Teennäiset ihmiset

Näitä riittää, ei noista kannata yö uniaan menettää. Rehellisyys on pahin isku vasten kasvoja.

Lukioaikanani luokallani oli eräs tälläinen tyyppi. Hän oli kaikkien kaveri, kaikki tykkäsivät hänestä ja aina oli seuraa saatavilla. Itsekin olin kyseisen tyypin kaveri, sillä kahdenkesken hän oli erittäin mukava ja hänen kanssaan kävin todella antoisia keskusteluja, mutta ongelmia ilmaantui heti jos kuvioon astui yksikin tyyppi lisää. Järkyttävä esittäminen, kikattelu, asioiden liioittelu ja jopa valehteleminen. Hänestä ei koskaan ottanut selvää porukassa ollessamme, vaikka kahdestaan olimmekin hyvin samalla aaltopituudella..

Vierailija kirjoitti:

Lukioaikanani luokallani oli eräs tälläinen tyyppi. Hän oli kaikkien kaveri, kaikki tykkäsivät hänestä ja aina oli seuraa saatavilla. Itsekin olin kyseisen tyypin kaveri, sillä kahdenkesken hän oli erittäin mukava ja hänen kanssaan kävin todella antoisia keskusteluja, mutta ongelmia ilmaantui heti jos kuvioon astui yksikin tyyppi lisää. Järkyttävä esittäminen, kikattelu, asioiden liioittelu ja jopa valehteleminen. Hänestä ei koskaan ottanut selvää porukassa ollessamme, vaikka kahdestaan olimmekin hyvin samalla aaltopituudella..

Kun tällainen juttelee kaksin, hän saa kaiken huomiosi. Jos mukaan tulee kolmas, jaat huomiotasi myös sille toiselle. Sanotaan että narsistisesti häiriintyneelle kaikki on kilpailua, ja toisen ilmestyminen paikalle (kolmanneksi) voi saada hänet lapsenomainen raivon, jopa epätoivon valtaan, kun huomiotasi menee myös sille toiselle, vaikka kyse olisi aivan tavallisesta ohikiitävästä rupattelusta.

Juuri tällaisista tilanteista näkee kuinka hulluja ne on. Jonkinlainen epävakaus ainakin.

Pääsääntöisesti, ei kannata liikaa luottaa keneenkään.

Kahden kesken on aina parasta keskustella, useamman ihmisen läsnäollessa kaikkien suojakilvet nousevat enemmän pystyyn ja siitä usein tulee sellaista tyhjänpäiväistä paskanjauhamista.

Kiinnostaa tieekkö sen verta kuham viiinaa riittää niiin se on siinä.

Työpaikka täynnä teennäisiä ihmisiä.

Veitola esimerkiksi. Vanhat Mamban biisit ei yhtäkkiä kelpaakaan kun Tero Vaaralla on erilainen mielipide jostain asiasta. Joka sittemmin on osoittautunut oikeutetuksi. Kohteleeko Veitola kaikkia jotka ovat eri mieltä hänen kanssaan kuin spitaalisia? Jos Veitola itse tykkää presidentti kahvista ja äitinsä tarjoaa juhlamokkaa niin se oli sitten välit poikki ja hyvästi? Miten suvaítsevaiset ovat maailman suvaitsemattomimpia ihmisiä ja niin teennäisiä hyvesignaloijia? Eriävä mielipide niin et ole enää olemassakaan ja keskustelu on kielletty.

Vierailija kirjoitti:

Kahden kesken on aina parasta keskustella, useamman ihmisen läsnäollessa kaikkien suojakilvet nousevat enemmän pystyyn ja siitä usein tulee sellaista tyhjänpäiväistä paskanjauhamista.

Allekirjoitan. Liikaa kokemuksia tästä

Joo, mieleen tulee yksi tuttava. Hän on Facebookissa niin hirveän ystävällinen, reagoi koko ajan kommentteihini sydämellä ja on olevinaan niin hirveän huolissaan ihmisten terveydestä ja maailman ongelmista. Ehdottelee kahvittelua, mutta ei ikinä laita viestiä. Sitten kun hän tulee todellisessa elämässä vastaan, hymy on todella väkinäinen, pelästynyt suorastaan, ja koko habitus huutaa "apua, toi tyyppi!".

Miten tällaisessa tilanteessa kannattais toimia? Ei huvita törmätä toiste samaan ihmiseen ja facebook-kaveruuskin tökkii. Ärsyttää olla joku kohteliaisuustuttu ihmiselle, joka ei viitsi suoraan sanoa, ettei vois vähempää kiinnostaa. Onko se niin, että minun on ne sanat sanottava tai sitten vaan antaa koko asian olla ja keskittyä muihin asioihin?