Kokemuksia perinnönjaosta
Oliko riitainen vai riidaton? Jäikö joku asia kaivelemaan? Pitikö asioista ns. vääntää tai menikö helposti? Oliko olemassa testamentti?
Jäin näitä asioita pohtimaan, kun on niin paljon puhuttu nyt tuosta perintöverosta. Mua ei hirvittäisi minkään perintöveron makselu, vaan se itse perinnön jakaman riidattomasti...
Itse toivon, että vanhemmat käyttäisivät ensisijassa omaisuutensa omasta elämästään nautiskeluun. Ei jäisi jaettavaa, ei riideltävää, eikä sitten mitään verojakaan tulisi maksettavaksi.
En haluaisi omien sisarusteni kanssa joutua tilanteeseen, jossa joutuisimme keskenämme jakamaan pesän. Mielummin todella niin, että vanhemmat käyttäisivät kaiken omaisuutensa pois elinaikakaan eli matkustelisivat tai nauttisivat mistä hyvänsä itselleen mielihyvää tuottavista asioista rahaa säästämättä ja määräisivät mahdollisesta jäämistöstä testamentilla.
Kommentit (15)
Vanhempien kannattaa antaa pois omaisuutta elinaikanaan ja pidättää hallintaoikeudet. Vaikea lasten sitten riidellä sen jälkeen.
Isäni kuoli ja hänellä oli testamentti, jonka mukaan hänen vaimonsa peri puolet ja minä sisareni kanssa loput. Suurin osa omaisuudesta oli kiinni isäni omistamassa asunnossa, jossa leski elää edelleen. Niinpä saimme sisareni kanssa muutaman tonnin rahaa. Loput saamme, kun leski kuolee ja asunto myydään aikanaan.
Ei itsestäänselvästä ja hyvin hoidetusta testamentista riitaa saa aikaan.
Oli riidaton ja meitä oli neljä jakamassa. Äiti oli tehnyt testamentin jossa jakanut kaiken neljään osaan. Muu irtaimistokin saatiin jaettua ilman riitoja. Korut, huonekalut yms.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien kannattaa antaa pois omaisuutta elinaikanaan ja pidättää hallintaoikeudet. Vaikea lasten sitten riidellä sen jälkeen.
"Tavallisesti perintö tuo mieleen suuret rahasummat. Oikeassa elämässä perinnönsaajien perintöosuuksien keskiarvo oli noin 39700 euroa ja mediaani noin 13700 euroa."
https://www.is.fi/menaiset/tyo-ja-raha/art-2000009251781.html
Eipä tuollaisissa rahoissa oli paljon ennakkoperinnön ainkeksia. Ihmisten suurin omaisuus on ylensä kiinni omassa asunnossa ja jossain pitää asua.
Ei muuta ongelmaa, kuin n pakotettu edunvalvonta ! Onneks se piina kesti alle vuoden !!! Sain yli 30 000 € perintöä isältäni, mut siitä meni ekaksi 10 000 € meni laskuihin ja sitte, ku se oli ohi, huomasin, et sieltä puuttui ainakin 5-6 000 € ! Tiedän ,ettei se ole ilmaista, mut että NOIN paljon vei mUn rahojani............minne lie omiin menoihin menny...............eihän ne saa ottaa noin paljon ? Ikinä ? Nyt o toine akka täs hommaa sekoittamas pakkaa. Eipä voi viedä enää senttiäkään !!!! Ainakaan enempää..........
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut perittävää niin ei ollut riitaakaan.
Miksi sitten vastasit!?
Meillä oli hyvin helppo perinnönjako isän kuollessa. Äidille lesken osuus ja lapsille toinen puolikas. Se kävi nopeasti ja tuskitta. Vain käly innostui vaatimaan vanhempiemme arvokasta irtaimistoa itselleen äitini myydessä talon pois, enkä vieläkään käsitä mistä käly sai päähänsä ahmia sitä kaikkea itselleen. Kun tuli äidin uuden asunnon tyhjentämisen vuoro kielsin häntä tulemasta enää mukaan siihen hommaan.
Sinänsä riidattomia, lähinnä vitutti ettei veli viitsinyt laittaa rikkaa ristiin asioiden edistämiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuta ongelmaa, kuin n pakotettu edunvalvonta ! Onneks se piina kesti alle vuoden !!! Sain yli 30 000 € perintöä isältäni, mut siitä meni ekaksi 10 000 € meni laskuihin ja sitte, ku se oli ohi, huomasin, et sieltä puuttui ainakin 5-6 000 € !
Olen toiminut itse omaiseni edunvalvojana ja nähnyt palkkioiden laskukaavat (tosin ne ovat DVV:n sivuilla kenen tahansa saatavilla). Sen perusteella tiedän, että edunvalvojan palkkio ei voi mitenkään olla 5000-6000 euroa, jos perintöä tulee noin 30 000 euroa tai vähemmän. Voit varmastikin pyytää DVV:ltä kopion vuositilistäsi, josta näet, mihin rahat ovat menneet. Tai sitten ne näkyvät perukirjassa tai perinnönjakosopimuksessa.
Itse odottelen edelleen setäni perintöä, asiassa kestänyt jo kaksi vuotta. Kuinka tämä voi venyä näin pitkään?!
Uuden vaimon lapset kuppas tilit tyhjiksi ennen kuolemaa, mitään jaettavaa ei jäänyt. Ei viittitty alkaa riiteleen, parista kymppitonnista /nuppi. Pitäköön mulgut tunkkinsa.
Pikku siskoni puolesta olen pahoillani, koki että uusio perhe varasti isän ja sitten vielä rahat
Ihan riidaton oli. Äidillä oli testamentti, joss akoko äidin omaisuus menisi isälle, mutta veroissa säästääkseen isä kieltäytyi perinnöstä ja siten perintö tuli mulle ja siskolleni. Jonkin verran hommaa (mutta ei riitaa) tuotti miettiä, mitä isä ottaa itselleen avio-oikeuden perusteella ja mikä jää sitten mulle ja siskolleni. Kun isä aikanaan kuolee, tuskin tulee mulle ja siskolleni riitaa silloinkaan. Mun siskoni kun haluaa ehdottomasti perinnöstä sellaista, mitä minä taas en missään tapauksessa halua.
Meillä oli sellainen perintöriita, että kun oltiin lähiomaisi vainajalle, joka kuitenkin oli ihan oikein kumppanilleen testamentannut kaiken omaisuutena, niin leski halusi väkisin estää perunkirjoituksen, kun halusi, että olisimme kuolinpesän oskkaina ollet vastuussa myös hänen perimänsä omaisuuden kuten talon ja kesämökin hoidosta.
Siis emme halunneet mitään perintöä, eikä meille testamentattu perintöä, mutta aikamoinen projekti oli kieltäytyä perinnöstä. Piti antaa sukupolvien takaa tiedot, koska piti todistaa ettei vain joku meidän tuntematon lähisukulainen sittenkin olisi halunnut olematonta perintöä.
Ei ole ollut mitään ongelmia, kolmea eri henkilöä olen ollut rintaperillisenä perimässä. Kaikki omaisuus on aina vain muutettu heti rahaksi ja juristi jakanut ne rahat tasapuolisesti meidän kaikkien kesken. Sitten vain maksettu verot.