Miksi elämässä pitäisi olla kivaa sekä mukavaa? Kuolleena sitä ei pysty kuitenkaan muistelemaan...

Minulle sen kivan ja mukavan tavoittelu on oikeastaan ainoa elämän tarkoitus. Joillekin se on kuulemma omien giinien jatkaminen tai jotain muuta.

Koska elämästä on mukava nauttia.

Miksi elää ollenkaan jos se ei ole kivaa eikä mukavaa? Mitä järkeä?

Nautiskelija kirjoitti:

Minulle sen kivan ja mukavan tavoittelu on oikeastaan ainoa elämän tarkoitus. Joillekin se on kuulemma omien giinien jatkaminen tai jotain muuta.

Ei mee sullakaan hyvin.

En tajua ap:n logiikkaa.

Pitäisikö elämän olla yhtä kärsimystä, koska kuolleena sitä ei muista?

Huh.

Ilo irti niin kauan kuin täällä ollaan.

Ei tarvitse välttämättä olla molempia. Mulle ainakin jompikumpi riittää, kiva tai mukava. En tavoittele kuuta taivaalta.

Vierailija kirjoitti:

Nautiskelija kirjoitti:

Minulle sen kivan ja mukavan tavoittelu on oikeastaan ainoa elämän tarkoitus. Joillekin se on kuulemma omien giinien jatkaminen tai jotain muuta.

Ei mee sullakaan hyvin.

Päinvastoin. Minulla menee oikein hyvin, koska olen onnistunut siinä kivan ja mukavan tavoittelussa.

Pä pädädä päädä pä pää, nyt pidetään ikävää, ty tyydydy tyydytyttyy, niin sielu tyydyttyy.

Ja elämän tarkoitushan on 42.

Joku sanoi tuolla että mun pitäs elää ainakin 200 vuotta että ehtisin kaiken tehdä kuin Matti Nykänen ja sittenkin jäis saletisti suurin osa tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

En tajua ap:n logiikkaa.

Pitäisikö elämän olla yhtä kärsimystä, koska kuolleena sitä ei muista?

Huh.

Ilo irti niin kauan kuin täällä ollaan.

Kyllähän sitä kunnon vanhus muistelee siellä vanhainkodissa kuinka ikävää se koko elämä on ollut. Siitä tietää eläneensä.

Mutta vakavasti, oma isoäitini on reilu 90-vuotias. Ja nyt kun alkaa kroppa krempata muistelee ilolla elettyä elämää. Ja nimenomaan niitä iloisia hetkiä. Kyllähän hänelläkin surua on ollut elämässä, mm joutui jättämään lapsuudenkodin rajan taakse. Mutta ei hän niitä muistele yhtä paljoa kuin niitä hyviä muistoja.

Minusta mukavuus alkaa siitä mihin kärsimys loppuu. Kaikki ihmiset ihan luontaisesti tavoittelevat mukavaa oloa.

Toisaalta ehkä tuon voi määritellä muullakin tavalla.

Eihän lähestyvä kuolema sitä poista, että haluaa elämässä olevan jotain kivaa. Monelle se päinvastoin lisää syitä nauttia kivoista asioista niin kauan kuin on elossa.

En mä ainakaan elä muistelmien takia vaan tässä ja nyt.

Ap jatkaa vielä:

Olen jo vuosia huomannut ajoittain pienen kakan hajun lehahtavan mun ympärillä. Aivankuin pieru, mutta mitään pieraisun tunnetta en ole tuntenut peräpäässä. Luulin aluksi, että kuvittelen, mutta en kuvittele, vaan tajusin, että tämä liittyy toiseen mun vaivaan eli siihen, että suoleni ei tyhjene kunnolla ja silloin kun en ole saanut auttamalla suolta tyhjäksi, niin tämä haju esiintyy välillä. Uskon, että sisempi sulkijalihakseni jää jotenkin raolleen ulostamisen jälkeen ja se suoleen jäljelle jääneen kakan haju pääsee ulos.

Ap

Yksi vasta kipannut filosofi totesi että elämä on ihmisen parasta aikaa. Pakko olla samaa mieltä vaikka joskus krapulat harmittaa. Jos ei elämästä nauti niin ei hyövää elää.