Lapsi vertailee kotiamme muiden koteihin, miten suhtautua?

Sanot vaan lapselle että tämä on teidän koti ja se on hyvä just teille. Riittänee vastaukseksi noin pienelle.

Olisikohan isukilla vaikutusta niin pienen lapsen manipulointiin?

Ymmärtäisin jos olis koululainen. 3-vuotiaan ajatuksia varmasti ohjailtu.

Juu, olen selittänyt, että on juuri meille sopiva. Eikä todellakaan pieni. Lapsi alkaa vaan kiukutella, että on ihan pieni ja typerä koti... Haluaisin kuitenkin, että lapsi olisi iloinen kodistaan. Hän on asunut tässä kodissa aina.

Olen miettinyt, voiko taustalla olla se, että isä on alkanut jotenkin mollata lapselle kotiamme. Lähes joka kerta nähdessämme hän sanoo minullekin asiasta jotain pisteliästä tai leuhkii jollain. Kuten kesällä marjapensailla. Sitten antoi marjojen märältä maahan eikä viitsinyt edes poimia niitä...

Naapurien kaksi pikkuipanaa kävivät pikkukaksiossani koiraa leikittämässä ja ihmettelivät, missä portaat yläkertaan ovat ja eikö ole enempää huoneita. Ei kolmevuotiaalla ole suhteellisuudentajua.

Ehkäpä siellä on isukki ohjaillut ajatuksia esim. "Äidillä ei olekaan tällaista"

Ei se lapsi kotia kiukkua vaan vanhempien eroa ja riitaisuutta ja reissuelämää.

Jännä, jos 3v. tekee näin. Oletko varma, ettet vahingossa itse puheessasi käytä vertailevia sanoja muussa yhteydessä. Ja sellainen perustyytymättömyys heijastuisi lapseen.

Itse tein tuota vertailua kouluun mentyäni eli toivoin salaa, että sohva, lamput ja olkkarin verhot menisivät pian vaihtoon. Pari vuotta myöhemmin muuton yhteydessä ne uusittiinkiin. Äitini usein ääneen voivotteli, kun ne ja ne ostivatat jotain uutta. Minulla se lähti varmaan sieltä.

Auttaisiko, jos 3v. Saisi mahdollisuuksien mukaan sisustaa itse oman tilansa tai huoneensa?

Toisaalta pieni tyytymättömyyden siemen vie elämässä eteenpäin, mutta kurjaa on josjo taapero miettii tuollaisia.

Hän ei välttämättä edes vielä ymmärrä mistä puhuu, kunhan toistelee kuulemaansa ja testaa miten reagoit.

Jos tuttavapiirissänne ei ole kyläilypaikkoja, missä koti on todella pienempi ja vaatimattomampi niin eihän hän edes tiedä että niitä on olemassa? Ja toisaalta ”hienon kodin” kriteeri voi olla se, että jollain on hänen mielestään hienot verhot tai ihanan pehmeä matto - vaikka ne olisivat aikuisen silmiin miten hirveitä tahansa.

Voit ainakin varmaan kertoa, että tykkäät teidän kodista, ja ”tässä on sun kaverit kaikki lähellä” ja myös, että koti maksaa, ja tämä kokoisen kodin kanssa me voidaan käyttää rahaa myös sun heppaharrastukseen tms.?

Niin no, lapsi ei tiedä muusta kuin eroelämästä. Erolle en mitään voi, minä en sitä päätöstä tehnyt. En voi mitään sillekään, että lapsen isän kanssa ei voi keskustella. Ja kyllä, olen huomannut, että lapsi on välillä tosi väsynyt siihen, että pitää elää ikään kuin kahta elämää ja että kummankin vanhemman luona on kaikki asiat, säännöt, rytmit ihan eri tavalla eikä näiden kahden elämän välillä ole oikeastaan mitään yhteistä. Minkäs teet.

Toimisiko se jos kääntäisit hänen ajatusmaailmaansa: eikö olen kiva kun isän luona voit poikia niitä marjoja pensaasta ja täällä kerrostalossa sitten taas on pihalla keinut ja hiekkalaatikko ja kavereita kenen kanssa leikkiä?

Onko mies jotenkin katkera erostanne ja kostaa lapsen kautta? Ei ehkä itsekään tajua tuota toimintatapaansa. Minä ottaisin asian reilusti puheeksi lapsen isän kanssa. Lapselle vaan selittää, että tämä on hyvä kahdelle ja ohjaa ajatukset muualle.

En tee vertailuja muihin, koska olen oikein tyytyväinen kotiini. Tämä on unelmakotini. Ja huonekalutkin ovat juuri sellaiset, joista itse pidän. En vaihtaisi mitään. Meillä on myös oikeasti reilusti tilaa, yli 100 neliötä. Ja sijainti hyvä.

Joo, mutta ehkä voisin koittaa tuota, että lapsi saisi tehdä huoneestaan juuri sellaisen kuin haluaa!

3 v on niin pieni, etteituo voi omasta päästä tulla.

En tosin pitäisi asiaa merkityksellisenä. Anna lapsen puhua. Ja totea, että se on kuitenkin kiva koti, meidän koti.

Onkohan keksitty juttu, lapsesta paraspaikka on aina oma koti.

Itse asuin lapsena ensin neukkukuutiossa ja sitten vanhassa ei niin hienossa ok-talossa eikä käynyt ikinä mielessäkään valittaa vaikka jollain tutuilla oli uudet hienot talot.

En kyllä ole ollut ikinä kateellinen muille tai muiden tavaroista, niillä on menty mitä on ollut.

Minäkin ajattelin ensin, että puhe on jonkun 7-8 -vuotiaan suusta, jolloin viimeistään herätään vertailemaan kaikenlaista. Mutta että 3-vuotias. Ei voi itse käsittää tuollaista, joten joku on taatusti lisännyt pökköä pesään 3-vuotiaan ajatteluun.

3-vuotiaan ajatteluun voi vaikuttaa ja yleensä meihin ihmisiin uppoaa sellainen voivottelu paremmin kuin siihen että huomattaisi mikä onkaan hyvin. Sinulla on työsarkaa, kun käyt 3-vuotiaasi kanssa läpi asioita ja hänelle nyt positiivista ajattelua. Vetoaako tuon ikäiseen vielä nykymaailman aikaa se tieto, ettei afrikkalaisilla lapsilla ole kaikilla edes ruokaa, saati kunnon kotia. Savimajoissa asuvat ahtaasti. Jostain kirjaston kirjasta saattaisi löytyä sellainen, jossa on "koteja ympäri maailman" jossa voisitte yhdessä katsoa minkälaisissa majoissa ihmiset muualla asuvatkaan.

Höhlät, ei nyt 3-vuotiaan kanssa käydä mitään keskusteluita....

Yli 5-vuotiaalle voi alkaa selittää, ettäihmisillä on erilaisia asioita. Yhdellä on koira ja toisella kissa. Yhdellä telkkari toisella ei. Yhdellä iso koti, toisella pkeskisuuri koti ja kolmannella savimaja.

Kannattaa varmaan muutenkin pikkuhiljaa keskustella siitä että ihmisillä on erilaisia asioita ja ne tykkää eri jutuista.

Naapurin 4-5-vuotias tyttö tuli meille leikkimään oman samanikäisen poikani kanssa. Asuimme samassa taloyhtiössä ja kotiemme pohjapiirrustukset olivat aivan prikulleen samanlaiset, paitsi peilikuvat. Tyttö seisoi hämmästyneenä keskellä olohuonetta, jonka koko on noin 20 neliötä. Lopulta hän kysyi ”Missä teidän olohuone on?” En ihan heti ymmärtänyt miksi tyttö sitä ihmettelee, kun seisoo keskellä huonetta ja kotinsa on ihan samanlainen. Yritin vaan nätisti sanoa, että sä seisot keskellä olohuonetta. Lopulta paljastui, kun tyttö jatkoi ”Niin mutta ei tämä voi olla mikään olohuone, teillä ei oo täällä telkkaria ollenkaan.” Eipä ollutkaan, kun katottiin kaikki tietokoneen kautta se vähä mitä katottiin. Tyttö oli kotonaan tottunut puolen seinän kokoiseen töllöön. Leikit sujui onneksi tästä hämmästyksestä huolimatta.

3-vuotiaalla on nyt paha mieli jostain. Tuo, mitä mainitsit isän puhetyylistä (ja maahan mänevistä marjoista) voisi johtaa sylttytehtaalle. Isää kaihertaa suhde sinuun ja siksi tarkoituksella mustamaalaa kotianne lapsellenne.  

Jos teidän olisi mahdollista vierailla lapsesi kanssa muissa kodeissa, jotta hän todella näkisi erilaisia koteja.

Meillä vieraili (lasten ollessa alakouluiässä) perhe, jonka lapset kerrankin heti saavuttuaan toitottivat, "miksi teillä on niin vähän XX-merkkileluja". Siis heti kun tulivat, ennen kuin olivat edes ehtineet niitä sillä kertaa laskemaan :D. Kuulosti siltä, että köyhyyttämme (tässä asiassa) oli pohdittu ennen tuloa. Äitinsä ymmärsi nolostua, koska tunsi meidän periaatteitamme sen verran.

Meidän lapsemme eivät ikinä tehneet tämmöistä, vaan alkoivat tyytyväisinä leikkiä kylässä niillä leluilla, mitä siellä oli, koska oli erilaista ja siksi kiinnostavaa - eivät alkaneet vertailla. Opetettiin kyllä tapojakin, miten kylässä käyttäydytään.

Em. perheen lapsia ei kiinnostanut esim. se, että meidän kaikilla lapsilla oli omat nukkekodit (itse nikkaroidut, isommat kuin kauppojen valmiit), jotka sisustivat makunsa mukaan ja joilla leikkivät keskenään paljon, koulua ym. kun niistä sai muodostettua vaikka kokonaisen kylän.

Tee 3-vuotiaasi kanssa omia kivoja juttuja, joihin hän voi vaikuttaa (kuten tuolla edellä on ehdotettukin oman huoneen laittamisesta) ja mikä mahdollistaa leikkimisen jatkuvasti niillä omilla systeemeillä, esim. jonkin alakaapin voi tyhjentää vaikka kattiloista ja tapetoida ja sisustaa leluhahmoille kodiksi. Kiinnitä hänen huomionsa siihen, mitä kaikkea kivaa teillä on kotona.

Voihan sille miehellekin ehkä huomauttaa asiasta. Tuollainen paremmuusvertailu voi olla osin tiedostamatontakin - ehkä jo hänellä kotoaan periytyvää.

Olen huomannut, että aika monet itseään sivistyneinä pitävät ihmiset harrastavat epätervettä vertailua. Esim. kun uusi naapuri oli saanut talonsa valmiiksi ja uutukaisesta kodistaan ylpeä emäntä kutsui meidät naapurin äidit tutustumaan ja päiväkahville, niin poistuttuamme toinen meistä vieraista alkoi arvostella, miten mm. listatkin oli huonosti laitettu. Itse en vikoja huomannut, enkä edes katsonut oliko listoja vai ei.

En periaatteesta arvostele muiden koteja, koska eivät ne minua varten ole tehty. Toisaalta odotan samaa huomaavaisuutta itseäni kohtaan ja ihmettelen, jos vielä nykyisin löytyy moista arvostelun tarvetta (välillä tulee näitä äimistelijöitä vastaan, jos on jokin asia kovin eri tavalla kuin siellä omassa lintukodossa :D)