Lue keskustelun säännöt.
Sinä LESTADIOLAISUUTEEN JÄÄNYT:
01.02.2019 |
Uskotko, että kaikki liikkeestä lähteneet ovat päihdeongelmaisia tms. kuten liikkeen opetus antaa ymmärtää?
Mitä oletat lähteneiden naisten olevan?
Entä miesten?
Kommentit (19)
En ole koskaan kuullut opetusta jonka mukaan kaikki lähteneet ovat päihdeongelmaisia.
En oleta kenestäkään mitään muuta kuin että emme enää usko samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oleta yhtään mitään. Kaikilla on omat syynsä.
Aloittajalla on pointti: liikkeestä lähteneenä (tosin jo 20 v sitten) muistan hyvin, miten liikkeen ulkopuolisesta maailmasta maalailtiin kästiystä, että siellä ei ole mitään hyvää, näin kärjistäen.
Lähdin lestadiolaisuudesta v.2010. Kolmikymppisenä. Elämäni paras päätös.
Opetuksesta iso osa perustuu siihen, että liikkeen ulkopuolinen maailma demonisoidaan. Ulkopuoliset ovat "uskottomia" (ps.ei liity pettämiseen), maailman kansalaisia, sielunvihollisen omia, syntisiä, himoissaan ja haluissaan, juovat, tekevät huo...in, ovat vihollisen vankeja jne. Terminologiaa riittää. Pääasia on että ulkopuolella oleminen saadaan vaikuttamaan uhkaavalta, pelottavalta, huonolta valinnalta. Muistan lapsena katselleeni ns.uskottomia aina ihmetellen, miten ne näyttävät elävän noin normaalia elämää, vaikka tekevät vaikka mitä syntiä ja ovat niitä sielunvihollisen omia???
Olikin ihme tutustua sitten työelämässä tavallisiin ihmisiin, ei-lestadiolaisiin, että näin normaaleita he ovatkin. Tämä kuulostaa uskomattomalta aikuisen kertomana, mutta on totta.
Se lestadiolaisuuden harjoittama aivopesu ja normaalin maailman ulkopuolelle sulkemisen tunne on jotain, mitä liikkeeseen kuulumaton henkilö ei koskaan voi käsittää.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on pointti: liikkeestä lähteneenä (tosin jo 20 v sitten) muistan hyvin, miten liikkeen ulkopuolisesta maailmasta maalailtiin kästiystä, että siellä ei ole mitään hyvää, näin kärjistäen.
No mitä hyvää siellä on mitä ei liikkeen sisäpuolella ole?
Myös lähtenyt, silti uskossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on pointti: liikkeestä lähteneenä (tosin jo 20 v sitten) muistan hyvin, miten liikkeen ulkopuolisesta maailmasta maalailtiin kästiystä, että siellä ei ole mitään hyvää, näin kärjistäen.
No mitä hyvää siellä on mitä ei liikkeen sisäpuolella ole?
Myös lähtenyt, silti uskossa.
Mulle ainakin vapaus olla sellainen kuin olen. En ole hetero ja elämä yhteisössä olisi tarkoittanut, että kiellän itseltäni kokonaan parishteen ja perheen. Aika järkyttävän iso puute liikkeen sisälle jäämisoptiossa.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin lestadiolaisuudesta v.2010. Kolmikymppisenä. Elämäni paras päätös.
Opetuksesta iso osa perustuu siihen, että liikkeen ulkopuolinen maailma demonisoidaan. Ulkopuoliset ovat "uskottomia" (ps.ei liity pettämiseen), maailman kansalaisia, sielunvihollisen omia, syntisiä, himoissaan ja haluissaan, juovat, tekevät huo...in, ovat vihollisen vankeja jne. Terminologiaa riittää. Pääasia on että ulkopuolella oleminen saadaan vaikuttamaan uhkaavalta, pelottavalta, huonolta valinnalta. Muistan lapsena katselleeni ns.uskottomia aina ihmetellen, miten ne näyttävät elävän noin normaalia elämää, vaikka tekevät vaikka mitä syntiä ja ovat niitä sielunvihollisen omia???Olikin ihme tutustua sitten työelämässä tavallisiin ihmisiin, ei-lestadiolaisiin, että näin normaaleita he ovatkin. Tämä kuulostaa uskomattomalta aikuisen kertomana, mutta on totta.
Se lestadiolaisuuden harjoittama aivopesu ja normaalin maailman ulkopuolelle sulkemisen tunne on jotain, mitä liikkeeseen kuulumaton henkilö ei koskaan voi käsittää.
Samaa mieltä. Peloteltiin, että uskottomat (ei-lestadiolaiset) eivät voi olla todellisia ystäviä, vaan pohjimmiltaan aina ilkeitä, alkoholisoituneita pettureita.
Lestadiolaiset kuvittelivat tv-kiellon takia, että telkasta tulee pelkkää pornoa, ja olivat netti-tv:n tultua kovin yllättyneitä, että tällaista ohjelmaako sieltä tosiaan tulee. Tv-kieltoa ei tietenkään voi perua - ainakaan vielä - koska se on ollut vuosikymmenet niin keskeinen uskon asia, että telkkarin hankkineet on erotettu lestadiolaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelottelulle ja tietämättömyydessä pysyttelyllehän se jäsenten ruodussapitäminen perustuu.
Miksei kukaan lestadiolaisuuteen jäänyt vastaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei voi vastata. Koska joutuisi myöntämään, että lähteneet eivät keksineet tätä kaikkea vaan se on se, mille yhteisö rakentuu.
Haluaisin kysyä teiltä lestadiolaisuuden jo jättäneiltä että mitä hyvää lestadiolaisuuteen kuului? Onko jotain, mitä yhä kaipaatte? Esim. sitä (näennäistä?) turvallisuuden tunnetta, kun joku ulkopuolinen kertoo miten pitää elää ja toisaalta oman perheen (pyyteellistä?) rakkautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin kysyä teiltä lestadiolaisuuden jo jättäneiltä että mitä hyvää lestadiolaisuuteen kuului? Onko jotain, mitä yhä kaipaatte? Esim. sitä (näennäistä?) turvallisuuden tunnetta, kun joku ulkopuolinen kertoo miten pitää elää ja toisaalta oman perheen (pyyteellistä?) rakkautta?
Mua ahdisti jo tosi nuorena se, että joku kertoo, miten pitäisi elää ja lisäksi ne asiat, mitä kontrolloitiin, näyttäyty jo 13-vuotiaan silmiin ihan järjettömiltä.
Sinä aikana, kun olin liian nuori miettimään noita, niin se oli vaan yhteisö, jossa kasvoi. Iso suku ja perhe ja tosi yhteisöllinen elämäntapa.
Antaa ymmärtää? En ole ikinä kuullutkaan. Siskoni ja veljeni ovat lähteneet liikkeestä eikä minun (tai vanhempien) välit ole muuttuneet heihin mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähdin lestadiolaisuudesta v.2010. Kolmikymppisenä. Elämäni paras päätös.
Opetuksesta iso osa perustuu siihen, että liikkeen ulkopuolinen maailma demonisoidaan. Ulkopuoliset ovat "uskottomia" (ps.ei liity pettämiseen), maailman kansalaisia, sielunvihollisen omia, syntisiä, himoissaan ja haluissaan, juovat, tekevät huo...in, ovat vihollisen vankeja jne. Terminologiaa riittää. Pääasia on että ulkopuolella oleminen saadaan vaikuttamaan uhkaavalta, pelottavalta, huonolta valinnalta. Muistan lapsena katselleeni ns.uskottomia aina ihmetellen, miten ne näyttävät elävän noin normaalia elämää, vaikka tekevät vaikka mitä syntiä ja ovat niitä sielunvihollisen omia???Olikin ihme tutustua sitten työelämässä tavallisiin ihmisiin, ei-lestadiolaisiin, että näin normaaleita he ovatkin. Tämä kuulostaa uskomattomalta aikuisen kertomana, mutta on totta.
Se lestadiolaisuuden harjoittama aivopesu ja normaalin maailman ulkopuolelle sulkemisen tunne on jotain, mitä liikkeeseen kuulumaton henkilö ei koskaan voi käsittää.
Erikoista kuin erilaisia kokemuksia meillä on. Itseäni taas ei ole peloleltu koskaan, minulla oli paljon ei-lestoja ystäviä jo pikkulapsesta asti. Iso osa suvustani ei ole lestoja. Ei minua kasvatettu ajattelemaan mitään mainitsemistasi asioista ei-lestoja kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on pointti: liikkeestä lähteneenä (tosin jo 20 v sitten) muistan hyvin, miten liikkeen ulkopuolisesta maailmasta maalailtiin kästiystä, että siellä ei ole mitään hyvää, näin kärjistäen.
No mitä hyvää siellä on mitä ei liikkeen sisäpuolella ole?
Myös lähtenyt, silti uskossa.
Mulle ainakin vapaus olla sellainen kuin olen. En ole hetero ja elämä yhteisössä olisi tarkoittanut, että kiellän itseltäni kokonaan parishteen ja perheen. Aika järkyttävän iso puute liikkeen sisälle jäämisoptiossa.
En ota kantaa suuntautumiseesi, mutta näissä tiukasti säädellyissä "vain meiltä on pääsy taivaaseen" -liikkeissä taitaa olla vain vallasta kyse. "Homofobia" esimerkkinä on vähän huono otos, koska asia voisi olla muukin kuin seksuaalinen suuntautuminen.
Miksi vaikka pääministeri pystyy tekemään kaiken sen pahan tämän maan heikompiosaisille?
Voiko olla, että koska näillä heikoilla, joilta hänen päätöksillään (oli sitten vanhoillis- tai muu lestadiolainen) viedään viimeisetkin tuet ja avut on tämä vika: he eivät kuulu samaan lahkoon? Onko ihmisarvon heikennys vain tällä perustalla - se ei ulotu kuin omiin?
Samahan se on tämän yhden muun uskonnon kannattajilla? Saa vaikka t**paa, koska on kyse ihmisarvottomasta?
Kiinnostava ketju.
Itse olen noin 40-vuotias vl "jäänyt" sinkkunainen. Olen itse valinnut näin.
Ymmärrän hyvin edellä mainittuja kokemuksia, miten vl-piireissä kasvaneet ovat kokeneet sisäpiirimäisyyden" jne. Totta on, että vl joukko on osittain hyvin sisäänpäin kääntynyt. Tuttua on edelleen seurapuheissa ja muutenkin ulkopuolella olevan elämän kauhisteleminne ja demonisointi... Ikävä kyllä. Itse en halua siihen yhtyä. Minusta tuntuu silti, että vuosikymmenten aikana vl on tullut osin avoimemmaksi ja realistisemmaksi: esim paheksutaan sitä että lapset pelottelevat ei-uskovia helvetillä tms sekä suhtautumisessa homoihin ym.
Itse arvostan kaikkia ihmisiä samalla tavalla ihmisinä huolimatta uskosta, rodusta tms. Niin Jeesus opetti. Minun tehtäväni ei myöskään ole arvioida toisten uskoa tai uskomattomuutta. Se on Jumalan tehtävä ja vain Hänellä on valta siihen. Olen monien vl kanssa juteltu siitä, kuinka olisi hyvä puhua uskomisen ilosta ja sen tuomasta vapaudesta, eikä puhua vain negatiivisia. Synti on edelleen synti, kuten Raamattu opettaa ja synnistä tehdään parannusta.
Itse olen pohtinut syvästi omaa uskonvalintaani ja tullut siihen tulokseen, että näin haluan uskoa. Uskon ydin on oikea, vaikken allekirjoita kaikkia kulttuurisia ajatuksia.
Korostan myös sitä, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita uskooko vai ei ja sitä tulee lähipiirinkin kunnioittaa. Itse ainakin haluan niin.
Onhan sullekin opetettu, että esim. miehet ovat visuaalisempia ja muuta caccaa. Kaiken olet uskonut. Mikä sä olet lestoja haukkumaan?
Vierailija kirjoitti:
Onhan sullekin opetettu, että esim. miehet ovat visuaalisempia ja muuta caccaa. Kaiken olet uskonut. Mikä sä olet lestoja haukkumaan?
Ei ole tuollaista opetettu.
En ole haukkunut vl, vaan olen eri mieltä joistain mielipiteistä. Minulla ei ole mitään tarvetta moittia ketään, mutta pyrkiä tuomaan avoimempaa ja arvostavampaa suhtautumista vl ja ei-vl välille.
.