Lue keskustelun säännöt.
En ole siskoni kanssa oikeastaan missään tekemisissä
26.01.2019 |
Mitään riitaa ei ole ja tullaan hyvin toimeen.Asuukin muutaman kilometrin päässä.Nähdääb 1-2 kertaa vuodessa,meillä ei ole edes toistemme numeroita.Reilu 30 ollaan molemmat.Mistä tälläinen johtuu?
Kommentit (20)
Kutsu kahville? Menkää syömään yhdessä? Elokuviin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä, elämä vaan joskus menee noin. Mieluummin asialliset viileät välit kuin riita.
Iiiih. Luin ensin "en ole sikiöni kanssa oikeastaan missään tekemisissä".
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin meillä, paitsi ei oikein tulla toimeen. Viileän asiallisia, kun äidin luona tavataan. En yleensä edes muista, että mulla olisi sisarta. Tilanne tuskin muuttuu, ollaan viisikymppisiä ja koko aikuiselämä mennyt näin.
Noin mäkin aina sanon!Siis että en edes muista yleensä että mulla edes on siskoa.
ap
En minäkään. Iso eikäero, ja sisko minulle aiheetta kateellinen, koska luulee, että olen päässyt helpolla elämässä. Totuus on kuitenkin jotain ihan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudolta vaikuttaa teidän tilanne. Yrittäkää lähentyä toisianne.
Vierailija kirjoitti:
Oudolta vaikuttaa teidän tilanne. Yrittäkää lähentyä toisianne.
Miksi? Tuota minulle on hoettu, olen siis ap:n kanssa samassa tilanteessa. En koe menettäväni mitään, vaikkei olla tekemisissä. Ei ahdista, sureta tai huoleta. Yhdentekevä asia. Minulla on pari läheistä ystävää, jotka ovat olleet lapsuudesta asti elämässäni, näissä naisissa on minulle ihan tarpeeksi sisaruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on 2 sisarta jotka ei halua olla mun kanssani tekemisissä. Keskenään ovat kavereita. En tiedä, näin on ollut lapsuudestani asti.
Vierailija kirjoitti:
Kutsu kahville? Menkää syömään yhdessä? Elokuviin?
Miksi?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surulliselta kuulostaa näin ainoan lapsen näkökulmasta. Itse olisin aina halunnut sisaruksia. Tasan ei käy nallekarkit.
Sama juttu. Tosin siihen on syynsä. Siskoni ja miehensä ovat väkivaltaisia paskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 sisarta jotka ei halua olla mun kanssani tekemisissä. Keskenään ovat kavereita. En tiedä, näin on ollut lapsuudestani asti.
Onko ikäero iso vai mistä ihmeestä tuo johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsu kahville? Menkää syömään yhdessä? Elokuviin?
Miksi?
Ap
Kysyit itse mistä tuo johtuu?
Ehdotin että otat yhteyttä ja teette jotain yhdessä.
Jos asia ei sinua vaivaa tai ihmetytä, niin miksi sitten ihmettelet :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on 2 sisarta jotka ei halua olla mun kanssani tekemisissä. Keskenään ovat kavereita. En tiedä, näin on ollut lapsuudestani asti.
Onko ikäero iso vai mistä ihmeestä tuo johtuu?
Toiseen sisareen on 12v ja toiseen 13v ikäeroa.
Siskoni 28v ja minä ei olla tavattu n.8vuoteen, veljeäni joka 37v en ole nähnyt sitten äitimme hautajaisten v.2005. Veli asuu 500km päässä, sisko kai yhä täällä pk-seudulla. En tiedä miksi näin on, aikani kaipailin siskoani varsinkin ja ihmettelin miksi ei halua olla tekemisissä, enää en jaksa asiaa miettiä.
Surullista vain se kuinka olin ylimaallisen onnellinen saadessani pikkusiskon 14v iässä ja kuinka totesin hälle äitimme kuollessa, että oveni on aina auki. Turhaan.
Mä olen siskoani paossa. Surullinen mutta vaihtoehtoja ei ole.
On varas, alkoholisti ja kaksisuuntainen.
Ei voi olla missään tekemisissä. Ei voi luottaa ja ne ainaiset sotkut.
Kun vastustaa sen juttuja niin raivostuu ja on pelottava.
Aikoinaan vanha tätini oli surullinen, kun hänen siskonsa kuolivat. Kuulemma kenenkään toisen kanssa ei voi sellaisista asioista keskustella kuin oman siskon kanssa.
En minäkään ole kummankaan siskoni kanssa tekemisissä.
Toinen ei voinut hyväksyä avioeroani. Kantaa minulle kaunaa tästä. Voisin alkaa selvittää asiaa hänen kanssaan jos kiinnostaisi tarpeeksi.
Toinen on alkoholisti ja mielenterveysongelmainen. Monta vuotta jaksoin, enää en. Ei ole väleissä kenenkään muunkaan kanssa koska kaikissa ihmisissä on vikaa. Hänessä ei.
En oikeastaan sure näitä. Perhettään ei voi valita. Toki olisin ongelmaisen siskoni tukena jos hän hakisi apua mielenterveys- ja päihdeongelmaansa tai voisin käsitellä toisen siskon kanssa eroani ja keskustella että asia ei oikeastaan kuulu varsinaisesti hänelle.
Tärkeintä on kuitenkin huolehtia itsestä ja omasta mielenterveydestä. Omista rakkaista ihmisistä. Emme ole kenellekään mitään velkaa siksi että sama ihminen on synnyttänyt meidät.
En ole minäkään siskoni kanssa missään tekemisissä. En edes jaksaisi häntä että parempi näin.
Sama kuin meillä, paitsi ei oikein tulla toimeen. Viileän asiallisia, kun äidin luona tavataan. En yleensä edes muista, että mulla olisi sisarta. Tilanne tuskin muuttuu, ollaan viisikymppisiä ja koko aikuiselämä mennyt näin.