Kuinka paljon kehtaan pyytää hoitoapua ystäviltä?
Odotan ensimmäistä ja huomaan että noin kaksi ihmistä on sanonut, että voivat hoitaa silloin tällöin, oma-aloitteisesti. Yksi ystävä sanoi babyshowereissa, että tässähän meitä ystäviä on, joilta voi pyytää apua. Muut nyökyttelivät, mutta nyt kun synnytys lähestyy, niin parin päivän ajan pari ystävää on puhunut siitä, että he haluavat opetella omia rajojaan ja etteivät aina auta, jos joku pyytää. Itsekin olen samaa mieltä. Tämä on kuitenkin herättänyt miettimään, koittavatko vihjata, että en sitten pyytäisi heitä esim.vahtimaan? He ovat kaksi läheisintä ystävää ja myös keskenään läheisiä. Onko heille tullut pelko, että uuvutan heidät pyynnöilläni? Olen ylipäätään hyvin arka pyytämään mitään, mutta oli pakko pyytää mm.muutossa apua, kun meinasi lähteä syntymään ennenaikaisesti. En usko että kuormittaisin pyynnöilläni ketään ystävää.
Tosi vaikea kysyä tuollaista, että mitä toinen tarkoittaa, en ole taatusti heitä lastenvahti
ajatuksella painostanutkaan, ekana on mielessä, että saisi turvallisesti synnyttää, ja haluan ensin selvittää, miten jaksan itse hoitaa vauvaa ja vähän itsekkäästi haluan uppoutua vauva-arkeen ja hoitaa pientä, sehän on oma lapseni. Toki ymmärrän senkin, että jossain vaiheessa voi tulla uupumus. Ja varsinkin synnytyksen jälkeen paikat voi olla kipeät, mutta olen ajatellut että mies hoitaa alussa varsinkin ja saan nukkua.
Kommentit (10)
No pyydä apua jos siltä tuntuu, ystäväsi voivat halutessaan kieltäytyä.
No esim tuo muutto on kyllä tyypillinen tilanne, johon en olisi pyytänyt apua. Aika tiedossa etukäteen, raskaus tiedossa etukäteen. Asiallista olisi ollut tilata muuttofirma.
Se ei siis ollut hätätilanne, johon pitää äkkiä saada apu. Vaan ennakoitava tilanne, jonka aikuinen ihminen osaa hoitaa yksin.
En ole samaa mieltä muutosta, raskautta ja sen oireita ei voi ennakoida ja olen joutunut olemaan sairaslomalla suuren osan raskautta ja diagnoosina riskiraskaus. Itse olen auttanut näitä ystäviä muutoissa, joten en siinä näe vaikeutta.
Miten hyvin elämässä voi muka ennakoida edes sitä, että tulee raskaaksi, saati joutuu muuttamaan? Ei elämä usein mene niin. Lastakin saatetaan yrittää monta vuotta.
Ap
Minä en ikinä pyydä ystäviltä apua tällaisessa. Ja aika vähän sukulaisiltakaan. Jos pyydän apua lasten kanssa, pidän huolen, että tarjoan myös korvaavaa apua. Esim. tarjoudun pesemään ikkunat tms. vastapalveluksena.
Ihan rehellisesti sanottuna, harvat ystävät haluaa toimia lastenvahtina.
Toisilla ei ole mitään rajaa pyytämisessä. Ystävälläni on 3- ja 6-vuotiaat, jotka ovat hoidossa joka viikko vähintään kerran. Mummit, vaarit, sisarukset, sisarusten vanhemmat lapset, kaverit, naapurit. Kaikilta pyydetään, ja niin vähäpätöistä menoa ei olekaan, etteikö sinne pitäisi ilman lapsia päästä. Vanhan lukiokaverin lemmikkikanin nimipäivät 300 km päässä on toki relevantti syy hoidattaa lapsia lauantai-aamusta sunnuntai-iltaan jonkun muun luona.
Eli kaikille lasten hankintaa miettiville tiedoksi, että Joku Kai tai Joku Muu eivät ole aina käytettävissä. Ja jos toistuvasti kieltäytyy, niin se tarkoittaa että ei kiinnosta, älä pyydä enää. Tarjoudumme kyllä, jos haluamme lapsia hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole samaa mieltä muutosta, raskautta ja sen oireita ei voi ennakoida ja olen joutunut olemaan sairaslomalla suuren osan raskautta ja diagnoosina riskiraskaus. Itse olen auttanut näitä ystäviä muutoissa, joten en siinä näe vaikeutta.
Miten hyvin elämässä voi muka ennakoida edes sitä, että tulee raskaaksi, saati joutuu muuttamaan? Ei elämä usein mene niin. Lastakin saatetaan yrittää monta vuotta.
Ap
No sitä suuremmalla syyllä on naurettavaa olla ottamatta muuttofirmaa, jos kerran kaikki on jo noiiiiiin työlästä. Oletkohan valitellut tuota raskauttasi ystävillesi ja heitä alkaa hirvittää mikä hirviöäiti sinusta vielä sukeutuukaan, kun raskaus on jo noin kamalaa?
Ja jos olet raskaana, ei sen raskauden tietäminen vaadi enää ennakointia. Ja perheellisen kuuluu suunnitella muutot. Ei ne saa tippua taivaasta.
Ei kai alle 1 v tarvitse hoitoa, kun vanhemmat hoitaa ja toinen on kotona.
Mihen kanssa kahdestaan hoidettu lapsi ilman mitään hoitoapua, paitsi tietenkin päivähoito työpäivien ajaksi.
Hoitoapua voi pyytää kun sitä oikeasti tarvitsee. Siis sairaus, yllättävä työmeno, tentti jne. Ei mitään "pitää päästä kauppaan tai pää halkeaa" -juttuja.
Tietenkin sen jolta pyydetään pitää osata pitää myös rajansa ja voi sanoa ei.
Eikä se uupumus ole mikään vääjäämätön pakko. Yhden lapsen kanssa kotona on yleensä itse asiassa ennemminkin tylsää, kun ei ole tekemistä.