Jos mies ei kuule mitä sanon = en ole sanonutkaan, kuvittelen vain

.

Miesparka.

Minulla oli lyhyen aikaa miesystävä, joka käytti tuota tekniikkaa silkkaa ilkeyttään. Hän väitti kirkkain silmin, että en ollut sanonut tai tehnyt mitään ja kuvittelin kaiken. Joskus hän myös väitti, että nimenomaan olin sanonut tai tehnyt jotakin, vaikka en ollut. Tämä oli hänen keinonsa tehdä minusta epävarma ja harjoittaa valtaa. Hän myös peitteli tällä omia sanomisiaan ja tekojaan. Joskus ajattelin olevani päästäni sekaisin, kun esimerkiksi olin käynyt ruokakaupassa ja hän väitti käyneensä siellä itse. Se, että minun taskussani oli kuitti, ei merkinnyt mitään: hän oli nuo ruoat ostanut ja sillä selvä. Hän väitti myös useamman kerran käyneensä paikassa X minun kanssani, vaikka en ollut siellä käynyt koskaan enkä ollut edes tuntenut häntä tuolloin. Pahinta oli se, että hän kertoi näitä juttuja muiden läsnäollessa, eikä minulla ollut mahdollisuutta väittää vastaan kärsimättä siitä myöhemmin kahden kesken.

Luulen ymmärtäväni, mistä tuollainen käytös ainakin osaksi johtui. Miehellä oli tapana kuvitella tapahtumia etukäteen. Erityisen hyvin ovat jääneet mieleeni "romanttiset" suunnitelmat, joista hän kertoi minulle puhelimessa. Kaikki oli eleitä myöten suunniteltu, ja huonosti kävi, jollen osannut noudattaa suunnitelmaa. Yleensä en edes tiennyt, mitä hän oli haaveillut, ja pilasin häneltä tunnelman. Eihän hän ihan terve voinut olla.

Useimmissa puhelimissa on sanelin. Se äänittää aika hyvin samassa tilassa olevat keskustelut. Vink vink. Eikä edes ole laitonta, jos oleilet samassa tilassa. Sen sijaan jos poistut huoneesta ja puhelin jää äänittämään, se on salakuuntelua. 

Mies on keksinyt oivan keinon olla kuuntelematta ja huomioimatta näkemyksiäsi.

Ellei hänellä ole vikaa kuulossa, tai ymmärryksessä, mikä ilmenisi myös muiden ihmisten suhteen, niin hän vain teeskentelee kuuroa tahallaan.

Hauskaa on, että sinäkin voit teeskennellä samoin. Voit olla kuulematta mitään, mitä mies sanoo, mikä ei kiinnosta, ja väittää, ettei hän sanonutkaan sitä. Sen voi viedä taiteen tasolle ja niin absurdiksi, että asiaa on lopulta pakko käsitellä molemmin puolin keskustellen.

En ole ajatellut äänittää meidän keskusteluita, tämä ei ole lainkaan jokapäiväistä. Mies on siis ihan järkevä, mutta viime aikoina on alkanut korostua muutenkin se, että hän ei halua myöntää erehdyksiään tai väärinymmärryksiään. Mieluummin selittää tehneensä tarkoitukella jonkun asian kahdesti, ensin nurinperin ihan kokeeksi ja sitten oikein. Asiat on yleensä ihan mitättömiä enkä ymmärrä, miksei voisi myöntää niitä. Toisaalta turha minun niihin tarttua, enemmänkin ovat huvittavia.

Ne tilanteet, joissa mies väittää keskusteluiden tapahtuneen vain minun mielikuvituksessani, ovat myös sellaisia, että jos vain hän sanoisi että aijaa, enpä kuullut, asia olisi ihan ok. Tulee sellainen olo, että ihan oikeasti pitää minua harhaisena, enkä käsitä, miksi hän olisi minun kanssani, jos sellainen käsitys on. 

Vierailija kirjoitti:

En ole ajatellut äänittää meidän keskusteluita, tämä ei ole lainkaan jokapäiväistä. Mies on siis ihan järkevä, mutta viime aikoina on alkanut korostua muutenkin se, että hän ei halua myöntää erehdyksiään tai väärinymmärryksiään. Mieluummin selittää tehneensä tarkoitukella jonkun asian kahdesti, ensin nurinperin ihan kokeeksi ja sitten oikein. Asiat on yleensä ihan mitättömiä enkä ymmärrä, miksei voisi myöntää niitä. Toisaalta turha minun niihin tarttua, enemmänkin ovat huvittavia.

Ne tilanteet, joissa mies väittää keskusteluiden tapahtuneen vain minun mielikuvituksessani, ovat myös sellaisia, että jos vain hän sanoisi että aijaa, enpä kuullut, asia olisi ihan ok. Tulee sellainen olo, että ihan oikeasti pitää minua harhaisena, enkä käsitä, miksi hän olisi minun kanssani, jos sellainen käsitys on. 

Kuten tuolla ylempänä sanoin, vallankäyttöä. Minun miesystäväni vihasi väärässä olemista eikä oikein sietänyt sitäkään, että olisi tiennyt jostakin asiasta vähemmän kuin joku muu. Luulen, että hän pystyi saamaan itsensä vakuuttuneeksi siitä, että hänen käsityksensä kulloisellakin hetkellä oli se oikea. Hän kertoi usein saman jutun kahdella tai useammalla eri tavalla, mikä minun mielestäni ei ollut enää pikkujuttu, koska minun huolekseni jäi pysyä kärryillä siinä, mikä tarina milloinkin oli voimassa. Paras esimerkki tästä on se, kun hän kertoi muutaman ihmisen joukolle kouluaineesta, jonka vuoksi hänen päästötodistuksensa saaminen oli vaarassa. Tarinan mukaan hän opiskeli hurjana ja sai lopulta ysin. Toiselle porukalle hän kertoi naurun ryydittämän version, jossa hän lunttasi ja sai ysin. Ja kolmas versio oli se, että hänen isänsä oli käynyt opettajan luona vierailulla ja poika oli päästetty läpi. Ja minä muuten sain kovat moitteet siitä, että olin kuunnellut kulmiani nostellen. Kun kysyin häneltä, miksi tämä tarina muuuttui luonteeltaan, hän kivahti, että mistä sinä oikein puhut, ja sillä oli asia käsitelty.

Tämä lähti pienestä ja päätyi umpisolmuksi. Kannattaa ehkä hoitaa tilanne vielä, kun asiaa voi pitää vähäpätöisenä.

Numero 3

Jos mies on tekemässä jotain muuta niin on keskittynyt siihen eikä siihen mitä miehelle sanotaan. On myös käynyt niin että on sanonut jotain miehelle mutta liian hiljaa eikä siksi kuullut ja on sanonut myöhemmin kun asia on otettu puheeksi Mitä? Mitä? Et sä mitään ole sanonut Siksi kannattaa sanoa jo ensimmäisellä kerralla asia vähän kovempaa niin varmasti kuulee