Olen raskaana ja menneisyydessa tehty abortti ja raiskaus kummittelee mielessa koko ajan. Voisiko joku puhua mun kanssa, on niin paha olla.
Lähdin nuorena kotoa toiselle paikkakunnalle lukioon ja asuin vanhan ja tiukkapipoisen äitini tädin luona. Minut raiskasi lauma isompia poikia, kun olin palaamassa uimahallista. Ei pystynyt kellekään asiasta kertomaan, hain jälkiehkäisyn, mutta tulin raskaaksi. Minulle lähetteen raskaudenkeskeytykseen kirjoittanut lääkäri suhtautui minuun aika kovasti. Kysyi seurusteluista ja ehkäisyistä. Sanoin etten seurustele enkä ole käyttänyt ehkäisyä, raiskauksesta en pystynyt puhumaan. Sain kuulla kovan saarnan ja lopuksi lääkäri sanoi, että minulle tehdään kaavinta eikä hormonaalista keskeytystä lääkkeellä, niin opinpahan ettei abortti ole mikään ehkäisykeino. Kaavinta oli todella raskas kokemus.
Nyt olen raskaana ja nämä kokemukset velloo mielessäni koko ajan. On tosi paha olla. Mieheni ei tiedä mitään kokemuksista eikä kukaan muukaan. Aikaa tapahtuneesta on melkein 15 vuotta.
Kommentit (17)
Jostain kirjasta olen lukenut, että 50-luvulla saatettiin tehdä ilman mitään nukutuksia juuri siveettömän tytön rankaisemiseksi... en tiedä pitääkö paikkansa. Joka tapauksessa ei missään nimessä tänä päivänä.
Ap ymmärrän hyvin salailusi, ei tuollaista asiaa ole helppo kertoa. Puhu ammattiauttajan kanssa, miehen reaktiosta ei tiedä osaako auttaa. Voi olla niin vieras asia ja ajatus, että saattaa tahtomattaa loukata sua.
ei siitä missään puhuttu. Sain vasta aborttia hakiessa kuulla moitteita siitä, että mikset hakenut? Niin, mistä olisin tiennyt.
sun kannattais käsitellä tuo asia, sillä lapsen synnyttyä voit vaikka sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
ja pyytää päästä juttelemaan jonkun terapeutin tms. kanssa?
Sinulle tekisi varmasti hyvää päästä selvittämään noita asioita kunnolla. Kuulostaa sen verran rankalta kokemukselta.
Etkö itsekin haluaisi tietää vastaavan asian miehestäsi? Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
mutta nyt kun vauvanne syntyy, menneisyys nostaa päätään ja voi vaivata sinua todella paljon. Miehesi voisi tukea sinua.
toiseksi perheellesi ja kolmanneksi psykologille. Sen jälkeen pystyt elämään asian kanssa paremmin ja läheisesi ovat tukena.
siellä varmasti saat asiantuntevaa keskusteluapua anonymiisti ja voit pohtia mitä kannattaisi tehdä, miten asia vaikuttaa sinun elämääsi tällä hetkellä. Tällaiset asiat varmasti aktivoituvat raskaana ollessa kun olet muutenkin herkemmässä tilassa.
EI 15 VUOTTA SITTEN OLLUT LÄÄKKEELLISTÄ KESKEYTYSTÄ!
Kynnys kertoa miehelle on varmasti korkea kun asiaa on vuosikaudet salannut etkä koskaan kenellekään kertonut. Minusta olisi hyvä purkaa taakkaa ensin jonkun neutraalin ammatti-ihmisen kanssa.
Eihän ne sano niin edes niille jotka teettää kuudetta aborttiaan
Sama lääkäri myös saarnasi, miten kalliiksi abortti tulee yhteiskunnalle (teiniäitiyskö ei olisi tullut...). Raskaus oli kaiken lisäksi vahinko, ei välinpitämättömyyttä ehkäisystä.
Pahinta oli kuitenkin, kun olin masentunut asiasta, niin tämä lääkäri sanoi että " jos ei elämä huvita niin lopeta eläminen" .
Rutiinikäyttöön se otettiin vuonna 2000.
Ei ihan täsmää tuohon melkein 15 vuoteen. Pitäisi olla melkein 10 vuotta.
" minulle tehdään kaavinta eikä hormonaalista keskeytystä lääkkeellä, niin opinpahan ettei abortti ole mikään ehkäisykeino."
on vielä elävästi muistissa kun joskus 90-luvun alussa hain niitä.