Ongelmana sosiaalisten tilanteiden pelko
Onko jollain hyviä kokemuksia sen hoitamisesta terapian avulla?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän ihmetyttää nämä sosiaalisia tilanteita pelkäävät, joilla on kuitenkin puoliso/kavereita. :(
t: yksinäinen
Voi olla tuo tajuamattomuutesi myös osasyy siihen yksinäisyyteesi.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän ihmetyttää nämä sosiaalisia tilanteita pelkäävät, joilla on kuitenkin puoliso/kavereita. :(
t: yksinäinen
Mikäs siinä? Mä pelkään/jännitän kaikkia muita paitsi piiitkäaikaista puolisoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän ihmetyttää nämä sosiaalisia tilanteita pelkäävät, joilla on kuitenkin puoliso/kavereita. :(
t: yksinäinen
Mikäs siinä? Mä pelkään/jännitän kaikkia muita paitsi piiitkäaikaista puolisoani.
Lisään vielä että puolisoni löysin onneksi ennen kuin pelkoni pahenivat ja sairastuin pahemmin keski-iällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua aina vähän ihmetyttää nämä sosiaalisia tilanteita pelkäävät, joilla on kuitenkin puoliso/kavereita. :(
t: yksinäinen
Mikäs siinä? Mä pelkään/jännitän kaikkia muita paitsi piiitkäaikaista puolisoani.
Lisään vielä että puolisoni löysin onneksi ennen kuin pelkoni pahenivat ja sairastuin pahemmin keski-iällä.
Miten edes on mahdollista alkaa pelkäämään sosiaalisia tilanteita keski-iässä?
Itseäni jännitti nuorempana ja kokemattomana, nykyään keski-ikäisenä ja kaiken nähneenä I'm all out of fucks to give.
Mulla auttoi siedättyminen myös, se vain oli vaikeaa kun olin aika yskin silloin kun pahin vaihe tuli päälle. Myös se auttoi, että ajattelin että voin pyytää apua joltain ihmiseltä, mikäli olo kaupassa menee aivan kamalaksi, ja sanoa vaikka että en tiedä mikä minulle nyt iski, mutta silmissä sumenee ja tarvitsen nyt apua. Ei tarvitse sanoa että on joku mt-ongelma, kyllä ihmiset auttavat jos pyytää apua. Minulla alkoi jännittämisellä, sitten tuli paniikkikohtaukset, ja niiden pelkäämisen myötä sosiaalisten tilanteiden pelko, ja piiri pieni pyöri...
Yllättäen kaikista eniten auttoi kun menin tukityöllistetyksi ihmisten pariin joiden asioita minun piti hoitaa heidän puolestaan, ja kanssaan. Aivan ylihelppoa oli toisen puolesta asioida, kun sai selittää näille tahoille että olen toisen ihmisen asialla, jolloin ei tullut ihmettelyjä, eikä kysymykseni tuntuneet itsestäni typeriltä, kun enhän voinut toisen asioita tietääkään, tai miten missäkin virastossa asioidaan. Näin opin että voin hoitaa myös omat asiasi jännittämättä, että kyllä ne ihmiset auttavat kun kysyn jos en tiedä.
Tuohon työhaastattelu/ sun muu jännitykseen ja ahdistukseen olen tehnyt vain niin että menen ns. takki auki tilanteisiin, ja katson sitten mitä siellä tapahtuu, mitä kysytään ja mitä vastaan. Pääasiat vain haltuun, eli ne paperit mukaan mitä tarvitaan, ja lopun otan vain kivana jutteluhetkenä jonkun mukavan ihmisen kanssa. Joko persoonani ja ihmistyyppini passaa haastattelijalle, tai sitten ei, se ei sitten ole enää minun päätettävissäni.