Romahdin tänään totaallisesti - suljin puhelimen ja jäin sänkyyn, mies huolissaan
Tänään se sitten tapahtui.
Romahdin ja jatkoin nukkumista puoleen päivään, sen jälkeen mieheni tuli töistä etsimään missä olen kun en vastannut puhelimeen. Käskin hänen olla hiljaa ja käänsin kylkeä. Nyt alan vihdoin pääsemään ylös sängystä, mutta mieliala on edelleen sellainen etten mene ulos vaan menen vain kahvinkeittimelle ja ehkä vessaan.
Miehellä oli kiire painostaa minut hoitovapaalta töihin. Töitä ei sitten löytynytkään, joten sitten hän painosti minua opiskelemaan. Totta kai pk-seudulla kouluun ei niin vain päästäkään, joten jäin ilman koulupaikkaa vaikka yhdessäkin paikassa olin varasijalla 16. Sen lisäksi kouluun hakeminen oli pääsykoekirjojen kanssa ihan yksi vitsi, koska jouduin silti hoitamaan aivan täysipainotteisesti lapsen ja kodin ja siihen päälle lukemaan kaiken hirveässä univelassa. Totta kai kun pääsykoetulokset tulivat niin jouduin tyhjän päälle. Miehen mielestä vain nyt äkkiä pois kotoa.
Palasin vanhaan kouluuni, jonne on vajaat 200 kilometriä suunta. Sain opinto-oikeuden takaisin hakemalla ja olin innoissani. Ensin minut haukkui pystyyn läheiset, että meinaanko noin vain jättää perheeni ja enkai aio opintolainaa ottaa. Mies lupasi ja vannoi, että hoitaa nyt enemmän osuudestaan kotona mutta hänelle on ok että palaan kouluun.
Sitten se todellisuus: kursseista tärkeimmät ovat jääneet suorittamatta, koska en yksinkertaisesti jaksa tuota matkaa. Siihen päälle yöheräämiset lapsen kanssa ja mahdottomuus nukkua niinä aamuina kun saisi, eli olen koko ajan pienessä univelassa. Alan takia ei tarvitse kuin pari kertaa olla poissa, niin tippuu kärryiltä eikä kukaan enää auta jälkikäteen. Riittäisi jos saisi herätä 6.40, mutta kun pitää olla tuohon aikaan jo asemalla. Hotellit, airbnb:t sun muut tuntuivat alkuun hyvältä idealta, mutta ekat tulevat kalliiksi ja airbnb:n muut vieraat ovat osoittautuneet niin hankaliksi että yksi lysti lähdenkö kotoa. Jos lapsi on kipeä, niin miehen työ on niin paljon tärkeämpi, ja jos minulla on vapaa jolloin luulen voivani nukkua, niin herään siihen että lapsi kyselee koska lähdetään tarhaan. Univelkaa ei siis pääse kuittaamaan millään.
Olen seitsemän kertaa tehnyt täyssiivouksen kotona ja joka kerta se on taas vastassa kun palaan kotiin. Ensimmäiseksi yleensä täytyy pestä jääkaappi ja mikro ja lopuksi pyykit. Yhdet pyykit jätin odottamaan ripustamista, niin löysin sen takaisin tultuani kohmettuneena könttinä. Puhtaat pyykit on sekoitettu likaisten kanssa. Eteisen kaapit on sotkettu, ja lapsen tukka on niin karmeassa kunnossa kun en ole ollut harjaamassa sitä ja kaikki on viimeiseen asti levitetty. Jatkuu -->
Jatkuu -->
Kommentit (9)
Kokonaisuudessaan arki on yhtä ja pelkkää kaaosta. Tänäaamuna vetäydyin sänkyyn ja laitoin puhelimen kiinni sen jälkeen kun riitelimme miehen kanssa puhelimessa. Hänestä hän on suurin kärsijä yhtälössä.
Ai niin, se opintolaina! Olen nyt maksellut perheen kuluja sillä ja tarhalaskuja, koska miehellä ei ole yllättäen rahaa.
Jos siis haluaisin jonkinlaista tasoa pitää, niin kaikki olisi periaatteessa vain minusta riippuvaa.
Kivittäkää vapaasti. Tänään lakkasin välittämästä ihan täysin. Ap
Miksi et vaan käyttäisi yhtä vanhimpaa temppua eli ehkäisyn pettämistä? Saisit taas pari vuotta lisää aikaa olla kotona.
Oletko niin nuori ettet saa työttömyyskorvausta? Mieskin ilmeisesti ihan keskenkasvuinen. Ei tuollaisen miehen kanssa olisi kannattanut lisääntyä. Harkitse tarkkaan, pärjäisitkö paremmin ilman miestä, joka tuntuu olevan pelkkä riippakivi eikä ajattele lapsensa parasta.
Opintopsykologia teidän oppilaitoksessa?
Hyvä tämä on että pystyt purkautumaan, kirjoittaminen kummasti saa ajatuksia järjestykseen.
Jospa teet listan elämän tärkeistä asioista - mies myös, ja vertaatte tuleeko ne tällä nykytavalla tehdyksi. Pitääkö jostain tinkiä, jostain hakea apua, jotain asiaa miettiä vielä uudelleen. Onko sulla omaa aikaa enää lainkaan? Siitä ei voi tinkiä, muuten koko pakka romahtaa. Lapsi on varmasti teille tärkein,, ja lapselle teidän jaksaminen. Siihen malliin nyt tärkeimmät asiat esiin.
Huonosti romahdettu. Kun itse romahdin, en jaksanut lässyttää keksittyä tarinaa someen.
Se 200 kilometrin päässä oleva koulu ei sovi. Keksi jotain muuta.
Kuten vastaustakin huomaa niin et jaksa koska eletään kovassa ja typerässä ilmapiirissä.
Itse olen näin yhteiskunnan mielestä eristäytynyt ja syrjäytynyt koska paloi hermot ihmisiin, Suomessa lytätään niin paljon alas ettei ole todellista.
Syrjäydyin niin että viimeisistä palkoistani sain isoja säästöjä tilille, sit irtisanouduin. Tulin siihen tulokseen että en ole sen arvoinen, ansaitsen parempaa.
Nyt olen niin onnellinen! Saan elää rauhassa, tämän lisäksi teen vapaaehtoistyötä ja olen saanut itseäni kivoihin kansainvälisin piireihin jossa minä itse riitän, saan olla oma itseäni ja kun puhun niin kukaan ei lyttää.
Oikeasti jos muut suomalaiset aiheuttavat masennusta ja huonoa oloa sillä että jatkuvasti kritisoidaan, lytätään, kilpaillaan, arvostellaan niin suosittelen lämpimästi etsiä piirejä jossa liikkuu ulkomaalaisia.
Minun ryhmässä on paljon menestyneitä ihmisiä eri puolilla Eurooppa ja Amerikoista. Vannon tuntuu että heidän seurassa olen herännyt jostain painajaisesta, liikutuin kyyneliin kun kerran saan olla kilttien ja mukavien ihmisten kanssa.
Siis miksei miehellä ole rahaa? Käy kuitenkin töissä, ja sinä maksat silti perheen menot opintolainalla? Ei tämä vetele. Nyt se kissa pöydälle ja äkkiä. Mies on halunnut sinut ”pois kotoa” eli töihin tai opiskelemaan, silloin hänen on ymmärrettävä se, että hänen tulee omalta osaltaan huolehtia perheestä, koska sinä et ole täysipäiväisesti kotona sitä tekemässä.
Sinuna miettisin pysyvää lähtöä lapsen kanssa sinne opiskelupaikkakunnalle. Mies ei ihan hirveän hääviltä vaikuta nyt ihan suoraan sanottuna, ellen sitten ymmärtänyt jotain väärin?
Voimia. Asiat järjestyvät, mutta sinun pitää itse ne järjestää. Älä jää sinne sängyn pohjalle pitkäksi aikaa, se ei auta yhtään ketään.
Ei kukaan romahtanut ihminen jaksa kirjoittaa romaania aloitukseksi.0/5