Voi kun vanhemmat ymmärtäisivät päiväunien tärkeyden

Kyllä minä ymmärrän. Lapsi ei ole nukahtanut päikkäreille enää vuosiin, vaikka asenteessamme ei ole mitään vikaa ja päiväunia on kyllä aikoinaan yritetty. Se vain on niin, että väkisin lasta ei päivällä uneen saa. Me pystytään tosin järjestämään työt niin, että tosi aikaisia herätyksiä on vain harvoin. Lapsi saa nukkua arkisinkin usein kahdeksaan ja vapaalla niin myöhään kuin unta riittää, eli klo 8-9 asti. Mutta tällaisestakin voi saada silmien pyöritystä osakseen, kun lasta ei tahdota repiä sängystä kuuden seitsemän aikaan ylös, vaan tosiaan ajatellaan lapsen riittävää unen saantia.

Sanon että näillä vanhemmilla on monesti enemmän vaikeuksia rajojen asettamisen suhteen kuin liian pitkien päiväunien suhteen. Lisää jämäkkkyyttä, vähemmän älylaitteita ja enemmän ulkoilua ja vielä enemmän läsnäoloa lapselle niin kummasti nukahtavat iltaisin.

Kun olin vielä päiväkodissa töissä, niin emme kyllä herätelleet yhtäkään lasta, vaikka vanhemmat niin toivoivat ja annoimme ymmärtää niin tekevämme. Ja kaikki olivat tyytyväisiä :) Lapsetkin menivät muka helpommin illalla nukkumaan kun vanhemmat kuvittelivat meidän rajoittavan unta :D

Kyllä meidän vanhempi lapsi valvoi päiväkodin pakollisten päiväunien seurauksena puolilleöin, ei kyllä kiukutellut. Lyhyiden yöunien jälkeen nukahti mukavasti päiväunille päiväkodissa. Meille vanhemmille se aiheutti jatkuvan univelan, joka hellitti, kun eskarissa päiväunia ei tarvinnut nukkua.

Nuoremmalla onneksi pakkopäiväunet eivät johtaneet iltakukkumiseen.

Voi kun päiväkodissa ymmärrettäisiin kunnon yöunien merkitys.

Ymmärrän tärkeyden ja olis kiva jos lapsi nukkuisi. Mutta kun se ei nuku. Lopetti 2-vuotiaan päiväunet täysin vaikka yritettiin aina. Ei nukkunut päiväkodissakaan. Jos joskus sattui nukkumaan niin illalla nukahtaminen kesti vähintään tunnin pidempään. Eikä se mitään haitannut, mutta lyhensi päivän unensaantia.

Voi kun työnantaja ymmärtäisi aamu-unien tärkeyden.

Vierailija kirjoitti:

Kun olin vielä päiväkodissa töissä, niin emme kyllä herätelleet yhtäkään lasta, vaikka vanhemmat niin toivoivat ja annoimme ymmärtää niin tekevämme. Ja kaikki olivat tyytyväisiä :) Lapsetkin menivät muka helpommin illalla nukkumaan kun vanhemmat kuvittelivat meidän rajoittavan unta :D

No se on kyllä huomattu. Meillekin ihan pokkana aina hakiessa väitetään että Joo joo pienet unet nukuttu. Sitten taas illalla kukutaan. Ja meidän lapsi ei riehu eikä kiukuttele illalla, ei vaan nukahda vaikka makaisi sängyssä.

Päiväkoti-ikäinen ei myöskään käytä älylaitteita eikä tuijottele arkena telkkaria ja liikutaankin ihan sopivasti.

Minun iltaa ei vaikeuta tai häiritse lapsen valvominen, mutta soisin hänelle kyllä pidemmät yöunet. Varmaan siellä päiväkodin kahvihuoneessa meidätkin on leimattu vaikeiksi ja paskoiksi vanhemmiksi, mutta sama se, yhtä lailla mekin kyseenalaistamme hoitajien ammattitaidon.

Voi, kunpa hoitajat ymmärtäisivät lapsen unentarpeen tärkeyden. Ei auttanut edes se, että itkin päiväkodin eteisessä, etten pysty opiskelemaan loppuun ja käymään töissä, jos he eivät suostu uskomaan yksinkertaista asiaa. Vasta johtajan kanssa keskusteleminen auttoi. Aina siihen asti, kunnes piti vaihtaa päiväkotia ja sama alkoi uudelleen.

Nukuttamalla liian pitkään päivällä he veivät lapseltani vuorokauden unimäärästä niin paljon pois, että viikon loppua kohden hän oli oikeasti aika pahassa univelassa. Pienen lapsen ei pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen! Meillä ei ikinä, koskaan, haaveiltu että äitinsä tapaan huonosti nukahtava lapsi olisi nukkunut jo joskus kahdeksalta, mutta jos nyt edes kymmeneltä, noin sekin oli luksus. Kellontarkat ilarauhoittumiset ja -toimet veivät tunteja, turhaan.

En oikeasti anna anteeksi. Se oli aivan hirveää aikaa. Onneksi päiväunipakko loppui ja nykyään on jo helppoa, kun ekaluokkalainen menee nukkumaan kahdeksalta. Pitkä tie siihen on tultu ja monet kerrat olisi niin paljon tehnyt mieli pyytää ne itseriittoiset lähärit meille hoitamaan minun roolini yksinäisenä vanhempana. Kun päivä työ oli tehty, olisi pitänyt ilta käyttää opiskeluun. Vaan milläpä käytät, kun lapsi on hereillä 23:30 ja herätys on ennen seiskaa?

Äitini on lastenhoitaja ja tiedän hyvin sen asenteen, mikä ammattilaisilla keskenään on. Unen tarpeen tärkeys on suurin siellä tasan sen vuoksi, että lasten on käytännön syistä nukuttava päiväkodissa. Siinä ei ole mitään ylevämpää huolta, eikä voisikaan olla, koska silloin kiinnostaisi esimerkiksi se, paljon lapselle kertyy univelkaa. Mutta ei.

9 jatkaa. Se "hähä, eipä huomannut että nukutettiin sitä kaksi tuntia" on säälittävää. Tottakai sen huomaa! Mitä varten luulette, että vanhempi pyytää, anelee ja vetoaa esimiehiin? Meillä näkyi heti, pystyin täydellä osumatarkkuudella arvaamaan, milloin hoitajat olivat taas kokeilleet, että huomaanko. Vaikeaa olla huomaamatta täysin pirteänä klo 23:45 kikkailevaa nelivuotiasta...

Lopulta ei vaan jaksa enää sanoa. Ainakin minä luovutin. Pyrin hammasta ja odotin, että eskari alkaisi. Opintoni myöhästyivät pahasti, mutta oli kuitenkin helpommat tauot hoitajilla, että ei se siinä suhteessa mitenkään kohtuutonta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Sanon että näillä vanhemmilla on monesti enemmän vaikeuksia rajojen asettamisen suhteen kuin liian pitkien päiväunien suhteen. Lisää jämäkkkyyttä, vähemmän älylaitteita ja enemmän ulkoilua ja vielä enemmän läsnäoloa lapselle niin kummasti nukahtavat iltaisin.

Tuskinpa kovinkaan moni antaa päiväkoti-ikäisen käyttää älylaitteita päivittäin ongelmaksi asti. Varsinkaan jonkun taaperon. Jos lapsi saa nukkua riittävät yöunet, ei läheskään kaikilla ole tarve päiväunille. Erittäin yksinkertaista ajattelua tuo ikuinen vanhempien syyllistäminen. Riittävä yöuni on varmasti kasvulle ja kehitykselle tärkeämpää kuin päiväuni. Yhtä yksinkertaistetusti voisi todeta, että päiväunien hehkutus johtuu hoitajien itsekkyydestä, tai päiväkotien liian vähäisestä työntekijämäärästä.

😃Hoitajien tauot ovat paljon tärkeämpiä kuin hoidettavien yöunet tai mielenterveys. Näin on kaikissa paikoissa, missä hoitajia työskentelee.

Mä toivon, että tuo lapsi nukkuu päiväunia vielä pitkään. Jos en saa pientä taukoa päivästä itselleni, niin menee järki. Valitettavasti vain alkaa näyttämään siltä, että tuo alle 2-vuotias on luopumassa päiväunistaan pikkuhiljaa. Ellei sitten ole jokin vaihe päällä, minkä takia ei vain malta nukahtaa, vaikka väsyttäisi. Iltaisin onneksi nukahtaa kahdeksalta, jos ollaan oltu ulkoilemassa ja purkamassa kunnolla energiaa. Ja nukkuu aamulla 7-9 asti.

Eikö se sitten ole lapselle haitaksi, jos hänen pitää herättää umpiväsyneenä klo 7 aamulla, nukahdettuaan klo 23.30 yöunille? Vain päiväunilta herättäminen on paha?

Hit to kun tuo mukula ymmärtäisi päiväunien tärkeyden. Haluaisin niiiiiiin oikaista soffalle töistä tultua ja kuorsata edes puoli tuntia, mutta ei. Kauhea kinuminen ja töniminen ja kyljessä roikkuminen, pitää saada milloin mitäkin ja vähintään tulla mukaan leikkimään barbeilla tai pelaamaan jotain muistipeliä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tärkeyden ja olis kiva jos lapsi nukkuisi. Mutta kun se ei nuku. Lopetti 2-vuotiaan päiväunet täysin vaikka yritettiin aina. Ei nukkunut päiväkodissakaan. Jos joskus sattui nukkumaan niin illalla nukahtaminen kesti vähintään tunnin pidempään. Eikä se mitään haitannut, mutta lyhensi päivän unensaantia.

Mä olen itse ollut tällainen. Voitte varmaan kuvitella ongelmat päiväkodissa 1970-luvun lopussa, kun lapsi ei vaan nukahda. Mut jopa siirrettiin leikkihuoneen puolelle päiväuniajaksi, etten häiritse muita. Sängyssä piti minunkin maata koko se päiväuniaika siellä leikkihuoneessa, vaikka uni ei tullutkaan. Onneksi minulle syntyi pikkusisko kun olin täyttämässä 6v ja sain jäädä kotihoitoon.

En nyt aikuisenakaan nuku päiväunia kuin kerran-pari vuodessa ehkä, yleisimmin silloin jos olen sairas. Todella harvoin terveenä nukahdan päivällä.

Lapseni lopettivat päiväunien nukkumisen joskus 2 vuotiaana ja arki rytmitti todella hyvin sen mukaan. Olin heidän kanssaan kotona niin pitkään, että nuorin täytti kolmen ja rytmi oli kaikilla silloin suurinpiirtein niin, että he nukkuivat 20/20:30-7:30 ja heräsivät sitten.

Nuorimmaisen mentyä päiväkotiin sanoin sinne, miten asia oli ja hyvin sujui. Hänen piti hiljentyä kuuntelemaan päiväunisatua ja sen jälkeen hän sai hiipata huoneesta pois muiden kanssa, jotka eivät nukkuneet.

Ap, lapset ovat erilaisia. Ihme juttu.

Komppaan aloitusta. Valitettavasti vanhemmat eivät ymmärrä sitä, että lapselle pitää antaa iltaisin aikaa ja tilaa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa. Iltarutiinit vievät paljon aikaa ja se ärsyttää nykyvanhempia. Siitten ollaankin jo valmiita etsimään syyllistä päiväunista.

Ei nukkumaan, sanoi 1v ollessaan hoidossa minulla. Aikaisin tuo vastalausekin opitaan.  :)

Vierailija kirjoitti:

Lapseni lopettivat päiväunien nukkumisen joskus 2 vuotiaana ja arki rytmitti todella hyvin sen mukaan. Olin heidän kanssaan kotona niin pitkään, että nuorin täytti kolmen ja rytmi oli kaikilla silloin suurinpiirtein niin, että he nukkuivat 20/20:30-7:30 ja heräsivät sitten.

Nuorimmaisen mentyä päiväkotiin sanoin sinne, miten asia oli ja hyvin sujui. Hänen piti hiljentyä kuuntelemaan päiväunisatua ja sen jälkeen hän sai hiipata huoneesta pois muiden kanssa, jotka eivät nukkuneet.

Ap, lapset ovat erilaisia. Ihme juttu.

Ohis kotona hoidetun lapsen ärsykkeiden määrä on todella paljon pienempi kuin päiväkotiryhmän hälyssä ja vaatimuksissa hoidetun lapsen. Se että lapsi ei tarvitse kotona päiväunia ei tarkoita sitä etteikö hän päiväkodissa tarvitse sen rauhoittumishetken, jolloin ei ole pakko nukahtaa. Eihän ne pk-lapset välttämättä viikonloppunakaan nuku. Usein pk-lapset myös joutuvat heräämään pk:n takia aikaisemmin kuin kotihoidossa olevat. Vai heräsivätkö lapsesi pk-aamuina klo 7.30?