Suomen alamäki

Tämä vanhustenhuollon pöyristyttävä tila on vasta alkua. Se paljasti kuinka päättäjät ovat päättäneet ettei ihmisarvo ja yhteinen hyvä ole arvoja, vaan on ihan ok et vanhukset kuolee yksin kakka vaipassa ja kohdellaan esineenä kunhan voittoa ropisee mulle. Vanhuksen tarpeilla, elämäntarinalla, läheisillä tai turvallisuudentunteella ei ole MITÄÄN ARVOA. Samoin ei työntekijöilläkään. Eli millään inhimillisellä ei ole arvoa, ja sadistinen työkulttuuri ja ihmiskäsitys alkaa jo siellä paikallisessa työnjohdossa. Vanhusten nykyinen kohtelu on rikos elämää kohtaan. En tajua miten ne johtajat edes nukkuvat yönsä. Täytyy olla tosi tunnevammainen kyetäkseen kohtelemaan ihmisiä niin. Sama vammaisuus kiipeää portaita mitkin hallitukseen saakka. Vanhusten lisäksi-vähän hillitymmin tämä tunnekylmä, esineellistävä ja sadistinen ihmiskäsitys hiipii kaikkeen missä ihminen tarvii apua, päiväkoteihin ja terveydenhuoltoon. Kaikessa hiljaisuudessa myös työelämä alkaa olla sellaista. Olen läheltä seurannut suorittavia työpaikkoja, missä tehdään ilman työehtosopimuksia, (ja tosiaan, jos et joudu ilmaiseksi orjaksi työkokeiluun, te-keskus voi määrätä sut epäinhimillisiin töihin kyseenalaisiin firmoihin) ilman mitään etuja ja oikeuksia työhön, jossa työpäivä on 12 tuntia, mut palkalla ei tule kunnolla edes toimeen. Ei ole aikaa huolehtia perheestä, ei itsestä ja silti eletään köyhänä. Eli ihmisen työlläkään ei ole mitään arvoa. Suomi on sivistysvaltio enää pienelle osalle ihmisistä. Yhä isompi osa elää kahden kerroksen maailmassa, jossa alemmalla kerroksella ei todellakaan ole käytännössä ihmisarvoa, eikä mitään mahdollisuuksia elämään jota hienot kuvat ja juhlapuheet kertovat suomalaisen kansalaisen elämäksi. Ja syy ei ole se et ihminen olis laiska, tyhmä, tekisi väärin. Vaan syy on se, että toiset haluu kaiken vaikka se ei heille kuuluu ja ottavat sen vaikka se tarkoittaa toisille järkyttävää inhimillistä kärsimystä. Joka kuvittelee et asiat on kuitenkin ihan ok, valehtelee itselleen. Suomessa tilanne on erityisen kurja kun täällä ei ole muiden kulttuurien tapaan edes perinteisesti huolehdittu sukulaisista, vaan on pärjättävä yksin, pilaamatta tunteilla muiden elämää ja apua pyytämättä.