Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde 2pienen lapsen kanssa
06.02.2019 |
Meitä varoitettiin esikoisen aikaan kun haaveilimme pian sisaruksesta ensimmäiselle lapselle. Moni sanoi että se laittaa parisuhteen koetukselle ja yksi vannotti moneen kertaan että te eroatte, mekin erottiin toisen lapsen syntymän jälkeen. Olin silloin vihainen kun niin moni hoki samaa.
Noh mehän sitten erottiin, mies alkoi tekemään töitä enemmän että saisi perheelle rahaa ja minä en jaksanut lasten kanssa yksinäisyyttä, etäännyttiin miehen kanssa ja erottiin. Nyt kun ajattelen, en tunne kuin yhden perheen monesta joka on yhdessä vaikka on kaksi lasta. Ajattelin kirjoittaa tästä kun kuulin että taas yksi tuttu perhe eronnut, niillä 3v ja 1v lapset.
Tämä on erittäin surullista. Miksi emme osaa olla yhdessä, heti kun joku vähän suurempi vastoinkäyminen niin erotaan.. eli paetaan ongelmaa. Kadun erittäin paljon että jätin mieheni.
Jos siis harkitsette toista lasta, pitkää huoli että parisuhde on erittäin vahva ja että olette itse vahvoja kohtaamaan vastoinkäymiset, sillä niitä tulee paljon. Kahden pienen kanssa on todella raskasta jos toinen joutuu yksin hoitamaan, raha ei merkitse mitään sen avun rinnalla mitä toiselta saa tai ei saa.
Kommentit (3)
Meillä tuli kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja tuli vielä kolmaskin. Ei juuri minkäänlaisia turvaverkkoja. Pienin täytti vuoden, ja yhdessä ollaan edelleen.
Omat vinkkini: ei isoa asuntolainaa, ei remonttia. Ei varsinkaan talonrakennusta. Jos mahdollista, ei edes muuttoa vauva- tai taaperoaikoina. Ei haasteellisia harrastuksia (okei, mies meinaa ensi kesänä juosta maratonin, mutta minä en ainakaan yritä mitään erityistä silloin). Ei aikaan sidottuja harrastuksia. Ei kunnianhimoa vaativia ylennyksiä töissä, ei matkatöitä, ei opiskelua työn ohessa. Perhevapaat puoliksi. Osittaista hoitovapaata niin paljon kuin laki sallii ja talous kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on esikoinen 2v ja kuopus 5kk (ikäeroa 1v7kk). Mies vaativissa johtotehtävissä. Mutta rakkautta riittää. Yhdessä on lapset tehty ja mies auttaa ja osallistuu niin paljon kuin ehtii. Itse haluan olla kotona ja se on taloudellisesti mahdollista.
Me ollaan tehty arki niin helpoksi kuin mahdollista, valmiit ruokalistat (ja niihin ostoslistat), koirille juoksutarha...
Kahden kanssa on todella raskasta vaikka olisi isompikin ikäero. Ehkä avoin suhde olisi ratkaisu, niin kumpiin vanhempi voisi käydä muilla tyydyttämässä tarpeitaan jotka kotona jäävät tyydyttymättä?