Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttäreni viiltelee
19.01.2019 |
Sain tietää muutama kuukausi sitten että 12-vuotias tyttöni viiltelee. Aloin heti etsimään hänelle apua jota hän saikin. Tyttöni on osittain suostunut kertomaan syitä viiltelylle mutta kokonaiskuva on minulla hukassa koska hän ei suostu puhumaan. Koko tämän ajan hän on käynyt terapiassa ja olen häntä yrittänyt tukea kaikissa elämän haasteissa mutta hän ei halua ottaa apuani vastaan, työntää pois. Terapeutilla käynnitkään ei tunnu auttavan, hän tulee sieltä aina todella suuttuneena ja turhautuneena pois. Viiltely loppui hetkeksi mutta nyt se jatkuu taas. Tuntuu että tyttöni valuu käsistäni syvään kuiluun enkä saa hänestä kiinni. Voimat alkaa olla perheessämme loppu ja en enää tiedä mitä tekisin. Kaikissa nettisivustoissa sanotaan että puhukaa, olkaa tukena, läsnä. Mutta mitä tehdä kun tyttäreni ei halua mitään näistä? Hän suuttuu ja raivostuu jos väkisin yritän enkä halua tuottaa hänelle enempää tuskaa.
Kommentit (26)
Onko liian arka aihe vai eikö ymmärrystä, järkeviä vinkkejä heru? On kuitenkin melko yleinen tapa nuorilla, mutta on kuitenkin tabu?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheneuvola? Sinulla oma tukihenkilö ja lapsella oma.
Oletko tukenut lasta kertomaan terapeutille ihan kaiken mikä mieltä painaa?
Meillä loppui itsemurhayritykseen. En tosin sitä ennen edes tiennyt että viiltelee. Oli suljetulla osastolla muutaman kuukauden, perhekodissa seuraavat kuukaudet ja ilmeisesti tämä vähän herätteli tyttöä, ettei se oma elämä nyt niin kamalaa ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tyttö kokeillut jääpalojen avulla vieroittautua viiltelystä? ❤️
varhaisnuoruus on joillekin todella vaikeaa. Puhun kokemuksesta. Täynnä epävarmuutta. Onko tytön elämässä turvallisia rutiineja ja jatkuvuutta? Onko kavereita? Onko rakkaita lemmikkejä? Saako tyttö olla joissain asioissa hyödyksi? Mielenterveydelliset haasteet, joiden kanssa tulisi oppia elämään ja hyväksymään?
Yrität varmasti parhaasi tilanteeseen nähden voimia!
Kts vapaaksi viiltelystä. Tietoa löytyy niin netistä esim mielenterveystalo ja ym kirja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttö kokeillut jääpalojen avulla vieroittautua viiltelystä? ❤️
varhaisnuoruus on joillekin todella vaikeaa. Puhun kokemuksesta. Täynnä epävarmuutta. Onko tytön elämässä turvallisia rutiineja ja jatkuvuutta? Onko kavereita? Onko rakkaita lemmikkejä? Saako tyttö olla joissain asioissa hyödyksi? Mielenterveydelliset haasteet, joiden kanssa tulisi oppia elämään ja hyväksymään?
Yrität varmasti parhaasi tilanteeseen nähden voimia!
Ps. Olen nyt parikymppinen ja elän kohtuullisen hyvää elämää vaikeuksista huolimatta, mutta opittavaa on edelleen. Saati sitten 12-vuotias, jolla elämä on vasta alussa ❤️. Toisilla elämä on vaan vaikeampaa kuin toisilla. On löydettävä itsestä voimavaroja, joiden avulla jaksaa sekä harjoitella mielenhallintakeinoja.
Aloitus kosketti minua, sillä minullakin on tytär ja minulla itselläni on ollut paljon vaikeuksia nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa. 🌅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tuntuu rankalta, mutta älä tyrkytä omaa apuasi väkisin. Millaista terapiaa tyttö saa? Psykiatri, psykologi, psykiatrinen sairaanhoitaja, psykoterapeutti? Jos nykyinen ei toimi, toisaalta menee vähän aikaa että sulkeutunut uskaltaa uskoutua, niin sitten pitää vaihtaa. Mistä saatte tällä hetkellä apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on varmaan, että tyttäresi tietää sinun olevan saatavilla jos niin haluaa. Onko hänellä isovanhempaa, kummia, tätiä, tai ketään muuta läheistä aikuista kenelle voisi puhua? Tai vaikka joku mukava opettaja johon tyttäresi luottaa?
Itselläni oli murrosiässä/teininä myöskin vaikeaa, ja vahingoitin itseäni. Muistan, että oman äitini huoli lähinnä ärsytti ja ahdisti minua. En olisi ikinä avautunut hänelle. En tainnut itsekään tietää varmaksi mikä oli masennukseni pohjimmainen syy. Näen sen vasta nyt aikuisena ja käsittelen kyseistä asiaa edelleen.
Äitini passitti minut silloin nuorena puhumaan ammattilaisen kanssa, mutta pidin sitä lähinnä vitsinä. Nyt kuitenkin osaan arvostaa sitä että äitini edes yritti auttaa. Minun pelastukseni oli se, että minulla oli muitakin minusta välittäviä aikuisia ympärilläni.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaisa kirjoitti:
Tärkeintä on varmaan, että tyttäresi tietää sinun olevan saatavilla jos niin haluaa. Onko hänellä isovanhempaa, kummia, tätiä, tai ketään muuta läheistä aikuista kenelle voisi puhua? Tai vaikka joku mukava opettaja johon tyttäresi luottaa?
Itselläni oli murrosiässä/teininä myöskin vaikeaa, ja vahingoitin itseäni. Muistan, että oman äitini huoli lähinnä ärsytti ja ahdisti minua. En olisi ikinä avautunut hänelle. En tainnut itsekään tietää varmaksi mikä oli masennukseni pohjimmainen syy. Näen sen vasta nyt aikuisena ja käsittelen kyseistä asiaa edelleen.
Äitini passitti minut silloin nuorena puhumaan ammattilaisen kanssa, mutta pidin sitä lähinnä vitsinä. Nyt kuitenkin osaan arvostaa sitä että äitini edes yritti auttaa. Minun pelastukseni oli se, että minulla oli muitakin minusta välittäviä aikuisia ympärilläni.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Lisään vielä, että kerrothan tyttärellesi hänen olevan sinulle tärkeintä maailmassa.
Kaisa kirjoitti:
Tärkeintä on varmaan, että tyttäresi tietää sinun olevan saatavilla jos niin haluaa. Onko hänellä isovanhempaa, kummia, tätiä, tai ketään muuta läheistä aikuista kenelle voisi puhua? Tai vaikka joku mukava opettaja johon tyttäresi luottaa?
Itselläni oli murrosiässä/teininä myöskin vaikeaa, ja vahingoitin itseäni. Muistan, että oman äitini huoli lähinnä ärsytti ja ahdisti minua. En olisi ikinä avautunut hänelle. En tainnut itsekään tietää varmaksi mikä oli masennukseni pohjimmainen syy. Näen sen vasta nyt aikuisena ja käsittelen kyseistä asiaa edelleen.
Äitini passitti minut silloin nuorena puhumaan ammattilaisen kanssa, mutta pidin sitä lähinnä vitsinä. Nyt kuitenkin osaan arvostaa sitä että äitini edes yritti auttaa. Minun pelastukseni oli se, että minulla oli muitakin minusta välittäviä aikuisia ympärilläni.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Mikä siinäkin onkin, että kaiken tajuaa ja ymmärtää vasta myöhemmin. 😆
Vierailija kirjoitti:
Kaisa kirjoitti:
Tärkeintä on varmaan, että tyttäresi tietää sinun olevan saatavilla jos niin haluaa. Onko hänellä isovanhempaa, kummia, tätiä, tai ketään muuta läheistä aikuista kenelle voisi puhua? Tai vaikka joku mukava opettaja johon tyttäresi luottaa?
Itselläni oli murrosiässä/teininä myöskin vaikeaa, ja vahingoitin itseäni. Muistan, että oman äitini huoli lähinnä ärsytti ja ahdisti minua. En olisi ikinä avautunut hänelle. En tainnut itsekään tietää varmaksi mikä oli masennukseni pohjimmainen syy. Näen sen vasta nyt aikuisena ja käsittelen kyseistä asiaa edelleen.
Äitini passitti minut silloin nuorena puhumaan ammattilaisen kanssa, mutta pidin sitä lähinnä vitsinä. Nyt kuitenkin osaan arvostaa sitä että äitini edes yritti auttaa. Minun pelastukseni oli se, että minulla oli muitakin minusta välittäviä aikuisia ympärilläni.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Mikä siinäkin onkin, että kaiken tajuaa ja ymmärtää vasta myöhemmin. 😆
siis siinä onkin
Vierailija kirjoitti:
Kaisa kirjoitti:
Tärkeintä on varmaan, että tyttäresi tietää sinun olevan saatavilla jos niin haluaa. Onko hänellä isovanhempaa, kummia, tätiä, tai ketään muuta läheistä aikuista kenelle voisi puhua? Tai vaikka joku mukava opettaja johon tyttäresi luottaa?
Itselläni oli murrosiässä/teininä myöskin vaikeaa, ja vahingoitin itseäni. Muistan, että oman äitini huoli lähinnä ärsytti ja ahdisti minua. En olisi ikinä avautunut hänelle. En tainnut itsekään tietää varmaksi mikä oli masennukseni pohjimmainen syy. Näen sen vasta nyt aikuisena ja käsittelen kyseistä asiaa edelleen.
Äitini passitti minut silloin nuorena puhumaan ammattilaisen kanssa, mutta pidin sitä lähinnä vitsinä. Nyt kuitenkin osaan arvostaa sitä että äitini edes yritti auttaa. Minun pelastukseni oli se, että minulla oli muitakin minusta välittäviä aikuisia ympärilläni.
Toivon teille kaikkea hyvää.
Mikä siinäkin onkin, että kaiken tajuaa ja ymmärtää vasta myöhemmin. 😆
Sitä vaan jatketaan kamppailua, vaikka olisi henkisesti ihan loppu.
Ole lempeästi läsnä. Älä painosta kertomaan ja juttelemaan. Tehkää yhdessä mukavia asioita, lähtekää yhdessä pienelle lomalle. Jos mahdollista niin menkää vaikka muutamaksi viikoksi johonkin muualle jotta tilanne rauhoittuu. Kerro usein että rakastat ja että ei ole hätää.
Älä suutu jos näet jälkiä, peittelee muuten enemmän. Pohtikaa jotain korvaavaa tekemistä, haluaisiko aloittaa esim piirtämisen/maalaisen tms?
Vierailija kirjoitti:
Meillä loppui itsemurhayritykseen. En tosin sitä ennen edes tiennyt että viiltelee. Oli suljetulla osastolla muutaman kuukauden, perhekodissa seuraavat kuukaudet ja ilmeisesti tämä vähän herätteli tyttöä, ettei se oma elämä nyt niin kamalaa ollutkaan.
Ei ihme että tyttö haluaa kuolla kun omat vanhemmat vähättelevät ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Tämä palsta ei ole oikea paikka puhua aiheesta, tulet valitettavasti huomaamaan.
Meidän perheessä oli myös tuo koettelemus joten ymmärrän tunteesi ja toivotan voimia teille!