Päivät menee ok. Miksi aamut ja illat yksin kotona ovat vaikeimpia?

Kuka vtun hullu pelaa lumisotaa yksikseen pihalla niin ettei kukaaan soittaisi ambulannsssia.

Heräät aamulla masentuneena yksinäisyyteen. Päivällä saatat piristyä valosta ja ihmisistä ympärilläsi, mutta illat vietät yksin. Ei ketään kenen kanssa lähteä mihinkään. Käyt ehkä yksin leffassa ja se on ok, mutta palaat tyhjään kotiin, et voi puhua kellekään. Menet vain nukkumaan, että selviät seuraavaan päivään.

Ja aamulla taas masentaa.

Lopeta jo nuo kuulopuhekeskustelut. Niitä on lukuisa määrä. Ylös, ulos ja vaikka saunaan.

Ap jatkaa. Itsekin olen asunut vuosia yksin ja seurustelemattomana, jolloin heräsin aamuisin yksin ja tulin illalla yksin tyhjään kotiin. En silti kokenut tyhjää kotia tai aamuja ja iltoja erityisen vaikeina aikoina. En venyttänyt työpäiviä, ettei tarvitsisi mennä tyhjään kotiin. Minusta oli ihanaa tulla kotiin rentoutumaan illaksi.

Mikä se ero sitten on, että jotkut kuitenkin kokevat aamut ja illat vaikeiksi? Onko elämän eri osa-alueiden välillä huono tasapaino, joka sen aiheuttaa? Vai masennuksen merkkikö se on?

Ei ole ketään, kenen kanssa jutella, soittaa, kysyä kuulumisia. On vain minä. Linä yksin ajatusteni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa. Itsekin olen asunut vuosia yksin ja seurustelemattomana, jolloin heräsin aamuisin yksin ja tulin illalla yksin tyhjään kotiin. En silti kokenut tyhjää kotia tai aamuja ja iltoja erityisen vaikeina aikoina. En venyttänyt työpäiviä, ettei tarvitsisi mennä tyhjään kotiin. Minusta oli ihanaa tulla kotiin rentoutumaan illaksi.

Mikä se ero sitten on, että jotkut kuitenkin kokevat aamut ja illat vaikeiksi? Onko elämän eri osa-alueiden välillä huono tasapaino, joka sen aiheuttaa? Vai masennuksen merkkikö se on?

Et tainnut olla masentunut? Se on se ero. Itse olen toisinaan aamuisin huonosti nukutun yön jälkeen saanut ensimmäisenä paniikkikohtauksen. Edessä oleva päivä tuntuu aivan ylivoimaiselta.

Miksi noin komeee mies hanki naisystävää?

Masennus on kivaa. En halua muuta elämältä.

Eli se on masennus. Ja yksinäisyys, kun ei ole ketään kelle soitella tai kenen kanssa leffaan tai lumisotaan.

Minulla oli ystäviä ja sukulaisia sekä sosiaalinen työ. Kotiin pääsy oli joskus ihanaa hermolepoa. Tarvitsen myös yksinoloa.

Mitenköhän saisin itseni vielä tajuamaan, ettei minun kannata verrata toisen kokemusta omaani. Eroavaisuuksia on.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eli se on masennus. Ja yksinäisyys, kun ei ole ketään kelle soitella tai kenen kanssa leffaan tai lumisotaan.

Minulla oli ystäviä ja sukulaisia sekä sosiaalinen työ. Kotiin pääsy oli joskus ihanaa hermolepoa. Tarvitsen myös yksinoloa.

Mitenköhän saisin itseni vielä tajuamaan, ettei minun kannata verrata toisen kokemusta omaani. Eroavaisuuksia on.

Ap

Usein masennus johtuu traumoista. Jollei niitä ole, niin ei tule triggereitä. Minulle ne ovat olleet vaikeita.