Lue keskustelun säännöt.
Kuukautisten lähestyessä lapseni äiti käyttäytyy täysin mahdottomasti — mitä tehdä?
Mies-36
13.02.2019 |
Noin viikko ennen kuukautisten alkua se alkaa taas: avovaimoni (pienen lapsemme äiti) käyttäytyy absoluuttisen mahdottomasti. Hän saa hallitsemattomia raivokohtauksia, paiskoo tavaroita, haukkuu minut lyttyyn jokaisesta tehdystä tai tekemättömästä asiasta, syyllistää ja uhkailee erolla — pahinta on kuitenkin se, että hän riehuu myös lapsellemme.
Kun kuukautiset käynnistyvät, kääntyy sivu ja tämä raivohullu nainen on jälleen oikein mukava nauravainen ja ystävällinen itsensä. Osaa myös pyytää anteeksi käytöstään ja pitää itsekin toimintaansa jäljkeenpäin ajatellen sekopäisenä.
Jos meillä ei olisi yhteistä lasta, en todellakaan kuuntelisi kaikkea tuota paskaa. Nyt koetan lapsen vuoksi olla sovinnollinen ja pysyä korostetun rauhallisena. Kertokaapa te, arvoisat Vauva-mammat, mitä tälläisen naisen kanssa pitäisi tehdä. Kuinka häneen pitäisi suhtautua?
Pahimmat oireet aloivat raskauden jälkeen hormonitoiminnan käynnistyttyä. Aikaisemmin hän ei ollut tässä määrin tälläinen.
Kommentit (46)
No mulla on 1-2 viikkoa hormonilääkitys ja harkitsen sen terästämistä ssri-lääkkeellä. Oireilu on tosiaan hallitsematonta kuten kuvaat. Fyysinen ja psyykkinen epämukavuus on sanoin kuvaamatonta ja herään siihen, että pää tuntuu räjähtävän. Itseäni auttaa, jos välttelen kaikkea verenpainetta nostavaa, mutta niinhän ei voi elää eli vain otettu lääke auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä olisi toimivin tapa suhtautua sinuun, kun olet tälläisessä tilassa. Ymmärrätkö itse oman tilasi sen ollessa päällä, eli pystytkö hahmottamaan, että hormonitoiminta näitä tuntemuksia tuottaa vai oletko vakaasti sitä mieltä, että kaikki on aidosti paskaa.
Hormonilääkitys auttaa eli pillerit, joita syödään putkeen. Huomaa kuitenkin, että ne lamaavat puolisoasi, eikä hän enää ole tunteiltaan entisensä.
Itse käytän B6-vitamiinia. Ei se kaikkea sitä pas*aa pois vie, mutta ainakaan ei enää tee mieli tehdä itsemurhaa. Pyydä avovaimoa käymään lääkärissä. Ei se ole hänelle itselleenkään kivaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Hormonilääkitys auttaa eli pillerit, joita syödään putkeen. Huomaa kuitenkin, että ne lamaavat puolisoasi, eikä hän enää ole tunteiltaan entisensä.
No ei nuo hormonit minulla ainakaan vaikuta "aitoihin" tunteisiin millään tavalla. Samaa tavaraa syödään myös moneen muuhun vaivaan eikä tunne-elämän laimeneminen kuulu tunnettuihin sivuoireisiin. Ennemmin voin taas olla oma itseni, kun ei vituta niin paljoa tai ole toipumassa vitutuksesta. Mikä on putkeen syötävä hormonilääkitys? En ole sellaisesta kuullutkaan.
Ja vielä pari vastausta ap:lle: en tiedä olisiko ollut mitään oikeaa tapaa suhtautua minuun, mutta perseilemällä ja vittuilemalla pääsi nopeasti riitoihin. Lähtökohtaisesti jos elät normaalisti, siivoat jälkesi, hoidat vastuusi etkä ole jatkuvasti valittamassa tai vinoilemassa/vitsailemassa jne., niin en tiedä miksi vaimosi sinulle rähjää. Joku joskus sanonut, että pms/pmdd oireilu on silmiä avaava eli sitä alkaa siivoamaan elämästään asioita, jotka aiheuttaa vitutusta. Ja olen tästä tosiaan samaa mieltä. Oikeasti vaan se siivous pitäisi tehdä rauhallisemmin eikä raivolla. :D Sain lääkityksen 3-4 vuoden vakavan oireilun jälkeen, mutta lievempää oireilua on varmaankin ollut sitä ennen pari kymmentä vuotta eli ei sitä helposti ymmärrä, että kyse on hormoneista. Saatuani oireet kuriin olen taas saanut elämäni hallintaan paremmin ja vitutuksen aiheita on myös vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimon on ehdottomasti mentävä lääkäriin ja hankittava lääkitys. Kenenkään lähipiirin ei tarvitse tuollaista riehumista sietää, lapsikin kärsii.
Kiitos vastauksista! Hieman haaastavaa on hänen saamisensa lääkäriin ja syömään hormoneja.
Normaalitilassa ei tunnu tarpeelliselta. Ja kun oireet ovat päällä, hän ei todellakaan myönnä tarvitsevansa apua keneltäkään: syy kaikkeen vitutukseenhan löytyy luonnollisesri minun tekemistäni tai tekemättä jättämistäni asioista — jos ei nykyisistä, niin vaikkapa kahden vuoden takaisista. Ei siis *MITÄÄN* merkitystä sillä, mitä käytännössä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä hakeuduin itse lääkäriin, koska tajusin itse, ettei ole normaalia voida niin huonosti ja kiukutella sillä tavalla. Kerroit, että kuukautisten alettua avovaimosikin tajuaa käyttäytyneensä typerästi.
PMS oireiden aikaan ei tosiaan kannata asiaa ottaa puheeksi, mutta sitten kun tilanne on rauhoittunut. Ehkä avovaimosi ei tiedä, että apuakin on saatavilla.
T:5
Tunteet hormoonimyrskyssä tuntuu ihan samalta kuin tunteet missä tahansa tilanteessa.
Mieti omalle kohdallesi tilanne, jossa olet raivostunut jostain asiasta ja ollut tasan tarkkaan oikeassa. Sitten myöhemmin rauhoittunut ja nähnyt että ylireagoit.
Itselläni on periaate yleensäkin elämässä, etten sano tai tee mitään vihaisena, jos ei ole ihan pakko. Odotan että tyynnyn. Auttaa myös tässä.
Ratkaisuun: Et kovinkaan paljon voi mitään muuta kuin rauhallisesti vetää rajoja. Esim. ettei sinulle tai lapselle saa huutaa. Voit myös jutella rauhallisesti naisen kanssa, kun hän on hyvällä tuulella ja sanoa että haluat kuulla minkälaisen toimintasuunnitelman hän tekisi. Vetoa myös lapseen, jos on nihkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enne hormoneja ainakin nämä kannattaisi kokeilla: Omega3 - kalaöljykapselit ja B- vitamiini, riittävä liikunta ja uni, rentoutustekniikan opettelu, jooga. Itselläni näiden yhdistelmä auttaa hyvin.
Ääritapauksessa voit tehdä lastensuojeluilmoituksen jos hän raivoaa lapselle ja paiskoo tavaroita ja ei mene hakemaan apua lääkäristä. Lapsen ei tule kärsiä äidin hormoniepätasapainosta. Hoitoja löytyy.
Sinä olet vastuussa lapsesi hyvinvoinnista jos hänen äitinsä ei siihen pysty pms oireissa.
Pms:ssä on myös pahempi versio. Lue tämä ja anna puolisosi lukea tämä. https://www.terveyskirjasto.fi/xmedia/duo/duo11201.pdf
Hakekaa apua, voit soittaa neuvolaan tai perheneuvolaan ja kertoa ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vain olisi alla vaikka synnytyksen jälkeinen masennus ja sitten pms:oireilee pahemmin? Myös nukkumattomuus pahentaa henkisiä oireita. En puolustele vaan neuvon että haette apua jaksamiseen ja siihen että pms oireet saisi kuriin. Ei tarvitse mennä gynegologille, vaan perusterveyshoidossa saa apua kuten tuossa linkissä oli. Siellä myös hoitovaihtoehdot.
Lapselle ei ole TODELLAKAAN hyväksi että hänelle raivotaan. Tai ettö hän joutuu kuulemaan kun isälle huudetaan. Tavaroiden paiskominen on agressiivista käytöstä ja henkistä väkivaltaa jopa.
Mä olin ennen myös raivopää ennen kuukautisia. Mulle auttoi keltarauhashormoni pms-oireisiin. Pyydä kauniisti että vaimo keskustelisi gynen kanssa. Kyllä tuohon apua löytyy. Ja voin sanoa että vaimosta tuntuu varmaan tosi kurjalta kun sitä raivoa ja pahaa oloa on vaikea itse hillitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, ei muuta kuin hormoneja nassuun ja pian ap on valittamassa kun seksiä ei tipu....
Tuo B vitamiini auttoi minua. Eli se vei kyllä kärjen suuttumuksesta. Nyt vanhempana ja lähemmäs 50 vuotiaana, niin teidostan itse. Eli totean itselleni, taitaa taas hormoonit suututtaa.
Mutta sinun pitää asiasta puhuu vaimon kanssa, vaikka nauhoita joku kohtaus ja näytä hänelle kun hänellä ei ole hormoonimyrskyä. Se voi herättää hänet, ja kokeilkaa nyt ensimmäiseksi se B vitamiini koska minulle se riitti, ja olin todella raivohullu välillä.
Nyt menty jo 15 vuotta niin, että ei ole tarvetta huutaa. Mies huomaa nykyään vaan minun siivousmanian, eli siivoilen koko ajan, ja vitsiksi on tullut, mammalla on pesänrakentamis vietti päällä.
tsemppiä, sinne ja muista hän ei oikeasti tee sitä pahalla, vaan hänellä on todella omituinen olo ja suurin osa kaikesta vaan vituttaa. Kun siihen oppii suhtautumaan, niin se helpottaa ja se B vitamiini voi todella auttaa.
Minulla auttoi B6 vitamiini. Otan sitä päivittäin vähintään ovulaatiosta alkaen kierron loppuun. Se raivo on ihan käsittämätöntä. Sen riittää laukaisemaan jokin ihan vähäpätöinen asia. Raivotessa tiedostan että tässä ei ole järkeä, mutta en pysty lopettamaan. Jälkikäteen kaduttaa.
Miten suhteenne voi muuten? Onko teillä muita ongelmia? Tuli mieleen tuosta, kun otsikossakin korostat, että hän on ensisijaisesti lapsesi äiti, ei esim. vaimosi. Yleensä puolisosta puhutaan vaimona eikä lasteni äidistä. Onko teillä joku uusperhekuvio ja miten jaksatte sellaista? Paraneeko suhteenne, jos lastesi äiti aloittaa lääkityksen?
Kiitos kommenteista. B6-vitamiini kuulostaa vaihtoehdolta, jota voisi matalalla kynnyksellä kokeilla.
Parisuhteestamme kysyjälle: Ainoastaan tämä yksi yhteinen lapsi, eikä kyseessä ole mikään uusperhe. Suurempia ongelmia meillä ole 3 viikkona kuukaudessa, päin vastoin, oikein mukavaa keskimäärin — jonka jälkeen sitten 1 viikon verran tätä lapseni äidin, avovoimoni, puolisoni (whatever...) paskamaista ja täysin ala-arvoista kiukuttelua kaikesta mahdollisesta.
Tällä hetkellä kutsun häntä mielessäni "lapseni äidiksi", koska tämä on se syy, jonka vuoksi jaksan tuota kuunnella ja katsella suhteellisen tyynesti poistumatta kuvioista vähintäänkin hengähdystauolle.
Minulla oli ikävuodet 20-25 ihan kamalaa aikaa. PMS-oireet alkoivat ovulaatiosta. Olin saamaton, raivosin ja huusin, halusin jopa tapp aa itseni ja olin todella masentunut ja itsetuhoinen. Menkkojen jälkeen taas elämäniloa piisasi ja voin todella hyvin. Ongelman hoitoon tarkoitetut e-pillerit aiheuttivat sen että minulla oli jatkuvasti todella runsaat kuukautiset ja jouduin lopettamaan ne 2kk kokeilun jälkeen. No, kun täytin 26 niin ei enää mitään PMS-oireita. Hävisivät kuin tuhka tuuleen.
Kiinnostaisi myös kuulla, miltä se hormonitoiminnan synnyttämä raivo kokijastaan tuntuu.