Olisitteko väsyneitä tällaisessa tilanteessa?

Isälle psykiatrista keskusteluapua, jossa voisi purkaa elämäntilannettaan tai keskusteluryhmässä vertaistukea? Ei taida osata olla yksin. Hänen olisi opittava kotitöitä. Jokin kerho, jossa tehdään näitä yhdessä? Energiaa riittää liikkumiseenkin, joten voisi olla hyväksi.

Punaisen Ristin ystäväpalvelu voisi auttaa yksinäisyyteen. Kävin itse tapaamassa kahta vanhusta heidän kuolemaansa asti.

Luultavasti on yksinäinen kun äitisi ei ole enää kotona. Kokeile saada isäsi harrastamaan jotain porukkajuttua ja hankkimaan kavereita, joiden kanssa viettää aikaa.

Hei ap-

Sinun ei tarvitse miettiä, olisivatko muut väsyneitä- Sinä ilmiselvästi olet ja sinulla on täysi oikeus tuntea niin kuin tunnet.

Tilanne jatkuu entisellään, jos mitään ei muuteta. Voitko ottaa yhteyttä kaupungin vanhuspalveluihin (olet jo varmaan ottanutkin) ja kertoa väsymyksestäsi ja miettiä yhdesä muita vaihtoehtoja. Olisiko esim. muutama tunti henkilökohtaista avustajaa viikossa isällesi jo sen verran riittävästi, ettei tarvetta soitella sinulle ole alvariinsa. Oletko virallisesti omaishoitaja? Heille on myös omia virkistyksiä, vertaistukiryhmiä tms.

Pointtini oli: hae jonkinlaista tukea jaksamiseesi. Ei ole hyvä sinun itsesi, mutta myöskään isäsi takia, jos uuvut ja esim. muutut ärtyneeksi, mikä on inhimillinen seuraus väsymyksestä.

Mitä itse ajatteleet, mikä sinua voisi auttaa? Kokonaan tilannetta ei voi tietenkään pois ottaa, mutta mikä olisi edes jonkinlainen helpotus? Kuka sen voisi tarjota?

Vierailija kirjoitti:

Olen kuolemanväsynyt. Siis ihan totaaliuupunut. Tunnen tästä tilanteesta jostain syystä suurta syyllisyyttä, mutten vain jaksa enää.

Olen keski-ikäinen nainen, äitini asuu laitoshoidossa ja isäni on hyväkuntoinen. Isä asuu yksin kotonaan, autan häntä oman työni ohella esim, siivouksessa, satunnaisesti pankki- ja kauppa-asioissa ja sellaista pientä. Tämä menee vielä ok, eikä tuo mainittavasti rasita. Isäni kävelee päivittäin n 5-10km lenkkejä yms, käy päivittäin äitiäni katsomassa yms,

Isäni soittelee minulle päivittäin joskus jopa 10 kertaa, soittelee myös muille perheenjäsenille. Jos hän on esim käynyt jossain luomileikkauksessa, kertoo sen olleen syöpäleikkaus ja on ihan varma, että pieni haava on välittömästi leikkauksen jälkeen tulehtunut ja hänellä on kuumetta, palelee yms. Hän soittelee ambulanssia itselleen hyvin usein. Hän oletettavasti keksii kaikenmaailman oireita esim huimausta tai sydämen rytmihäiriötä, jotka menevät kylläkin salamannopeasti ohitse, kun ambulanssi ei ota mukaan. SYdämen rytmihäiriötä ei näy koskaan sydänfilmissä. Jos hänelle yrittää sanoa suoraan, että lopettaa tuollaisen, hän ei sitä usko.

Hän on mennyt myös omatoimisesti taksilla sairaalan päivystykseen useita kertoja, mutta hänet kotiutetaan aina sieltä tutkimusten jälkeen. Isällä ei ole käsittääkseni muistihäiriötä, en ole havainnut päivittäisissä toimissa mitään vikaa (eivätkä muutkaan lähipiirin jäsenet ole sitä havainneet, terveydenhuollon ihmiset yms).

Mitä ihmettä voisin tehdä?

Yksinäinen, masentunut. Hakee huomiota. Tarvii terapeutin palveluita.