Ero ja etävanhemman epäsäännöllinen työ

Tärkeintä on, että vanhemmat ovat erosta huolimatta hyvissä väleissä. Näin lapsetkin sopeutuvat parhaiten.

Saako mies miten monen viikon työvuorolistan etukäteen tietoonsa? Sen mukaanhan pystytte suunnittelemaan ainakin vähän eteenpäin ja merkitsemään ne kalenteriin ja katsomaan sitä lasten kanssa.

Tuossa tapauksessa lapsille "riittää" sekin, että jos ei vuoroviikkoasuminen onnistu, niin mitä jos sellaisia iltoja ja päiviä järjestetään vähän useammin että nähdään sitä isääkin?

Lasten jaksamisen mukaan on toki tärkeintä mennä. Ja lapsen oman halun. Jos vanhemmilla toimii yhteys, niin ei tapaamisia mielestäni tarvitse sopia vuosiksi eteenpäin. Kysytään apua puolin ja toisin ja toisaalta taas katsotaan niitä miehen työvuoroja.

Kun asutte noin lähellä, niin aika piankin lapset voivat ihan yksinään käydä isänsä luona. Tai sinä pyöräilet lasten kanssa isälle ja isä taas palauttaa lapset sinulle.

Lapset sopeutuuuuuuu...

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Ei toteudu lapsen oikeus tavata isäänsä tuossa, vaan äidin hummailuvapaa, mikäli äiti pakottaa lapset omien hummailujensa ajaksi ties kenen hoitoon, kun isä on töissä.  Väärä kuvitelma on myös tuo että "en aio elää isän elämän mukaan", ethän sinä eläkään, kun elät OMIEN lastesi mukaan. Lähivanhemman valinnassa yksi kriteeri, ihan lain mukaan on antaa lähivanhemmuus sille, kumpi paremmin pystyy tarjoamaan etälle mahdollisuuden olla lasten kanssa myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Ei toteudu lapsen oikeus tavata isäänsä tuossa, vaan äidin hummailuvapaa, mikäli äiti pakottaa lapset omien hummailujensa ajaksi ties kenen hoitoon, kun isä on töissä.  Väärä kuvitelma on myös tuo että "en aio elää isän elämän mukaan", ethän sinä eläkään, kun elät OMIEN lastesi mukaan. Lähivanhemman valinnassa yksi kriteeri, ihan lain mukaan on antaa lähivanhemmuus sille, kumpi paremmin pystyy tarjoamaan etälle mahdollisuuden olla lasten kanssa myös.

En ole koskaan ajatellut, että ollessani töissä olen hummailuvapaalla, mutta voihan sen tietty noinkin ajatella.

Lähivanhemmuuden kriteereissä ei ole mitään tuollaista " tarjota toiselle vanhemmalle mahdollisuus olla lastensa kanssa". Kyllä sen toisen vanhemman tulee ihan itse ymmärtää, että kun on hänen aikansa olla lasten kanssa, niin sitten hän on lastensa kanssa. Ei keksitä , että on kiva reissu kavereitten kanssa, pidä sinä lapset koko "minun viikonloppuni", olen heidän kanssaan maanantai-illan, mutta en vie jalkapalloharkkoihin. Jääkööt sieltä pois, että voin katsoa kanssaan Netflixiä.

Jos elän omien lasteni elämän mukaisesti, niin he eivät koskaan näkisi isäänsä, jolla on satoja tekosyitä sille, miksi ei voi edes 4 päivää 2 viikon aikana olla lastensa kanssa eli hakea ip-hoidosta ja perjantaina viedä eskariin, käyttää kaverisynttäreillä jne. Kaikki tuo yritetään siirtää äidille, mutta maanantaina voi tulla puhelu, että vien lapset huomenna Hoplopiin, peruuta heidän hammaslääkäriaikansa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Sinulla on lähivanhempana aina vastuu lapsistanne. Jos isä päättää perua tapaamisvuoronsa, et voi kieltäytyä hoitamasta omia lapsiasi ja sanoa, että isän täytyy järjestää hoito jossain muualla kuin sinun luonasi. Epäreilua ehkä sinua kohtaan, mutta näin se lain edessä menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Ei toteudu lapsen oikeus tavata isäänsä tuossa, vaan äidin hummailuvapaa, mikäli äiti pakottaa lapset omien hummailujensa ajaksi ties kenen hoitoon, kun isä on töissä.  Väärä kuvitelma on myös tuo että "en aio elää isän elämän mukaan", ethän sinä eläkään, kun elät OMIEN lastesi mukaan. Lähivanhemman valinnassa yksi kriteeri, ihan lain mukaan on antaa lähivanhemmuus sille, kumpi paremmin pystyy tarjoamaan etälle mahdollisuuden olla lasten kanssa myös.

En ole koskaan ajatellut, että ollessani töissä olen hummailuvapaalla, mutta voihan sen tietty noinkin ajatella.

Lähivanhemmuuden kriteereissä ei ole mitään tuollaista " tarjota toiselle vanhemmalle mahdollisuus olla lastensa kanssa". Kyllä sen toisen vanhemman tulee ihan itse ymmärtää, että kun on hänen aikansa olla lasten kanssa, niin sitten hän on lastensa kanssa. Ei keksitä , että on kiva reissu kavereitten kanssa, pidä sinä lapset koko "minun viikonloppuni", olen heidän kanssaan maanantai-illan, mutta en vie jalkapalloharkkoihin. Jääkööt sieltä pois, että voin katsoa kanssaan Netflixiä.

Jos elän omien lasteni elämän mukaisesti, niin he eivät koskaan näkisi isäänsä, jolla on satoja tekosyitä sille, miksi ei voi edes 4 päivää 2 viikon aikana olla lastensa kanssa eli hakea ip-hoidosta ja perjantaina viedä eskariin, käyttää kaverisynttäreillä jne. Kaikki tuo yritetään siirtää äidille, mutta maanantaina voi tulla puhelu, että vien lapset huomenna Hoplopiin, peruuta heidän hammaslääkäriaikansa.

Kyllä on sellainen laki. Teet vahinkoa omille lepsillesi, kun yrität pakottaa ex-miestäsi sinun omaan muottiisi. Sinä käyt kamppailua siitä että sinulle "yritetään siirtää" lapsen asioita. Kyllä oletkin pihalla. Ne ovat SINUN lapsiasi, hoida en OMINA lapsinasi, ei minään puolikkainen, joista sinulla ei muka ole kokoaikaista vastuuta. Tottakai on! Ei lapsi lakkaa olemasta lapsesi silloin kun sinä hummailet.

Olen pähkäillyt asian niin että lähivanhempana kannan päävastuun ihan kaikesta. Hoidan päiväkoti/kouluasiat, lääkärit, harrastukset jne. Langat on ns. minulla. Jos isä haluaa esim. viedä lapsen neuvolaan tms niin toki saa. Isä saisi olla lasten elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista. Mutta kuulostaa hankalalta että me molemmat koitettaisiin hoitaa asioita omalla lapsivuorolla ja lapsivapaalla olisi sitten täysin vapaa niistä asioista. Minä olen hoitanut ja delegoinut asiat tähänkin saakka ja voin tehdä sen jatkossakin.

Onneksi on perheitä, joissa eron jälkeen saadaan sovittua tapaamiset sen mukaan, jos toisella vanhemmalla on epäsäännöllinen työ. Lapset eivät siitä kärsi.

Kovin pienen lapsen en antaisi päättää paljonko on isällään, koska on kuitenkin lapsen etu, että välit säilyvät läheisenä.

Lapset ovat isällään silloin, kun on kotona. Jos esim. siis matkatyö tai pitkiä vuoroja, niin lapset ovat sinulla.

Ei tuon ikäisille lapsille tarvitse kalenteroida isäpäiviä.

Meillä on lapset epäsäännöllisesti isällään. Puhutaan ihan suoraan näistä lasten kuullen, eli ei ole kalenteria, mutta kerron mitä on sovittu ja jos ne muuttuu niin kerron ja miksi (tulikin työvuoro tms.). Hammaslääkärit yms. hoidetaan ihan sen mukaan kumpi paremmin pääsee, ihan sama missä ovat juuri sillä hetkellä. Vanhempien hyvät välit on tärkeää. EI kannata itsekään lähteä tuolle "minä ilmoitin ja se on sitten voi voi" -linjalle. Otetaan huomioon molempien muutkin menot (joo, treffitkin, silloin kun niitä oli) ja näiden mukaan missä lapset ovat. Ollaan 6 vuotta tehty näin ja nyt lapset siis jo isompia. Ihan tyytyväisiä ovat tähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä asia ratkaistiin niin, että lapset ovat äidillä 10 päivää ja isällä 4 eli äidillä maanantaista seuraavan viikon keskiviikkoon, isällä torstaista sunnuntaihin. Jos isälle ei sovi, niin se on sitten että voi-voi. Ilmoitin isälle, että minä en aio eron jälkeen elää hänen elämänsä mukaan eivätkä sitä tee lapsetkaan, joten jos ei onnistu saamaan itselleen 4 päivän ajaksi vapaata/päivävuoroja ilman matkoja niin sitten hän itse keksii, kuka lapset hoitaa ja missä. Mitään keskellä viikkoa tapaamisia kalenteriin ei tehdä (lapset 6v kaksoset), jolloin minun pitäisi olla varpaillani, että muistaako isä hakea lapset iltapäivähoidosta sovitusti vai tuleeko minulle viesti, että sorry, osui työkeikka. Tätä tapahtui paljon ollessamme naimisissa enkä eron jälkeen halunnut olla se vanhempi, joka haki lapset ja joutui selittämään, että tänään ei isä viekään teitä luistelemaan tms.

Isän isyys ei voi olla asia, joka merkitään äidin kalenteriin ja äiti pitää huolta, että lapsilla ja vanhemmalla on tarpeeksi yhteistä aikaa. Ei se lähivanhempi ole mikään päivystäjä, joka varmistaa, että kaikki sujuu ja toinen vain ilmoittaa, että lapset tulevat keskiviikkona hänelle.

Sinulla on lähivanhempana aina vastuu lapsistanne. Jos isä päättää perua tapaamisvuoronsa, et voi kieltäytyä hoitamasta omia lapsiasi ja sanoa, että isän täytyy järjestää hoito jossain muualla kuin sinun luonasi. Epäreilua ehkä sinua kohtaan, mutta näin se lain edessä menee.

Juuri näin! Jos et halua olla lastesi lähivanhempi, niin ilmoita lastenvalvojalle asiasta. Tällöin, jos isäkään ei halua olla lähivanhempi, niin lapset pääsevät asumaan sellaiseen kotiin, jossa heistä välitetään tarpeeksi.