Auttakaa mua päästämään irti tästä suhteesta..

Palstalaiset! Tarvin kipeästi neuvoja tai vertaistukea tähän tilanteeseen :(

Rakastan miestäni, mutta hänellä on selvästi ongelma juomisen kanssa ja se hiertää meidän välejä todella pahasti. Välillä hän on selvinpäin todella pitkään, mutta aina sekin hyvä kausi loppuu ja mies saattaa olla parikin viikkoa kestokännissä, jonka aikana siis vain juo, eikä saa juuri mitään aikaiseksi. Emme asu yhdessä, mutta miehellä ei ole tällä hetkellä asuntoa, joten hän majailee usein minun luonani tai muiden nurkissa. Sattuneista syistä olen tehnyt selväksi, ettei minun kämpässäni mitään kännejä vedetä, mutta tästäkin aiheesta saadaan aina tappelu aikaan ja yleensä mies silti juo muutaman. Uloskaan en häntä voi heittää.. Pahimmat putket roikkuu sitten kavereillaan tms., kuitenkin soittelee minulle kännissä/ilmestyy oven taakse ihan sekaisin.

Mieheni käytös on kännissä ihan jäätävää minua kohtaan; haukkuu, syyttelee, suuttuu kaikesta mitä teen tai sanon, ei ymmärrä järkipuhetta ja saattaa raivostuessaan heitellä tavaroita ja käyttäytyä muutenkin uhkaavasti. Saan aina kuulla olevani paska tyttöystävä ja kuulemma petän häntä. Olen muutaman kerran ottanut eron puheeksi, mutta kännissä hän ei ymmärrä yhtään mitään ja keskustelu on aina ihan turhaa. Yleensä kääntää asian jollain tavalla minun syykseni tai puhuu suhteesta niin, että minulle tulee huono omatunto jostain, esim. en välitä hänestä oikeasti, olen valehdellut koko suhteen ajan koska jättäminen on minulle niin helppoa jne. Mies ei todellakaan ymmärrä kantaani, että en vain yksinkertaisesti enää jaksa jatkuvaa ryyppäämistä ja siitä johtuvia vihanpurkauksia ja paskan kaatamista minun niskaani. Rakastan häntä selvänä, mutta pelkään ja inhoan sitä alkoholisti-puolta hänessä.

Mies on monet kerrat luvannut lopettaa, mutta mitään ei ikinä tapahdu, ja jossain vaiheessa retkahtaa taas juomaan ja juokin sitten ihan kunnolla ja minä saan kärsiä. Nyt viikonloppuna meidän oli tarkoitus lähteä yhdessä ulos kun mies oli pitkästä aikaa tulossa luokseni (oli eri paikkakunnalla viikkoja) kun meillä oli mahdollisuus nähdä ja viettää aikaa yhdessä. No hän sitten tuli kaupunkiin, mutta soitti illalla, että meneekin kaverinsa kanssa parille johonkin baariin. Kello oli jotain puoli yksitoista, ja hän lupasi tulla kahdentoista aikaan. No, valvoin sitten yli puolet koko yöstä häntä odotellen ja kolmelta hän viimeinkin soitti umpikännissä, kuinkas muutenkaan. Sain taas kuulla haukkuja puhelimessa, ja kun mies viimein raahautui luokseni, hän oli todella vihainen siitä, että olin itse pahalla tuulella tapahtuneesta. Hetken raivottuaan hän sammui sitten sänkyyni, ja aamulla kun heräsin oli hän häipynyt tämän kaverinsa luo. Myöhemmin tuli viestiä, että lähti koska "ei halua olla kanssani kun olen raivoissaan".

Olo on todella pettynyt, loukattu ja epätoivoinen. Mies ei näytä ymmärtävän, miten paljon hänen kännisekoilunsa satuttavat minua. Kuten jo sanoin, selvänä olemme molemmat todella onnellisia yhdessä ja kaikki hänen kanssaan on ihanaa ja täydellistä. Mutta en enää kestä tällaista suhdetta, jossa saan koko ajan pelätä, milloin mies taas päättää ottaa kuppia ja haukkua, lytätä ja syytellä minua kaikesta. Suhde on kaikesta hyvästä huolimatta todella raskas minulle, ja opiskeluni ja elämänlaatuni kärsivät jatkuvasta huolehtimisesta, pelosta ja lytätyksi tulemisesta. Rakastan miestäni, mutta rakastan myös itseäni, enkä tiedä kauanko jaksan tällaista menoa :(