valoon.

Kun seuraavan kerran hän käyttäytyy siis silmin nähden kurjasti sinua kohtaan, kysy hyvin empaattisesti ja ystävällisesti, että onhan kaikki kunnossa, tiedäthän että voit tulla juttelemaan, jos joku asia hiertää? Tuskin koskaan tulee, mutta tämä saattaa lopettaa tiuskimisen ja vttuilun.  

Jos tilanne on ihan toivoton ja samanlainen esimerkiksi kolmen kuukauden päästä, marssi jonkun ylemmän tahon puheille. Sinullakin on esimies, talossa varmaan henkilöstöjohtaja tms? Jos kyseisellä ihmisellä on ollut ongelmia jo edeltäjäsi kanssa, tapaus lienee jo tuttu ylemmälle johdolle. Älä jää kärsimään, vaan oikeasti yritä ratkaista asiaa. Voisiko kyseisellä ihmiselle kaavailla siirtoa muihin tehtäviin tai lähtisikö hän esimerkiksi varoituksen saatuaan itse?

Tsemppiä. Kuten joku tuossa ylempänä sanoi:  Nyt voi tuntua kurjalta ja omalta epäonnistumiselta, mutta tämä on osa sinun omaa kasvuasi seuraaviin tehtäviin. Ajattele oppimiskokemuksena! Ja niille, jotka aina jaksavat syyttää "huonoa johtamista" kaikesta mahdollisesta, voin sanoa että voi kuulkaa, jokaisella työpaikalla on ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä, vaikka heitä johtaisi itse isä jumala. Jos vastassa on työhönsä, itseensä, elämäänsä tyytymätön pessimisti ja pahanpuhuja, niin siihen ei auta minkäänlaiset johtamistaidot. Tämäkin on asia, joka esimiestehtävissä toimivan on vain hyväksyttävä. 

T: Esimiestehtäviä takana yli 20 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen kokemuksesta huomannut, että vastaavilla henkilöillä on kritiikissään yleensä siemen. Niinpä olen ottanut nämä hankalat tapaukset mukaan eri projekteihin, ja antanut heille vastuuta ja valtaa. Kyllä ne mielipiteet on siitä muuttuneet, ja työteho parantunut. Esimiehelle tämä on henkisesti kuluttavaa, mutta sitähän se esimiehen homma on.

Ja kun on tullut vastaan niitä, jotka haukkuvat ja pimahtavat päin naamaa, niin olen kiittänyt heitä suorasta palautteesta. Se on parempi kuin jatkuva selän takana juoruilu.

Ja joskus jollekkin ei vain mikään ole hyvä, vaikka mitä tekisit. Silloin voi sanoa suoraan, että tässä työyhteisössä emme näemmä voi enempää hyväksesi tehdä. Olisiko aika katsoa mitä muualla on tarjottavana?

Sä kuulostat hyvältä pomolta. Mun pomot vastaa kehitysideoihin "katsotaan sitä myöhemmin" ja jos mainitset asiasta uudestaan, niin ärsyynnytään ja sanotaan ei.

Mä en kyseenalaista mitään jos ei ole ideaa itsellä mutta mikään ei muutu koskaan.

Olen hermona pomon kanssa, koska:

-pomo ei tee töitään, koska on heikossa kunnossa ja vetää silti koko ajan herneen nenään, koska teen ison osan hänen työnsä

-pomo on tippunut jossain määrin kelkasta ja jakelee mahdottomia tavoitteita minulle

-pomo on tosi piikikäs ja aina eri mieltä kaikesta, en vaan jaksa vääntää

-pomo on äkkipikainen ja huutaa jatkuvasti

Jos ei pomoni omistaisi yritystä, kenkää tulisi hänelle varmaan heti.