Kun päässä pyörii ahdistavat ajatukset, mitä tehdä?

Ainoa, mikä itsellä toimii on tiukka keskittyminen johonkin tekemiseen.

Juoksulenkki.

Itse yritän tehdä/ajatella jotain mukavaa ja minulle tärkeää.

Minulle ne tulevat yleensä kun yritän saada nukuttua. Olen kuukausien mittaan oppinut jonkin verran hoksaamaan missä mennään: en enää sukella pää edellä niihin ajatuksiin kokonaan, vaan totean että jahas, taas alkoi tämä levy soimaan ja koitan ajatella hetken jotain muuta, jotain rohkaisevaa ja "toteavaa". Esim. "nää ajatukset ei auta mua... oikeasti tää päivä meni ihan hyvin ja huomenna jatketaan". Harjoittelun kautta olen onnistunut yhä useammin saamaan tilanteen hallintaan aika aikaisessa vaiheessa. 

Olen oppinut pitämään ahdistavia ajatuksia oireena eikä totuutena. Tiedostan että kärsin masennuksesta joka tuottaa lohduttomia ajatuksia joita ei kannata ottaa vakavasti. (näin siis hyvänä päivänä / kautena, heikkojakin on)

4 jatkaa vielä: ahdistaviin ajatuksiin keskittyminen voi joskus kannattaa, mutta vain siinä tapauksessa että ne liittyvät johonkin järjellä ratkaistavaan ongelmaan ja ajattelu vie sinua ratkaisua kohti. Useimmiten ne kuitenkin ovat vain kauhukuvien pyörittelyä, sellaista jossa ei ole mitään ratkaistavaa.

Vierailija kirjoitti:

4 jatkaa vielä: ahdistaviin ajatuksiin keskittyminen voi joskus kannattaa, mutta vain siinä tapauksessa että ne liittyvät johonkin järjellä ratkaistavaan ongelmaan ja ajattelu vie sinua ratkaisua kohti. Useimmiten ne kuitenkin ovat vain kauhukuvien pyörittelyä, sellaista jossa ei ole mitään ratkaistavaa.

Jotain tämmöistä olen itsekin uumoillut. Tänäänkään ei ole oikeasti tapahtunut mitään ikävää vaan ollut peruspäivä mutta päähän tulee kummittelemaan asioita joista ei tarvitsisi juuri nyt huolehtia. Jotain ennakoituja hylkäämiskokemuksia ja sellasta kauhua että mihin tämä elämä oikein johtaa. Ne sitten oireilee vielä sellaisena ocd kirjona että alkaa huolehtia ihan oudoista asioista sijaistoimintona sen sijaan että huolehtisi vaan siitä mikä huolettaa oikeasti (jos siitäkään kun se ei oikeasti ole ajankohtaista). Vaikeaa on. t. ap

Mikähän siinäkin on että rentoutuminen ennalta ehkäisevästi on niin vaikeaa? Aloin laitella sellasta musiikkia taustalle mikä rentouttaa ja hengitellä ja tajusin että voi kun olisin tehnyt tämän tunteja aikaisemmin niin ei ehkä olisi ahdistus päässyt taas niin pahaksi. Miksi sitä tajuaa kiinnittää huomioita asioihin vasta kun ne on päässeet pahoiksi.  Sitä vaan aina hukkuu sellaiseen kiireiseen sähläämiseen joka pahenee ja pahenee kun ajatukset pyörii luuppina päässä. t. ap

AP, kun minulla oli ahdistunut vaihe päällä, kuuntelin Julma-Henrin albumin Psykoterapia. Sen myötä ymmärsin, että tuntemukseni olivat normaaleja, elämään kuuluvia ja että niillä on tietyt juurisyynsä. Valtava helpotuksen aalto meni lävitseni, ja ahdistukseni jopa hävisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4 jatkaa vielä: ahdistaviin ajatuksiin keskittyminen voi joskus kannattaa, mutta vain siinä tapauksessa että ne liittyvät johonkin järjellä ratkaistavaan ongelmaan ja ajattelu vie sinua ratkaisua kohti. Useimmiten ne kuitenkin ovat vain kauhukuvien pyörittelyä, sellaista jossa ei ole mitään ratkaistavaa.

Jotain tämmöistä olen itsekin uumoillut. Tänäänkään ei ole oikeasti tapahtunut mitään ikävää vaan ollut peruspäivä mutta päähän tulee kummittelemaan asioita joista ei tarvitsisi juuri nyt huolehtia. Jotain ennakoituja hylkäämiskokemuksia ja sellasta kauhua että mihin tämä elämä oikein johtaa. Ne sitten oireilee vielä sellaisena ocd kirjona että alkaa huolehtia ihan oudoista asioista sijaistoimintona sen sijaan että huolehtisi vaan siitä mikä huolettaa oikeasti (jos siitäkään kun se ei oikeasti ole ajankohtaista). Vaikeaa on. t. ap

1) Tee lista

2) Priorisoi

Asiat mitkä pitää tehdä tänään, asiat mitkä pitää tehdä tällä viikolla, asiat mitkä voi odottaa.

Sitten työstät listalta asioita pois yhden kerrallaan, tärkein/kiireellisin ensin.