Jos ei vaan pärjää elämässä?
Olen aina yrittänyt parhaani. Opiskellut jotain, yrittänyt saada töitä yms. mutta ikinä ei mikään ole ollut helppoa, koska olen todella ahdistunut, yli-vastuuntuntoinen ja vaadin itseltäni täydellisyyttä. Pelkään tekeväni virheitä esim työelämässä. Nyt olen 24 v, osa-aika työtä takana 3 vuotta ja yksi kesätyö. Nyt opiskelen lastentarhan opettajaksi, mutta taas nousee ahdistus pintaan, en tule pärjäämään, olen huono ja epäonnistunut. Mitä jos ei vaan pärjää elämässä vaan on yksinkertaisesti liian tyhmä, herkkä ja pelokas? Halu on kuitenkin kova olla tuottava, normaali yhteiskunnan jäsen.
Kommentit (13)
Opiskelet, olet töissä, luultavasti työllistyt. Ongelma oli?
Täällä täysin samat fiilikset. Itselläni on ikää 25v. Työelämä on aivan järjettömän kuormittavaa, kun koko ajan sättii itseään, pelkää potkuja/epäonnistumista/mitä ikinä ja pitää itseään surkimuksena.
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin samat fiilikset. Itselläni on ikää 25v. Työelämä on aivan järjettömän kuormittavaa, kun koko ajan sättii itseään, pelkää potkuja/epäonnistumista/mitä ikinä ja pitää itseään surkimuksena.
Työelämä varmasti tuntuu kuormittavammalta kuin se onkaan, mutta se johtuu sinusta itsestäsi.
On aika opetella nauttimaan. Moni asia helpottuu tuon oppimisen jälkeen.
Nuppitohtorilla säännöllinen käyminen ei tee huonoa kenellekään, kunhan sopivan itselleen löytää.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelet, olet töissä, luultavasti työllistyt. Ongelma oli?
Ahdistus ja paine jota työelämä todennäköisesti tulee aiheuttamaan. Vastuullista ja kiireistä työtä. Tiedän toki, että olen onnekas kun minulla on ollut edes jonkin verran töitä ja opiskelupaikka löytyy, mutta kun koko ajan pelkää. Olen todellakin katastrofiajattelija ja ajattelen vain kaikkea mikä mahdollisesti voi mennä pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin samat fiilikset. Itselläni on ikää 25v. Työelämä on aivan järjettömän kuormittavaa, kun koko ajan sättii itseään, pelkää potkuja/epäonnistumista/mitä ikinä ja pitää itseään surkimuksena.
Se on aivan kamala tunne, jota kantaa koko ajan mukanaan :( -ap
Mun mielestä on aika yleistä pelätä epäonnistumista opiskeluissa tai työelämässä. Varsinkin nuorilla naisilla (se miksi näin on onkin hyvä kysymys, voisiko nuoria tukea jotenkin paremmin), ns huijarisyndrooma. Kuulostaa kyllä siltä, että sinulla ei ole siihen mitään syytä! Tee vain parhaasi ja salli itsellesi myös virheitä. Terapiasta voi olla apua ja opiskelijaterveydenhuollon kautta voi saada ainakin jotain keskusteluapua.
Turha sairastaa tulevaa tautia. Ehkä pärjäät aivan hyvin ja sitten olet pilannut vuosia elämästäsi angstailemalla ihan suotta.
Tunnen ihmisen, jolla on ammattikoulutus ja oman alan työpaikka, mutta hän ei silti oikein tunnu pärjäävän elämässä esim. sosiaalisesti tai unelmiensa toteuttamisessa. Sinä et viestisi perusteella vaikuta yhtään sellaiselta. Jatka vain hyvää linjaasi. Ajan kanssa opit näkemään, että eivät ne muutkaan ihmiset ole täydellisiä työssään. Se riittää, kun tekee hommansa riittävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä täysin samat fiilikset. Itselläni on ikää 25v. Työelämä on aivan järjettömän kuormittavaa, kun koko ajan sättii itseään, pelkää potkuja/epäonnistumista/mitä ikinä ja pitää itseään surkimuksena.
Työelämä varmasti tuntuu kuormittavammalta kuin se onkaan, mutta se johtuu sinusta itsestäsi.
On aika opetella nauttimaan. Moni asia helpottuu tuon oppimisen jälkeen.
Nuppitohtorilla säännöllinen käyminen ei tee huonoa kenellekään, kunhan sopivan itselleen löytää.
Juu, terapiassa käyn jo kolmatta vuotta, mutta ei se ole tätä ongelmaa valitettavasti poistanut.
Pärjäät elämässä mutta olet sairaalloisen ahdistunut.
Pelkäät että teet virheitä.. jos tekee parhaansa, se joko riittää tai ei riitä, tuli sitten virheitä sata tai ei yhtään. Kannattaa opetella tuntemaan rajansa, sillä ei ole hyvä vain piiskata itseään parempaan ja parempaan, vaikka yhteiskunta niin tuntuisi kehottavankin. Palautuminen on kaiken a ja o. M39
Et ainakaan ole tyhmä sen huomaa heti. Vaan luulisin että liiankin älykäs ja haluat tehdä huolellisesti kaiken mikä kiinnostaa. Lastentarhanopena ei kuitenkaan ehdi oikein tehdä noin ja voi olla väärä ala sulle.