Kuinka kauan äidiksi/raskaaksi tulosta meni että ekan kerran olit taas edes hetken ajan vain oma itsesi etkä raskaana/äiti
Kommentit (23)
En mä koskaan päässyt (tai joutunut) tuollaiseen kuplaan. Lapsi täyttää 18, joten ei taida sellaista olla tulossakaan.
Juu... olen ihan oma itseni ja äitihän minä olen loppuelämäni kun kerran olen lapsen saanut. Vai mitä tää tarkoitti?
Saitte käydä suihkussa ja lenkillä yksin heti?
Vierailija kirjoitti:
Juu... olen ihan oma itseni ja äitihän minä olen loppuelämäni kun kerran olen lapsen saanut. Vai mitä tää tarkoitti?
Sitä huoletonta oloa, ettei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta kuin oma itsensä.
Vuosi lapsen syntymän jälkeen alkoi tuntua että olen taas oma itseni, kokemuksia rikkaampana tietenkin. Äitinä on mukavaa mutta on kiva välillä olla vaan minä.
Vierailija kirjoitti:
Saitte käydä suihkussa ja lenkillä yksin heti?
Ekalla kerralla hoitaja varmisti, että pärjään yksin suihkussa, mutta ei minulla sen jälkeen ketään valvojaa mukana ole ollut. Missä ihmeessä synnytit, jos siellä ei saanut edes pesulla käydä rauhassa?
Vierailija kirjoitti:
Saitte käydä suihkussa ja lenkillä yksin heti?
Kyllä mä kävin suihkussa yksin. Lenkit taisi olla paljolti vaunulenkkejä, sitten kun niitä pystyi tekemään. Ei se lapsen mukana oleminen ole kuitenkaan tehnyt minusta jotain muuta ihmistä kuin itseni. Mutta jos siis tarkoitat itsekseen olemista, niin mä aloitin molempien lasten kohdalla jumpassa käymisen aika pian. Toisen lapsen kohdalla oli vaikeampi lähteä muihin menoihin, kun en pystynyt lypsämään pulloon, mutta kyllä sekin sitten muutaman kuukauden päästä muuttui.
Minä olen ollut äiti koko ikäni. Sain esikoiseni teininä ja sitäkin ennen olin "äiti" koko laumalle eläimiä. Olen silti oma itseni, eivät ne ole koskaan sulkeneet toisiaan pois.
Ööh, oma itseni olen aina ollut ja suihkussa kävin aikalailla heti synnytettyäni. Edes kätilöä ei ollut suihkussa mukana, kauaa en siellä tosin saanut ollakkaan. Hikoilin kuin pieni possu synnytyksen aikana...
Pieni vauva toki oli sitterissä mukana, kun kävin suihkussa treenattuani hänen päiväuniensa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu... olen ihan oma itseni ja äitihän minä olen loppuelämäni kun kerran olen lapsen saanut. Vai mitä tää tarkoitti?
Sitä huoletonta oloa, ettei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta kuin oma itsensä.
No sitten 20 vuotta.
Toki lapsen saaminen muutti identiteettiä vähän, mutta ei ikinä niin että olisin ollut pelkkä äiti. Minulla oli harrastuksia ja itselle mielekästä tekemistä koko raskaus- ja pikkulapsiajan. Meillä asui aupair lapsen ikävuodet 0-5 mikä oli valtava apu ja paras sijoitus ikinä. Mahdollisti sen ettei lapsessa tarvinnut olla kiinni 24/7, vaan tunnin pari pystyi puuhailemaan päivittäin jotain tietäen että lapsi on tutun luotettavan aikuisen kanssa.
Ei äitiys ikinä tuntunut sulkevan pois sitä että olen itsenäinen oma ihminen omilla mielenkiinnon kohteilla, tavoitteilla ja seksuaalisuudella.
Minä olen aina oma itseni ja äiti. Miksi minun pitäisi erottaa minuuteni osat toisistaan?
Kyllä mä oon suihkussa saanut käydä ihan yksin.. Toisaalta pesen ja olen pessyt vauvan aina sen jälkeen suihkussa kun olen itse käynyt.. Lenkille olen päässyt jos olen sanonut meneväni. Mulla on kylläkin mies..
Mä olen käynyt yksin suihkussa (mies vahti) ja vessassakin yksin ja ovi kiinni. Vain yksi lapsi, jo aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu... olen ihan oma itseni ja äitihän minä olen loppuelämäni kun kerran olen lapsen saanut. Vai mitä tää tarkoitti?
Sitä huoletonta oloa, ettei tarvitse ottaa huomioon mitään muuta kuin oma itsensä.
Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista tilannetta. Jopa lapsena piti aina ottaa joku huomioon, vaikka naapuri, jonka takia en voinut huudattaa musiikkia täysillä. Mikä ankea elämä.
Jos se nyt suihkusta ja lenkistä on kiinni, niin luulisi järjestyvän..
Kovin moni ei näytä tajunneen mitä hait takaa tällä kysymyksellä. Omasta puolestani voi kertoa, että en kertaakaan, kun tulin uudelleen raskaaksi kun esikoinen oli 1 v 3kk. Odotus on, että saan kroppani takaisin noin vuoden kuluttua synnytyksestä kun imetys on hoidettu pakettiin. Sitten voin treenata itseni kuntoon (tietysti raskaus- ja imetysaikanakin voi treenata, mutta tietyin rajoituksin). Koska sen oman ajan sitten saa takaisin, niin 100% ei enää koskaan, eikä ole tarpeenkaan. Minulla on lastenhoidosta oman osuutensa tekevä mies, ja molemmat ollaan pidetty tärkeänä antaa toisillemme omaa aikaa ja tilaisuuksia päästä yksin kodin seinien ulkopuolelle aina välillä, ja tilaisuuden puuhailla rauhassa omia juttuja. Tämä on jaksamisen kannalta todella tärkeää. Ei ole helppoa olla hyvä vanhempi jos jatkuvasti kokee elävänsä vaan muiden tarpeita varten ja oma minuus on laitettu hyllylle pölyttymään seuraavat X vuotta.
Minäkään en oikein tajua kysymystä. Niin siis tarkoitatko, että lapsen saatuaan naiset perustavat koko identiteettinsä vain ja ainoastaan siihen äitiyteen? Elävät ainoastaan lasta varten ja lapsen kautta? Jos ymmärsin oikein ja oletat noin, niin vietät liikaa aikaa palstalla lukemassa palstahullujen mielenvikaisuuksia.
Olen ollut aina ja koko ajan oma itseni enkä muuttunut äitiyden myötä "vain äidiksi". Äitiys on kuitenkin nyt iso osa elämääni ja tietenkin vaikuttanut ja vaikuttaa siihen minkälaiseksi ihmiseksi tulen ja haluan tulla, vielä sittenkin kun lapset ovat aikuisia. Miksi haluaisin taantua joksikin, joka olen ollut vuosia sitten? Eihän lapsetonkaan haaveile olevansa "edes hetken aikaa vain oma itsensä", jollainen oli vaikka ennen opiskelua tai muuta viimeisintä kokemusta?
Voihan joku tietenkin kokea äitiyden ainoastaan negatiivisena, ahdistavana ja virheenä, mutta se on äärimmäisen harvinaista. Suurin osa äideistä haluaa olla äiti lapselleen ja siitä tulee osa naisen persoonaa, kuitenkaan mitään hänestä poistamatta tai poissulkematta.
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni ei näytä tajunneen mitä hait takaa tällä kysymyksellä. Omasta puolestani voi kertoa, että en kertaakaan, kun tulin uudelleen raskaaksi kun esikoinen oli 1 v 3kk. Odotus on, että saan kroppani takaisin noin vuoden kuluttua synnytyksestä kun imetys on hoidettu pakettiin. Sitten voin treenata itseni kuntoon (tietysti raskaus- ja imetysaikanakin voi treenata, mutta tietyin rajoituksin). Koska sen oman ajan sitten saa takaisin, niin 100% ei enää koskaan, eikä ole tarpeenkaan. Minulla on lastenhoidosta oman osuutensa tekevä mies, ja molemmat ollaan pidetty tärkeänä antaa toisillemme omaa aikaa ja tilaisuuksia päästä yksin kodin seinien ulkopuolelle aina välillä, ja tilaisuuden puuhailla rauhassa omia juttuja. Tämä on jaksamisen kannalta todella tärkeää. Ei ole helppoa olla hyvä vanhempi jos jatkuvasti kokee elävänsä vaan muiden tarpeita varten ja oma minuus on laitettu hyllylle pölyttymään seuraavat X vuotta.
Juu, kyllä kannattaa välillä puuhailla omia juttuja. Mut jos nyt tulee paksuksi vuoden välein ja imettää vielä edellistä kun vartoo jo toista, niin kyllä se jumppaaminen ja muu täytyy osata ympätä siihen lapsiperhe arkeen ja ottaa ilo irti siitä.
Ei kaikkea voi saada eikä ainakaan samaan aikaan, sekin täytyy tajuta.
Tuota... kyllä mä oon ihan oma itseni, vaikka mulla on lapsia. Olin oma itseni myös raskaana ollessani.