Ongelmana sosiaalisten tilanteiden pelko
Onko jollain hyviä kokemuksia sen hoitamisesta terapian avulla?
Kommentit (25)
Sepram ja propral auttavat hyvin. Ei ole enää terapioita.
Vierailija kirjoitti:
On hyviä kokemuksia. Googlaa sanat CBA ja social phobia, saat paljon hyviä vinkkejä haitallisten ajatusmallien selättämiseen.
Kiitos paljon, tutustun tähän! Kävitkö Kelan korvaamassa terapiassa? Mikä terapiasuuntaus oli kyseessä? Oletko hyötynyt myös lääkityksestä?
Terapia ja itsensä altistaminen auttanut hitaasti. Yhä tulee kausia kun pelkkä kaupassa käyminen on vaikeaa. Ei saa vain luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja itsensä altistaminen auttanut hitaasti. Yhä tulee kausia kun pelkkä kaupassa käyminen on vaikeaa. Ei saa vain luovuttaa.
Millainen terapia on auttanut?
Vaimoltani parani koko iän kestänyt sosiaalisten tilanteiden pelko "siedätyshoidolla".
Teimme tapaamisemme jälkeen kaiken yhdessä, eli kävimme ruokakaupoissa, kahviloissa ym. ja vuosien kuluessa on tapahtunut hämmästyttävää "paranemista" tästä vaivasta.
Nykyään hän voi aivan hyvin kulkea asioillaan ilman tukeani, eikä hän tunnu enää kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelostaan yhtään.
Olettaisin parhaan parannuskeinon tähän vaivaan olevan juuri hakeutuminen ongelmia aiheuttaviin tilanteisiin tukihenkilön kanssa. Ehkä pitkä prosessi ja harvoilla on mahdollisuus tällaiseen pävittäiseen "terapiaan", mutta meidän kohdallamme homma näytti toimivan, vaikka oletin pelkotiloja vaimoni kohdalla pysyväksi elämää haittaavaksi ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja itsensä altistaminen auttanut hitaasti. Yhä tulee kausia kun pelkkä kaupassa käyminen on vaikeaa. Ei saa vain luovuttaa.
Millainen terapia on auttanut?
Psykoterapia. Minulla on tosin muitakin mt-häiriöitä kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja itsensä altistaminen auttanut hitaasti. Yhä tulee kausia kun pelkkä kaupassa käyminen on vaikeaa. Ei saa vain luovuttaa.
Millainen terapia on auttanut?
Psykoterapia. Minulla on tosin muitakin mt-häiriöitä kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
Terapian suuntaus?
Minulla oli paha sosiaalisten tilanteiden pelko vuosia, mutta pääsin eroon siitä, kun aikuisena oli pakko hoitaa itse kaikki asiansa. Lisäksi olin töissä asiakaspalvelussa, jossa ei voinut välttää kontaktia ihmisiin. Nykyään ei mitään ongelmaa, useampi vuosi meni, että ei jännittänyt tilanteita, joissa oli muita ihmisiä. Joskus tosin hiukan jännittää soittaa, mutta aika vähän.
Minulle varmaankin aiheutui tuo pelko siitä, että olin lapsena aika ujo ja äitini pakotti minua puhumaan vieraille ihmisille, että karaistuin. Sitten tuskastui, kun reaktio olikin päinvastainen, enkä puhunut enää kotonakaan paljon mitään ja sosiaaliset tilanteet olivat yhtä h*lvettiä minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja itsensä altistaminen auttanut hitaasti. Yhä tulee kausia kun pelkkä kaupassa käyminen on vaikeaa. Ei saa vain luovuttaa.
Millainen terapia on auttanut?
Psykoterapia. Minulla on tosin muitakin mt-häiriöitä kuin sosiaalisten tilanteiden pelko.
Terapian suuntaus?
Alkuun oli kognitiivinen psykoterapia, nyt on traumapsykoterapia.
Mua ei tippaakaan ahdista kaupassa tai kahvilassa käyminen. Sen sijaan esimerkiksi työnhaku on todella ahdistavaa ja tilanteet joissa pitäisi epämuodollisesti osata jutella muiden kanssa jotain, mä en osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoltani parani koko iän kestänyt sosiaalisten tilanteiden pelko "siedätyshoidolla".
Teimme tapaamisemme jälkeen kaiken yhdessä, eli kävimme ruokakaupoissa, kahviloissa ym. ja vuosien kuluessa on tapahtunut hämmästyttävää "paranemista" tästä vaivasta.
Nykyään hän voi aivan hyvin kulkea asioillaan ilman tukeani, eikä hän tunnu enää kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelostaan yhtään.
Olettaisin parhaan parannuskeinon tähän vaivaan olevan juuri hakeutuminen ongelmia aiheuttaviin tilanteisiin tukihenkilön kanssa. Ehkä pitkä prosessi ja harvoilla on mahdollisuus tällaiseen pävittäiseen "terapiaan", mutta meidän kohdallamme homma näytti toimivan, vaikka oletin pelkotiloja vaimoni kohdalla pysyväksi elämää haittaavaksi ongelmaksi.
Olipa hyvin kirjoitettu ja rohkaiseva tarina! Kaverin kanssa olen minäkin onnistunut olemaan rennosti juuri niissä tilanteissa joihin en yksin edes uskaltaisi lähteä: ravintola, leffateatteri, puisto, jopa ulkomaanmatkalle olen saanut lähdettyä vaikka siinä tuli vastaan kymmeniä pelottavia tilanteita... "Treeniä" on kyllä vielä paljon edessä ja jos altistukseen tulee taukoa, käperryn aina takaisin vanhoihin pelkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoltani parani koko iän kestänyt sosiaalisten tilanteiden pelko "siedätyshoidolla".
Teimme tapaamisemme jälkeen kaiken yhdessä, eli kävimme ruokakaupoissa, kahviloissa ym. ja vuosien kuluessa on tapahtunut hämmästyttävää "paranemista" tästä vaivasta.
Nykyään hän voi aivan hyvin kulkea asioillaan ilman tukeani, eikä hän tunnu enää kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelostaan yhtään.
Olettaisin parhaan parannuskeinon tähän vaivaan olevan juuri hakeutuminen ongelmia aiheuttaviin tilanteisiin tukihenkilön kanssa. Ehkä pitkä prosessi ja harvoilla on mahdollisuus tällaiseen pävittäiseen "terapiaan", mutta meidän kohdallamme homma näytti toimivan, vaikka oletin pelkotiloja vaimoni kohdalla pysyväksi elämää haittaavaksi ongelmaksi.
Onko noin hyviä miehiä olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoltani parani koko iän kestänyt sosiaalisten tilanteiden pelko "siedätyshoidolla".
Teimme tapaamisemme jälkeen kaiken yhdessä, eli kävimme ruokakaupoissa, kahviloissa ym. ja vuosien kuluessa on tapahtunut hämmästyttävää "paranemista" tästä vaivasta.
Nykyään hän voi aivan hyvin kulkea asioillaan ilman tukeani, eikä hän tunnu enää kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelostaan yhtään.
Olettaisin parhaan parannuskeinon tähän vaivaan olevan juuri hakeutuminen ongelmia aiheuttaviin tilanteisiin tukihenkilön kanssa. Ehkä pitkä prosessi ja harvoilla on mahdollisuus tällaiseen pävittäiseen "terapiaan", mutta meidän kohdallamme homma näytti toimivan, vaikka oletin pelkotiloja vaimoni kohdalla pysyväksi elämää haittaavaksi ongelmaksi.
Onko noin hyviä miehiä olemassa?
Kai niitä joillekin on, mutta esimerkiksi mä en varmasti tule sellaista löytämään.
Kiinalainen akupunktio auttaa taatusti.
Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen huomaat eron.
Vierailija kirjoitti:
Vaimoltani parani koko iän kestänyt sosiaalisten tilanteiden pelko "siedätyshoidolla".
Teimme tapaamisemme jälkeen kaiken yhdessä, eli kävimme ruokakaupoissa, kahviloissa ym. ja vuosien kuluessa on tapahtunut hämmästyttävää "paranemista" tästä vaivasta.
Nykyään hän voi aivan hyvin kulkea asioillaan ilman tukeani, eikä hän tunnu enää kärsivän sosiaalisten tilanteiden pelostaan yhtään.
Olettaisin parhaan parannuskeinon tähän vaivaan olevan juuri hakeutuminen ongelmia aiheuttaviin tilanteisiin tukihenkilön kanssa. Ehkä pitkä prosessi ja harvoilla on mahdollisuus tällaiseen pävittäiseen "terapiaan", mutta meidän kohdallamme homma näytti toimivan, vaikka oletin pelkotiloja vaimoni kohdalla pysyväksi elämää haittaavaksi ongelmaksi.
Minun avopuoliso toimi myös tukihenkilönä ja tukee yhä. Vetää minut syrjään, puhuu ja halaa minua, jotta rauhoittuisin. Oloni on parantunut paljon, uskallan hoitaa asioita yksin ihmisten ilmoilla mutta jos joskus sattuu tilanne, että tulee hirveä paniikkikohtaus kaupassa tai metrossa, niin menen syrjään ja puhun hänen kanssaan, joskus hän tulee minun luokseni. Minulla ei ole ystäviä tai perhettä. Minun on vaikea ottaa vastaan ihmisiä, vaikka he ovat ystävällisiä.
Ja oon nuori aikuinen.
Minua aina vähän ihmetyttää nämä sosiaalisia tilanteita pelkäävät, joilla on kuitenkin puoliso/kavereita. :(
t: yksinäinen
Minulla tuo vaiva paranee kun lopetan itsetyydyttämisen usean päivän ajaksi kerrallaan. Itsetunto nousee kun lopettaa itsensä saastuttamisen.
On hyviä kokemuksia. Googlaa sanat CBA ja social phobia, saat paljon hyviä vinkkejä haitallisten ajatusmallien selättämiseen.