Lue keskustelun säännöt.
Koska pitäisi puuttua?
27.01.2019 |
Tulin juuri Lidlistä. Kassojen luona pieni tyttö odotti äitiään(?) ja odotellessa laski vuoroin suomeksi, vuoroin englanniksi yhdestä kymmeneen. Ei tehnyt mitään häiritsevää, vaan odotti nätisti kassan päässä. Yhtäkkiä tämä äiti hermostuu täysin, tarraa lapseen aggressiivisesti molemmista olkapäistä, huutaen "lopeta tuo heti" tms. Jäin hetkeksi katsomaan. Tuntui siltä, että äiti jarrutti viime hetkellä ja tyytyi vain ravistamaan. Ehkä ilman yleisöä olisi lyönyt.
Olisiko pitänyt puuttua? Sanoa jotain? Nyt tuntuu pahalta. Missä menee puuttumisen raja? Tuossa perheessä ei ainakaan ollut asiat kohdallaan.
Kommentit (14)
Vähän vastaavassa tilanteessa olen sanonut vanhemmalle "tuo ei ole ok". Paljon muuta ei voi tehdä, jos ei varsinaista väkivaltaa ole. Mutta on tärkeä avata suunsa ja sanoa, jos aihetta on. Aina ei voi katsoa muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin "kaupan tätinä" saan todistaa vastaavia tilanteita aivan liian usein. Lapsi on kiltti mutta höpöttelee itsekseen tms, ja äiti tai isä flippaa siitä ihan totaalisesti. Enemmän noi vanhempien raivokohtaukset häiritsee kun lasten höpinät. Saatetaan just räyhätä et nyt hiljaa, älä puhu, suu kiinni ja tehostetaan sitä retuuttamalla/tuuppimalla/huutamalla... mun korviin kuulostaa tosi pahalta. Eriasia jos lapsi puhuisi jotain typeriä, mutta yleensä just jotain tollasta laskemista, loruja, lauluja tai vaan kerrotaan mitä ympärillä nähdään. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei siedä ääntä. Joo voi olla huono päivä/rankkaa/keljuttaa kun piti ottaa lapset mukaan kauppaan mutta ei se sen lapsen vika ole. Mutta eipä siihen voi oikein näin asiakaspalvelijan roolissa puuttua, saisin vielä pskaryöpyn niskaani ja asiakaspalveluun kiukkua kihisevän viestin kuinka saatoin puuttua heidän lapsensa "kiukkukohtaukseen" jossa vanhemmat yrittivät kasvattaa ja sitten oltaisiinkin jossain iltapäivälehdille itkemässä kuinka myyjä on epäasiallinen!
Vierailija kirjoitti:
Itsekin "kaupan tätinä" saan todistaa vastaavia tilanteita aivan liian usein. Lapsi on kiltti mutta höpöttelee itsekseen tms, ja äiti tai isä flippaa siitä ihan totaalisesti. Enemmän noi vanhempien raivokohtaukset häiritsee kun lasten höpinät. Saatetaan just räyhätä et nyt hiljaa, älä puhu, suu kiinni ja tehostetaan sitä retuuttamalla/tuuppimalla/huutamalla... mun korviin kuulostaa tosi pahalta. Eriasia jos lapsi puhuisi jotain typeriä, mutta yleensä just jotain tollasta laskemista, loruja, lauluja tai vaan kerrotaan mitä ympärillä nähdään. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei siedä ääntä. Joo voi olla huono päivä/rankkaa/keljuttaa kun piti ottaa lapset mukaan kauppaan mutta ei se sen lapsen vika ole. Mutta eipä siihen voi oikein näin asiakaspalvelijan roolissa puuttua, saisin vielä pskaryöpyn niskaani ja asiakaspalveluun kiukkua kihisevän viestin kuinka saatoin puuttua heidän lapsensa "kiukkukohtaukseen" jossa vanhemmat yrittivät kasvattaa ja sitten oltaisiinkin jossain iltapäivälehdille itkemässä kuinka myyjä on epäasiallinen!
Noh, yhtään en puolustele äitiä, MUTTA vanhemmat saavat niin paljon pas kaa niskaansa etten aina kyllä ihmettelekään. Teit niin tai näin niin aina on väärin ja eniten valitetaan juuri siitä jos lapsi kuuluu ja näkyy. Niiden pitäisi olla hiljaa ja väistellä muita, muuten nyrpistellään ja vingutaan kun lapsia ei enää kasvateta. Itselläkin on ollut hermot kireällä kun yrittää ennakoida tilanteita kun ei jaksa enää sitä saa tanan valitusta. Antakaa vanhempien olla niin jaksavat paremmin niiden lastensakin kanssa!
Lasta ei saa ikinä kohdella kaltoin. Ei.
Samaan aikaan totean tuohon "kassatädin" kokemukseen että se lapsen viaton höpöttely voi olla ihan hirveän huomiota hajottavaa sille vanhemmalle joka on tottunut että 95% tilanteista se edellyttää häneltä jotain reaktiota ja on virittynyt sille oman lapsensa äänelle kaiken muun taustaäänen joukosta. Meillä on erittäin puhelias 5-vuotias jolle pitää kyllä välillä sanoa että on hiljaa hetken kun ajatus katkeaa ennen kuin alkuun pääsee. Kuvittele jos puolisosi pitäisi vieressä monologia samalla kun yrität laskea että riittäähän noi kermat nyt varmasti synttärikakkuun tai muistella että tarkistathan päiväkotiin vietävistä karkeista että ne on maidottomia - kyllä siinä tulee olo että pitäisi kuunnella, varsinkin jos puolisollasi on taipumus alkaa polkea jalkaa ja vinkua jos et ole kuunnellut 😁
Siitä huolimatta, retuutus ja raivarit ei ole millään muotoa hyväksyttävää.
Siinä voi mitä tahansa taustalla, vanhempi saattaa olla stressaantunut, että lapsi on jotenkin poikkeava eikä kehity normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ot, mutta yleensähän lidlissä juostaan ympäriinsä ja kukaan ei sano sanaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko Ahvenanmaalainen äiti ja lapsi? Jospa lapsi puhui suomea ja hermostui.
Vierailija kirjoitti:
Oliko Ahvenanmaalainen äiti ja lapsi? Jospa lapsi puhui suomea ja hermostui.
Tätä veikkaan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on kuulkaa rehellisesti niin, että te vanhempina puratte omia ongelmia lapsiinne. Olisi reilua myöntää. Minä en enää toistele sitä, että varmaan lapsi jotain tehnyt tai jotain..., aikuisen tulee hillitä itsensä. Piste. Kasvakaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasta ei saa ikinä kohdella kaltoin. Ei.
Samaan aikaan totean tuohon "kassatädin" kokemukseen että se lapsen viaton höpöttely voi olla ihan hirveän huomiota hajottavaa sille vanhemmalle joka on tottunut että 95% tilanteista se edellyttää häneltä jotain reaktiota ja on virittynyt sille oman lapsensa äänelle kaiken muun taustaäänen joukosta. Meillä on erittäin puhelias 5-vuotias jolle pitää kyllä välillä sanoa että on hiljaa hetken kun ajatus katkeaa ennen kuin alkuun pääsee. Kuvittele jos puolisosi pitäisi vieressä monologia samalla kun yrität laskea että riittäähän noi kermat nyt varmasti synttärikakkuun tai muistella että tarkistathan päiväkotiin vietävistä karkeista että ne on maidottomia - kyllä siinä tulee olo että pitäisi kuunnella, varsinkin jos puolisollasi on taipumus alkaa polkea jalkaa ja vinkua jos et ole kuunnellut 😁
Siitä huolimatta, retuutus ja raivarit ei ole millään muotoa hyväksyttävää.
Juu varmasti on näinkin, mutta sen voi sille lapselle sanoa myös nätisti ja kohteliaasti. Harmillista vaan, että niin paljon lapsille huudetaan/räyhätään ja tiuskitaan JULKISESTIKIN (herättää miettimään, miten kotona puhutaan lapselle....). En siis tarkoittanut sitä, ettei vanhempi saisi koskaan kehottaa lasta olemaan hiljaa, vaan sitä, kuinka se kehotus esitetään. Millaisen mallin lapsi saa toisille kommunikoinnista jos vanhemmatkin sanoo tavallisen asian rähjäten tai tiuskien, ei varmaan kovin kohteliaita ja hyvin käyttäytyviä lapsia näin saada kasvatettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin "kaupan tätinä" saan todistaa vastaavia tilanteita aivan liian usein. Lapsi on kiltti mutta höpöttelee itsekseen tms, ja äiti tai isä flippaa siitä ihan totaalisesti. Enemmän noi vanhempien raivokohtaukset häiritsee kun lasten höpinät. Saatetaan just räyhätä et nyt hiljaa, älä puhu, suu kiinni ja tehostetaan sitä retuuttamalla/tuuppimalla/huutamalla... mun korviin kuulostaa tosi pahalta. Eriasia jos lapsi puhuisi jotain typeriä, mutta yleensä just jotain tollasta laskemista, loruja, lauluja tai vaan kerrotaan mitä ympärillä nähdään. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei siedä ääntä. Joo voi olla huono päivä/rankkaa/keljuttaa kun piti ottaa lapset mukaan kauppaan mutta ei se sen lapsen vika ole. Mutta eipä siihen voi oikein näin asiakaspalvelijan roolissa puuttua, saisin vielä pskaryöpyn niskaani ja asiakaspalveluun kiukkua kihisevän viestin kuinka saatoin puuttua heidän lapsensa "kiukkukohtaukseen" jossa vanhemmat yrittivät kasvattaa ja sitten oltaisiinkin jossain iltapäivälehdille itkemässä kuinka myyjä on epäasiallinen!
Noh, yhtään en puolustele äitiä, MUTTA vanhemmat saavat niin paljon pas kaa niskaansa etten aina kyllä ihmettelekään. Teit niin tai näin niin aina on väärin ja eniten valitetaan juuri siitä jos lapsi kuuluu ja näkyy. Niiden pitäisi olla hiljaa ja väistellä muita, muuten nyrpistellään ja vingutaan kun lapsia ei enää kasvateta. Itselläkin on ollut hermot kireällä kun yrittää ennakoida tilanteita kun ei jaksa enää sitä saa tanan valitusta. Antakaa vanhempien olla niin jaksavat paremmin niiden lastensakin kanssa!
Mitä hit toa sä välität muiden nyrpistelyistä jos itse tiedät tekeväsi parhaasi lastesi kasvatuksessa ja ohjaamisessa?
Tää on ihan älytöntä nykyään. Toiset aikuiset elää kuin pellossa, muista välittämättä ja opettaa lapsensakin samaan. Kun meillä on oikeus porsastella kaupassa/leikkiä hippaa hautajaisissa/meluta teatterissa tai leffassa, muut kärsiköön.
Toiset sitten pingottaa kritisoinnin pelossa ja näkee sitä itseensä, vanhemmuuteensa ja lapsiinsa kohdistuvaa kritiikkiä aiheettomasti ihan joka puolella. Sitten lopulta stressaantuneina napsahtavat ja lapset saa sitten kärsiä aikuisen suhteettomasta raivosta.
Ja kumpikaan ihmistyyppi ei kestä minkäänlaista neuvomista tai ohjaamista, eivät missään tilanteessa... Tosiasia on kuitenkin että näitä vanhempia joiden tekemisiin pitää oikeasti puuttua, on kuitenkin olemassa. Eikä se puuttuja tiedä, onko tässä nyt lapsi jonka vanhempi poikkeuksellisesti käyttäytyy huonosti/oudosti, lapsi itse käyttäytyy poikkeavasti vai mikä on. Pitääkö jättää puuttumatta että tälläiselle aikuiselle ei nyt tule vaan paha mieli? Mitäpä jos se lapsi olisikin uusi Eerika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekin "kaupan tätinä" saan todistaa vastaavia tilanteita aivan liian usein. Lapsi on kiltti mutta höpöttelee itsekseen tms, ja äiti tai isä flippaa siitä ihan totaalisesti. Enemmän noi vanhempien raivokohtaukset häiritsee kun lasten höpinät. Saatetaan just räyhätä et nyt hiljaa, älä puhu, suu kiinni ja tehostetaan sitä retuuttamalla/tuuppimalla/huutamalla... mun korviin kuulostaa tosi pahalta. Eriasia jos lapsi puhuisi jotain typeriä, mutta yleensä just jotain tollasta laskemista, loruja, lauluja tai vaan kerrotaan mitä ympärillä nähdään. Miksi niitä lapsia pitää tehdä jos ei siedä ääntä. Joo voi olla huono päivä/rankkaa/keljuttaa kun piti ottaa lapset mukaan kauppaan mutta ei se sen lapsen vika ole. Mutta eipä siihen voi oikein näin asiakaspalvelijan roolissa puuttua, saisin vielä pskaryöpyn niskaani ja asiakaspalveluun kiukkua kihisevän viestin kuinka saatoin puuttua heidän lapsensa "kiukkukohtaukseen" jossa vanhemmat yrittivät kasvattaa ja sitten oltaisiinkin jossain iltapäivälehdille itkemässä kuinka myyjä on epäasiallinen!
Noh, yhtään en puolustele äitiä, MUTTA vanhemmat saavat niin paljon pas kaa niskaansa etten aina kyllä ihmettelekään. Teit niin tai näin niin aina on väärin ja eniten valitetaan juuri siitä jos lapsi kuuluu ja näkyy. Niiden pitäisi olla hiljaa ja väistellä muita, muuten nyrpistellään ja vingutaan kun lapsia ei enää kasvateta. Itselläkin on ollut hermot kireällä kun yrittää ennakoida tilanteita kun ei jaksa enää sitä saa tanan valitusta. Antakaa vanhempien olla niin jaksavat paremmin niiden lastensakin kanssa!
Mitä hit toa sä välität muiden nyrpistelyistä jos itse tiedät tekeväsi parhaasi lastesi kasvatuksessa ja ohjaamisessa?
Tää on ihan älytöntä nykyään. Toiset aikuiset elää kuin pellossa, muista välittämättä ja opettaa lapsensakin samaan. Kun meillä on oikeus porsastella kaupassa/leikkiä hippaa hautajaisissa/meluta teatterissa tai leffassa, muut kärsiköön.
Toiset sitten pingottaa kritisoinnin pelossa ja näkee sitä itseensä, vanhemmuuteensa ja lapsiinsa kohdistuvaa kritiikkiä aiheettomasti ihan joka puolella. Sitten lopulta stressaantuneina napsahtavat ja lapset saa sitten kärsiä aikuisen suhteettomasta raivosta.Ja kumpikaan ihmistyyppi ei kestä minkäänlaista neuvomista tai ohjaamista, eivät missään tilanteessa... Tosiasia on kuitenkin että näitä vanhempia joiden tekemisiin pitää oikeasti puuttua, on kuitenkin olemassa. Eikä se puuttuja tiedä, onko tässä nyt lapsi jonka vanhempi poikkeuksellisesti käyttäytyy huonosti/oudosti, lapsi itse käyttäytyy poikkeavasti vai mikä on. Pitääkö jättää puuttumatta että tälläiselle aikuiselle ei nyt tule vaan paha mieli? Mitäpä jos se lapsi olisikin uusi Eerika?
No kun siinäpä se justiin on. Ihmiset välittävät ja ahdistuvat ja alkavat kehittää sosiaalisia pelkotiloja kokiessaan, että lapsen kanssa liikkuessaan he ovat vihamielisen enemmistön reviirillä. Ihminen saa olla melkoisen röyhkeä tai sosiaalisesti puukorvainen, jos ei reagoi. Moralisoiminen ja mitäs välität höh -puhe ilmiötä lievennä, vaan vahvistaa sitä.
Muukalaiselta äkkiä selän takaa tuleva hyökkäävä palaute voi sisällöltään olla miten suuri totuus tahansa, mutta se vain lisää vanhempien ahdistusta. Vihamielinen viestintä on sitä paitsi rakkaudensanoman kanssa ehdottomassa ristiriidassa, ja kaikki koskaan sosiaalipsykologiasta kuulleet tietävät, että ristiriidan tullen uskomme sanatonta viestiä. Riittävän äreän ihmisen viestiä tuskin edes ehdimme kuulla, koska vaistomme keskittyvät lukemaan, pitääkö nyt taistella vai paeta, ja miten siinä tapauksessa pitäisi toimia jälkikasvun suhteen.
Ja mitä, jos tuo tyttö olikin tuleva Eerika? Jos ruokit häpeää ja ärtymystä hänen äitipuolessaan mulkoilemalla ja kommentoimalla julkisella paikalla, miten ajattelit auttavasi tyttöä? Seuraavalla kerralla lapsi on luultavasti piesty hiljaiseksi tai jätetty kotiin. Jos vielä lapsi on liian nuori ymmärtämään, että hyökkäävästi käyttäytyvä vieras onkin hänen puolellaan tilanteessa, ei ole mahdollista myöskään tuottaa pelastavaa heureka-elämystä, että maailmassa on ihmisiä, joiden mielestä kasvattaja olikin väärällä asialla.
Ihmiset napsahtelevat kassalla kahdesta tärkeästä syystä. Ensinnäkin, he yrittävät pidättäytyä normaalista kasvatuskäytännöistään pelätessään sen tuottavan negatiivista reaktiota ympärillä. Lapsi huomaa tämän ja reagoidessaan vanhemman omituisuuteen ja jännittyneisyyteen alkaa touhuta kaikenlaista, koska normaalit rajat eivät tunnukaan pätevän. Räjähtely seuraa juuri siitä, että ihmiset eivät uskalla reagoida, kunnes pidätelty reaktio puskee väkisin ulos ja räjähtävällä voimalla.
Toinen syy on pettymys. On jännitetty koko kauppakierrokseksi kutsutun urheilusuorituksen ajan, kuinkahan tänään käy. Kaikki tuntuu menevän hyvin, ulko-ovikin näkyy jo. Piiloahdistus alkaa vaihtua voitonriemuun. Nyt voi jo kehua lasta matkalla autolle, kun oli nätisti ja häiritsemättä koko ajan. Ja sitten viime hetkellä karkkihyllyn sekoittama lapsi alkaa sijaiskäyttäytyä epätavanomaisesti. Ja kas, tuloksena on epäjohdonmukaisuuden ja ärtymyksen purskahdus, josta ensi reissulla kumpikin sitten muistaa vain sen, että kaupassa on aina kamalaa. Joten piirikisoista noustaan jännityksen portaita huippu-urheilun puolelle. Ja aina silti kisoissa epäonnistutaan. Kansa ympärillä huutaa ällistystään, miten se nyt noin vaikeaa voi olla perkele.
Anna olla.