Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulle ei elämässäni ole tapahtunut oikein mitään kovin pahaa
19.01.2019 |
Olen yli 30 ja mietin, miten oikein osaan selvitä, sitten kun tapahtuu, esim. joku läheinen kuolee. Oikeastaan hävettää, miten helpolla olen päässyt, kun toisille tapahtuu vaikka mitä kauheuksia ja vaikeuksia.
Lapsuuteni oli turvallinen ja hävettävän pitkään olin kovin naiivi ja tietämätön kaikesta maailman pahuudesta. Kukaan ei minua ahdistellut tms. Pahinta kai oli sanallinen kiusaaminen yläasteella - oikeastaan se on kai pahinta, mitä minulle elämässäni on tapahtunut. Kuitenkaan sekään ei ole suurta roolia elämässäni pitänyt.
Minulta ei ole koskaan kuollut ketään kovin läheistä - lähimmät olivat molemmat mummoni kun olin n. 10 v., mutta molemmat asuivat satojen km päässä eikä meillä ollut sellaista läheistä mummosuhdetta.
Minulla ei ole ollut vakavia sairauksia, onnettomuuksia eikä loukkaantumisia. Yhtään luutakaan ei ole murtunut. En ole ollut edes lähellä onnettomuuksia, että olisin joutunut kovasti pelkäämään.
Olin hyvä koulussa, tiesin mihin haluan opiskelemaan, pitkää epävarmaa työttömyyttä en ole kärsinyt.
Lapsia on, ja normaalia työtä ja väsymystä heidän kanssaan tietysti, mutta ei koliikkivauvoja, erityislapsia, sairauksia eikä kukaan ole erityisempää huolta aiheuttanut.
Mieheni on kiva ja kiltti.
En ole joutunut ilkeiden tai hullujen ihmisten uhriksi. Uskoisitteko jos sanoisin, että aikuisiälläni kukaan (perheen sisäisiä hetkellisiä riitoja lukuun ottamatta) ei ole sanonut minulle mitenkään pahasti? En tosin hirveästi olekaan ihmisten kanssa tekemisissä, olen hiljainen ja rauhallinen.
Mietin siis, mitä sitten, kun väistämättä elämässä varmasti vielä tapahtuu jotain pahempaakin. Osaanko käsitellä niitä? Sekoanko täysin? Jos joku sanoisi minulle ilkeästi, varmasti siitäkin ihan järkyttyisin ja vatvoisin sitä kuukausia.
Jos uskomme siihen, että jokaiselle "annetaan" taakkaa voimiensa mukaan, lienen sitten kovin heikko ihminen, eikä sekään ajatus kivalta tunnu...
Onko muita pumpulissa kasvaneita?
Kommentit (19)
Ei minullekaan ollut tapahtunut, kunnes 42-vuotiaana mies vaihtoi minut lennosta toiseen. Oli kyllä rankka paikka.
Minusta olen nyt kokenut paljonkin, mutta nykyisen mieheni mielestä olen täysin pumpulissa kasvanut. Erosta huolimatta.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen sai kompensoimaan tänne tätä asiaa?
Koputa vaan puuta ettei....
(Kyllä se osaa vielä elämä sinullekin ne kaikki puolensa näyttää...)
Olen 40 vuotias mies ja laitan listan elämästäni.
- peruskoulussa kiusaamista
- sairastuminen kesken opiskelujen
- joka lopulta johti työkyvyttömyyseläkkeelle
- siitä johtuen tulot todella huonot = köyhä ikuisesti
- menetin äitini ollessani 32v.
- olin 36v. jouduin sydänleikkaukseen ( synnynäinen vika, ei elintapa )
- naisystäväni jätti minut leikkauksen jälkeen
- isäni kuoli äskettäin
- minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia.
Olen koittanut listiä itseni 3 kertaa mutta selkärankaa ei vaan löydy. Soitan hätänumeroon. Viimeksi vietin 2 vrk. teholla osastolla 2 vrk.
Hieman väsynyt olen.
Kyllä meitä on vanhemmissakin.
Olen 55-vuotias, vanhempani ovat elossa, hyvinvoivia ja fiksuja. Olen elänyt turvallisen, ihanan lapsuuden.
Olen opiskellut, mennyt naimisiin ja minulla on kolme lasta. Eronnut kyllä olen, mutta se oli jo lasten aikuistuttua täydessä yhteisymmärryksessä. Lapset ovat tuottaneet vain iloa... toki nyt joitain kupruja on ollut. Olen täysin terve ja läheisenekin. Mitä nyt tietysti jotain verenpainetta näillä vanhemmilla.
Pahinta mitä on tapahtunut, on pentukoiran menetys. Että tästä voi päätellä... Totta kai mummit ja vaarit ovat kuolleet, mutta se on niin luonnollista elämänkulkua, etten pidä "menetyksinä".
Että tosiaan puuta koputellessa.
Ei ole muuten yhtään luuta murtunut minultakaan ja mitä sitten vaikka olisikin... puhutaan varmaan jostain muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimukset viittaavat enemmänkin siihen, että mitä onnellisemman ja vakaamman elämän on saanut elää, sitä vankempi on kestämään vaikeuksia. Varsinkin vakaa ja onnellinen lapsuus ja nuoruus vaikuttavat vahvistavasti.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Faith kirjoitti:
Tutkimukset viittaavat enemmänkin siihen, että mitä onnellisemman ja vakaamman elämän on saanut elää, sitä vankempi on kestämään vaikeuksia. Varsinkin vakaa ja onnellinen lapsuus ja nuoruus vaikuttavat vahvistavasti.
Okei eli mutuilin ihan oikeilla raiteilla. t. 1/7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano vain suoraan ettei rahaa ole ja pyydä lapsen keksimään itse jotain tekemistä. Ennen vanhaan ei tarvittu ohjattua toimintaa vaan lapset esim pelailivat kaveriporukalla keskenaan itse.
Elämä jotkut vaan menevät läpi ilman ongelmia tai jos on niin korkeintaan marsun kuolema. Toiset sitten keräävät sen kaiken ulosteen ihan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa mukavan kuuloista elämää monella, ihana asia. Mun elämä on ollutkin sitten aivan toisenlaista, ongelmasta toiseen ja murheesta toiseen. Hengissä ollaan, mutta olen sitä mieltä, että olisin jo jonkun vuoden edes ansainnut jotain hyvää, mukavaa...
"Jos uskomme siihen, että jokaiselle "annetaan" taakkaa voimiensa mukaan, lienen sitten kovin heikko ihminen, eikä sekään ajatus kivalta tunnu..." Tähän en kyllä voi uskoa ollenkaan, sillä ihan niin vahva en ole, että kaiken olisin kestänyt. Jotenkin naurettava ajatuksenakin tuo sanonta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukavan kuuloista elämää monella, ihana asia. Mun elämä on ollutkin sitten aivan toisenlaista, ongelmasta toiseen ja murheesta toiseen. Hengissä ollaan, mutta olen sitä mieltä, että olisin jo jonkun vuoden edes ansainnut jotain hyvää, mukavaa...
"Jos uskomme siihen, että jokaiselle "annetaan" taakkaa voimiensa mukaan, lienen sitten kovin heikko ihminen, eikä sekään ajatus kivalta tunnu..." Tähän en kyllä voi uskoa ollenkaan, sillä ihan niin vahva en ole, että kaiken olisin kestänyt. Jotenkin naurettava ajatuksenakin tuo sanonta.
Oi, olet ihana, kun voit olla iloinen toisten puolesta, vaikka itselläsi on vaikeampaa. Kaikkea hyvää sinulle! Ihan varmasti jossain vaiheessa elämää tulee helpompia aikoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaaminen sai kompensoimaan tänne tätä asiaa?
Mitähän tällä tarkoitetaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen 40 vuotias mies ja laitan listan elämästäni.
- peruskoulussa kiusaamista
- sairastuminen kesken opiskelujen
- joka lopulta johti työkyvyttömyyseläkkeelle
- siitä johtuen tulot todella huonot = köyhä ikuisesti
- menetin äitini ollessani 32v.
- olin 36v. jouduin sydänleikkaukseen ( synnynäinen vika, ei elintapa )
- naisystäväni jätti minut leikkauksen jälkeen
- isäni kuoli äskettäin
- minulla ei ole ystäviä tai sukulaisia.
Olen koittanut listiä itseni 3 kertaa mutta selkärankaa ei vaan löydy. Soitan hätänumeroon. Viimeksi vietin 2 vrk. teholla osastolla 2 vrk.
Hieman väsynyt olen.
Kasvata selkäranka ja mene pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mukavan kuuloista elämää monella, ihana asia. Mun elämä on ollutkin sitten aivan toisenlaista, ongelmasta toiseen ja murheesta toiseen. Hengissä ollaan, mutta olen sitä mieltä, että olisin jo jonkun vuoden edes ansainnut jotain hyvää, mukavaa...
"Jos uskomme siihen, että jokaiselle "annetaan" taakkaa voimiensa mukaan, lienen sitten kovin heikko ihminen, eikä sekään ajatus kivalta tunnu..." Tähän en kyllä voi uskoa ollenkaan, sillä ihan niin vahva en ole, että kaiken olisin kestänyt. Jotenkin naurettava ajatuksenakin tuo sanonta.
Oi, olet ihana, kun voit olla iloinen toisten puolesta, vaikka itselläsi on vaikeampaa. Kaikkea hyvää sinulle! Ihan varmasti jossain vaiheessa elämää tulee helpompia aikoja!
Kiitos, ainahan sitä voi toivoa parempaa, tulee sitä tai ei :). Kyllä mä tosiaan osaan iloita muiden puolesta, ja oikeastaan olenkin tyytyväinen, ettei kaikilla mene elämä niin keturallaan kuin itsellä. Osa pskan elämän eläneistä on vaan erittäin katkeria, ja kyllä mä senkin ymmärrän hyvin. Ei kärsimykset oikeasti ketään jalosta.
Vierailija kirjoitti:
Voit ajatella niinkin, että kun sulla on kaikki hyvin, niin sulla on varmasti sellainen vahva perusturvallisuus. Se kantaa sittenkin kun tulee vaikeita aikoja.
Tämä. Kaikille tulee jossain vaiheessaa rankkoja aikoja, esim läheisen kuolema, mutta kuulostaa siltä että sinulla on hyvät mahdollisuuet selvitä niistä. Olet saanut kehittyä rauhassa, sinua ei ole jo kulutettu loppuun, sinulla on itsetunto ja perusluottamus, jotka on selviytymisen perusta.
Taakkaa ei todellakaan anneta voimien mukaan, elämä heittelee toisia enemmän kuin toisia. Ei kannata miettiä, että olisit jotenkin heikko siksi, että joku toinen nyt vaan joutunut kestämään vastaan tulevat asiat, joita sinun kohdallesi ei ole tullut. Se "vahvuus", että kestää kaiken elämänvarrella , ehkä jo lapsesta asti tulleen p@skan, ei ole oikeasti mikään rikkaus elämässä. Vaihtaisin lennossa sinun elämääsi.
Kiitos kaikille vastauksista! Hyviä vastauksia tullut. T. Ap
Faith kirjoitti:
Tutkimukset viittaavat enemmänkin siihen, että mitä onnellisemman ja vakaamman elämän on saanut elää, sitä vankempi on kestämään vaikeuksia. Varsinkin vakaa ja onnellinen lapsuus ja nuoruus vaikuttavat vahvistavasti.
Katsos vaan. Tämähän olisi lohdullista.
Jos ihmiset vain tekisivät itsensä onnelliseksi eivätkä vain valittaisi kaikesta!
Ja minä kun luulin, että meillä kaikilla on omat taakkamme. Ehkä lohduttelin sillä itseäni. Minulle on sattunut paljon pahaa, mutta ei kyt ihan järkyttävän kauheaa, olen kyllä selvinnyt kaikesta ja olen optimistinen. Mutta niin, nyt maailmankuvani muuttui, siis että onkin ihmisiä, joille ei ole mitään pahaa tapahtunut!
Alue: Aihe vapaa
Voit ajatella niinkin, että kun sulla on kaikki hyvin, niin sulla on varmasti sellainen vahva perusturvallisuus. Se kantaa sittenkin kun tulee vaikeita aikoja.