Älytön kinastele miehen ja tyttären välillä

Kotona on tilanne, jota en saa ratkaistua ja pitkittyessään se pahentaa vain kaikkien oloa.

Minulla on 11-v tytär, jonka isästä erosin lapsen ollessa 3-v. Nykyinen mieheni tuli kuvioihin 5 vuotta sitten ja tyttäreni on hyväksynyt hänet perheeseemme. Mieheni on puheissaan töksäyttelevä ja sanoo asioita usein niin että ne käsitetään väärin, koska hänen kommunikointitaidot eivät ole parhaasta päästä. Mies on sydämeltään hyvä ja paras mies mitä voi olla. Tyttäreni on herkkä ja on varsinkin alkuun ottanut itseensä miehen jotain töksäyttelyjä (esim. Mies saattaa ärähtää että "hiljaa nyt" kiukkuisen kuuloisesti vaikka ei olisikaan ärtynyt, ja lapsi ottaa itseensä).
No, vuosien saatossa mies on yrittänyt parantaa kommunikaatiotaitojaan ja olla pehmeämpi, ja lapsi on oppinut tuntemaan mieheni, luottamaan häneen ja katsomaan läpi sormien miehen töksäyttelyjä.
Puoli vuotta sitten meille syntyi yhteinen lapsi. Vanhempi tyttäreni joka oli tottunut olemaan ainoa lapsi ja minun elämäni keskipiste, on tietysti hakenut hieman paikkaansa uudessa tilanteessa, ja ottanut sisaruksen vastaan lämpimästi. Toki minun on muistettava erityisesti huomioida herkkää esikoista,ettei koe jäävänsä paitsioon uuden vauvan myötä.

Miehellä on töissä kova stressi ja stressantuneena mies käyttäytyy luonnollisesti äkäisemmin ja hermostuu herkemmin. Vanhemmalla tyttärelläni on orastavaa murrosikää ja tarvetta uhmata, ja jotenkin erityisesti kokeilee rajojaan mieheni kanssa. Sen sijaan että mieheni suhtautuisi asiaan kuin aikuinen, hän vajoaa täysin lapsen tasolle. Olen huomannut jopa että mies saattaa tahallaan ärsyttää tytärtäni. Kotona on välillä järkyttävän kireä tunnelma kun mies ja tyttö kinastelevat. Mies palvoo yhteistä lastamme ja huomaan että se aiheuttaa mustasukkaisuutta esikoiselleni. Asiasta on täysin mahdotonta puhua miehen kanssa - hän tiuskii minulle että ei voi sietää näsäviisastelua ja minä en laita tytärtäni kuriin vaan annan hänen soittaa suutaan miehelle. Yritän selittää että kyse on täysin normaalista murrosiän alkamisesta ja rajojen kokeilemisesta, mutta mies ärisee vaan että syy on minussa kun en käske lastani "olemaan ihmisiksi". Olen jutellut tytön kanssa ja hänellä on tosi paha mieli asiasta. Hän kokee että mies on ottanut hänet silmätikuksi, että sanoo tyttö mitä tahansa, mies tulkitsee sen näsäviisasteluksi.
En olisi ikinä uskonut että olisin tilanteessa jossa minulla on vauva, murrosikää lähestyvä tytär ja lapsen tasolle vajonnut tyttärelle kiukutteleva mies. Järkipuhe ei auta miehelle. Mielestäni mies kohtelee lastani välillä epäreilusti, mutta asiasta keskustelu aiheuttaa järjettömän riidan koska miehen mielestä vika on ainoastaan lapsessani ja minussa kun en "saa lapsen suunsoittoa kuriin" . Yhtäkkiä normaali mielipiteiden sanominen ja keskusteluun osallistuminen on muuttunut miehen mielestä suunsoittamiseksi.
Mitä tehdä? Pyytää ulkopuolista apua? On selvää että jos miehen ja tyttären lapsellinen kinaaminen jatkuu, peli on vihellettävä poikki ja silloin se on mies joka häviää. Tällaisena en jaksa kauaa eikä jaksa varmaan kukaan perheessämme.